Valpas palauttelulenkki

Sunnuntai oli Vakelle ansaittu kevyt päivä. Kävimme kolmen muun ratsukon kanssa tekemässä maastossa pienen kävely- ja ravilenkin. Reippaampaan menoon ei keli olisi tainnut taipuakaan, sillä uuden lumen alla oli liukkaita paikkoja. Kävelimme ensin pellolla kiemurtelevan auratun lenkin, ja sitten kävimme Kotakankaan tien päässä sekä palasimme samaa tietä takaisin.

Sää oli tuulinen, ja liekö se saanut Vaken tänään valppaaksi. Tuuli rahisutti puiden ja pensaiden oksilla olevaa jäätä, ja oksilta putoili lunta. Vake oli ilmeisesti ottanut tehtäväkseen koko porukan turvallisuudesta huolehtimisen, sillä niin valppaana se tarkkaili selustaa kun kuljimme jonon viimeisenä. Muutamat säpsähdykset ja hypähdyksetkin tuli otettua. Vaikka Vake olikin tänään vähän hassu, niin arvostan kyllä sitä, miten hillittyjä sen pakenemisreaktiot ovat. Säikähtäessään Vake pompahtaa pari nopeaa askelta eteenpäin, mutta siihen se jää.

Tiellä ravattiin mennen tullen, ja kun edettiin reipasta ravia niin Vakekin rentoutui. Laukka olisi voinut tehdä sen pääkopalle tänään hyvää, mutta sellainen ei ollut nyt agendalla vaan pidettiin lenkki ihan kevyenä jaloitteluna. Loppumatka kotikulmilla sujui jo käynnissäkin aika rennolla mielellä, joten rennompana palattiin kuin lähdettiin.