Pörhäkkä poni ja keskittymishäiriöinen kuski

© Hannakaisa Holmi

Tallinmäen helmikuun kisoissa menin taas Vakella 70 ja 80 sentin luokat. Radalle tuli hauskasti vastaavia tehtäviä kuin mitä olemme valmennuksissa viime aikoina harjoitelleet, eli radan poikki lähestyttävä pystyeste, pysty-okseri-sarja lävistäjällä ja trippeli. Pysty-okseri-sarja oli etukäteen radan jännin paikka, sillä sellaista ei kisoissa ole tullut pitkään aikaan vastaan ja maneesikisoissa ei muistaakseni koskaan.

Ensimmäisessä verryttelyssä Vake tuntui mukavan virkeältä. Virkeyden mukana tuli kuitenkin tavanomainen lapaliirto-ongelma, eli katsomopäädyssä poni puski kaarteesta sisäkylki edellä. Molemmat verryttelyesteet hypättiin pitkän sivun suuntaisella linjalla, jolle tultiin nimenomaan katsomopäädystä, ja oli tosi vaikea päästä lähestymisiin suoralla rungolla. Vake tuli linjalle aina sisäkylki edellä, ja niinpä laukka vaihtui hypyissä helposti vääräksi. Ainakin tiesin varautua tällaiseen puskemiseen myös radalla. Muuten meno vaikutti hyvältä, poni oli mukavasti hereillä.

Lähdimme radalle verryttelyryhmän kolmantena. Vaken mielentilasta kertoi jotain se, että se keksi liikkeelle lähtiessä oikein tuijotella tuomarikulmaa. Työnsin sen katsomopäätyyn mahdollisimman hyvin, ja ensimmäiselle esteelle saatiin kohtalaisen asiallinen linja. Ensimmäisen ja toisen esteen välinen suora linja oli virallisen tiedon mukaan 20,5 metriä, ja olin suunnitellut tähän kuusi laukkaa. Yllättäen väli kävikin vähän lyhyeksi, mutta ratsastin silti mukaan sen kuudennen askeleen vaikka viidelläkin olisi helposti päästy. Laukka oli ihanan sujuvaa, ja matka jatkui napakasti kolmosesteen yli. Sitten sain olla taas tarkkana katsomopäädyssä, ja Vake pääsikin jonkin verran oikaisemaan niin että nelosesteelle en saanut suoraa linjaa vaan tultiin vasempaan reunaan. Paikka löytyi kuitenkin hyvin, ja kun myötälaukkakin säilyi niin pitkä kaareva linja seuraavalle esteelle onnistui hyvin. Tämän jälkeen hoputtelin Vakea hieman eteen, sillä kuudes este oli sarja. Vake vastasi eteenratsastukseen, ja sarjalle tultiin hyvällä imulla. Niinpä väli ei tuottanut mitään ongelmia, vaan Vake vilahti sarjan yli varsin sulavasti.

Jatkoimme vielä puhtaasti yksittäisen okserin yli, ja tämän jälkeen alkoi radan toinen vaihe. Okserin jälkeen Vake kuitenkin oikein villiintyi, ja seuraava kaarre mentiin perää sisälle liiraten ja päätä alas vetäen. Pitäessäni villiponin hanskassa jouduin ottamaan kaarteen hieman suurempana kuin olisin muutoin tehnyt, joten villikohtaus saattoi tuoda ratkaisevan lisäsekunnin suoritusaikaan. Villikaarteen jälkeen tultiin suoralle linjalle hyvällä imulla, ja nyt oli selvää että viidellä laukalla mennään joten annoin vaan Vaken laukata eteen. 20,5 metriä helposti viidellä on Vaken kohdalla ihan mainitsemisen arvoinen juttu. Kahdelle viimeiselle esteelle oli periaatteessa oikotiemahdollisuudet, mutta näistä ensimmäistä ei ope ollut suositellut ja suunnitelman mukaisesti kiersin sujuvassa laukassa uran kautta. Kymppiesteeltä eli radan poikki vinottain hypättävältä pystyltä olisi periaatteessa voinut kääntää myös oikotien, ja tätä olin alustavasti suunnitellut, mutta itse tilanteessa tämä ei tuntunut sujuvalta ratkaisulta ja niinpä kiersimme taas esteen ympäri uran kautta viimeiselle pystylle. Lopputuloksena oli puhdas rata sujuvalla laukalla. Vähän yllätti, että Vake oli näinkin pörhäkkänä, mutta hyvä niin sillä tästähän tuli varsin kiva rata.

Kymmenen ratsukon luokassa tuli vain kolme puhdasta rataa, ja niinpä Vaken kanssa otimme kolmannen sijan ja ruusukkeen. Vaikka olimmekin hitaimmat puhtaan radan tekijät niin erot olivat pieniä, alle sekunti seuraavaan ja reilu sekunti voittajaan. Kyllä Vakenkin vauhti voi näköjään olla ihan kilpailukykyistä, kunhan poni vaan sopivasti villiintyy!

Toinen rata oli mukava lähteä hyppäämään, kun ensimmäinen oli sujunut kivasti. Välissä tosin vein Vaken hetkeksi talliin, sillä ensimmäisen radan jälkeen piti odotella yhden verryttelyryhmän ajan. Kasikympin verryttelyssä oli samat ongelmat kuin aiemmin, eli päädystä puskeminen ja sen aiheuttamat vaikeudet päästä suoralle lähestymislinjalle verryttelyesteille. Piti siis keskittyä ratsastamaan poni päätyyn ja sisäpohje läpi oikein kunnolla, eikä roiskia esteille miten sattuu kylkimyyryssä. Vake liikkui edelleen ihan hyvin, tosin se ei tuntunut enää niin pörhäkältä kuin ensimmäisessä luokassa.

Oma keskittyminen ei toisella radalla enää pysynyt kasassa. Paras henkinen lataus oli käytetty ensimmäiseen suoritukseen, ja kun estekorkeus ei huolettanut ja alla oli luottoponi niin en pysynyt oikein skarppina. Ensimmäiselle esteelle ratsastaessa keskityin kuuntelemaan taustalla soivaa musiikkia, eli huomio oli todellakin ihan muualla kuin piti. Ensimmäisen esteen päällä muistin, etten ollut tehnyt suunnitelmaa askelmäärästä linjalle. Voihan lahopää! En sitten ratsastanut mihinkään tiettyyn askelmäärään vaan annoin Vaken mennä millä menee, ja viidellähän se meni sujuvasti. Vielä kolmannelle esteelle ratsastaessakin keskittyminen oli ilmeisen huonoa, mutta saatiin kuitenkin hyvä hyppy. Seuraava kaarre katsomopäätyyn tuli ratsastettua jo ihan ajatuksella, enkä antanut Vaken oikaista nelosesteelle. Laukka ehkä hieman hiipui siinä kaarretta survoessa, ja ponnistus meni lähelle, minkä seurauksena laukka vaihtui vääräksi. En alkanut rikkoa rytmiä vaihdolla kaarevan linjan aikana, vaan laukkasimme linjan kaikessa rauhassa väärää laukkaa. Kun oltiin seuraavan esteen jälkeen taas myötälaukassa pyysin Vakea eteen hieman isompaan laukkaan sarjaa varten. Sarjalle tultiin ihan asiallisesti, eikä väli jäänyt kohtuuttoman pitkäksi, mutta b-osan hypyssä Vake silti veti takaset hassusti vartalon alle. Perusvaiheen viimeinen este oli nyt trippeli, ja tässä yritin tehdä hölmöä lähestymisvirhettä ratsastamalla ponnistuspaikkaa kauas. Vake oli kuitenkin fiksumpi, ja otti lisäaskeleen kanssa paikan lähelle kuten trippelillä kuuluu.

Sitten olimme taas toisessa vaiheessa. Vaken laukka ei edennyt ihan samalla energialla kuin päivän ensimmäisellä radalla, ja suoralle linjalle otettiinkin nyt kuudes askel. Kymppiesteelle lähestyin vinottain, ja tällaisesta lähestymisestä Vake otti mieluummin pikkuaskeleen lähelle kuin venytti kaukaa. Koska hypystä tuli vähän hidastuva, oli minun helppo kääntää suoraan esteeltä oikoreitille. Nyt päätin riskeerata ja kokeilla lyhyempää tietä, sillä olin nähnyt toisen ratsukon tämän jo tekevän. Tiesin myös, että tässä luokassa ei ajalla pärjättäisi millään ilman rohkeampaa teiden ratsastusta, joten pitihän sitä yrittää. Tie osoittautui kuitenkin aika hankalaksi, ja taisin tehdä sen virheen, että en ratsastanut kaarretta tarpeeksi pitkälle ennen estettä kohti ohjaamista. Niinpä tulimme esteelle liian vinottain ja äkisti, ja kun este tuli eteen näin viime tipassa ja ilman suoristusta niin homma kävi aika mahdottomaksi. Vake luisui esteen sivuun vasemmalle, enkä kyllä syytä ponia ollenkaan siitä ettei se tästä onnistunut itseään hyppyyn keräämään. Otettiin rauhassa uusi lähestyminen ja päästiin esteen yli maaliin. Ei onnistunut se oikaisuyritys, mutta tulipahan kokeiltua.

Viimeisen esteen kämmi ei oikeastaan harmittanut, koska se oli tietoisesti otettu riski ja enemmän olisi harmittanut jos en olisi sitä edes yrittänyt. Sen sijaan harmitti se, että tällä radalla ei tosiaan oma pää pysynyt skarppina. Kunnollisella keskittymisellä olisi ehkä muutama lähestyminen ja hyppy saatu paremmaksi, ja tiedä vaikka se viimeinenkin kaarre olisi voinut onnistua jos olisin ollut ihan 110-prosenttisesti läsnä tilanteessa ja ratsastanut ajatuksen kanssa. Vaken ylimääräinen villienergia oli tällä radalla jo poissa, eli ponikin olisi voinut varsinkin radan loppupuolella olla vähän terävämpi. Eteneminen oli kuitenkin tasaisen sujuvaa eikä tullut mitään pahaa hyytymistä, joten ei tämä ollut lainkaan huonoimmasta päästä ratoja, vaikka enemmänkin laukkaa olisin toki voinut pyytää jos olisin ollut hereillä enkä huolettomasti sunnuntaiajelulla. Se on tietysti kiva juttu, että kasikympin rata hoituu helposti vaikka vasemmalla kädellä humputellenkin. Aina löytyy parantamisen paikkoja, mutta kyllä yleinen suoritustaso Vaken kanssa on nyt oikein varma ja tasainen. Kevään kisakautta voi odottaa oikein hyvällä mielellä.

Videoista sekä ratapiirroksesta kiitos Noralle ja kuvasta kiitos Hannakaisalle!