Istuntakurssin antia

Päivän poni Kingi. Onko vähän söpö!

Sunnuntai vierähti Tallinmäellä Mintti Rautioahon vetämällä istuntakurssilla. Aamupäivällä oli ensin luento, joka toimi hyvänä tehokertauksena istunnan perusteista. Teoria oli pitkälti samaa hyvää asiaa kuin Aira Toivolan opit, toki osin eri sanoin kuvailtuna ja ehkä eri painotuksilla. Teoriassa tuli esille monta mielikuvaa ja muistisääntöä, joihin palattiin myös iltapäivästä ratsastustunnilla.

Omalta osaltani päivän keskeisimmät muistettavat asiat liittyivät lantion ja rintakehän asentoon sekä jalkoihin. Muistisääntö numero yksi oli viinilasi: housunkaulus on viinilasin reuna, jonka tulee pysyä vaakatasossa eikä kaatua kummaltakaan reunalta. Yleensä tietenkin lasi kippaa alas etureunasta selän mennessä notkolle ja lantion kääntyessä taaksepäin. Seuraava muistisääntö olivat "silmät", jotka katsovat sekä lantiosta että rintakehästä eteenpäin, eivät ylös- eikä alaspäin. Puhetta oli myös toiminnallisesta linjauksesta, eli siitä, että lantio ja rintakehä ovat samassa pystysuorassa linjassa keskenään ja rintakehä on myös linjattuna hevosen etuosan kanssa: takin vetoketju osoittaa suoraan hevosen korvien välistä. Erittäin hyvä neuvo oli ulkolonkan avaaminen voltteja ja muita kaarteita ratsastaessa. Ulkolonkkaa auki kiertäessä lantio ei pääse kallistelemaan vinoon, vaan ratsastaja pysyy mukavasti keskellä hevosta ja se paljon puhuttu ulkopuolen tukikin tulee melkein ilmaiseksi. Paljon on aiemmin puhuttu ulkokyljen rutistamisesta, mutta kun mukaan otettiin tämä ulkopuolen lonkan aukikiertäminen niin asiaan tuli vielä uutta ulottuvuutta.

Kurssin ratsastusosuuden menin Kingillä. Kingi olikin sen puoleen nappivalinta, että se on minulle juuri ideaalin kokoinen ja mittasuhteiltaan helposti istuttava ratsu. Kun ei esimerkiksi liian leveärunkoisen hevosen tai hankalan mallisen satulan takia tullut lonkkien kireys rajoittavaksi tekijäksi, niin pääsin kunnolla tekemään Mintin ohjaamia korjauksia ja hienosäätöä. Näin pääsin kokemaan, miltä istunta tuntuu kun palikat ovat oikeasti kohdallaan eivätkä omat fyysiset rajoitteet ja jumit päässeet häiritsemään tilannetta. Tunnilla menimme kahden ratsukon ryhmässä aivan perusjuttuja, eli ympyröitä sekä pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Laukkaan asti ei tällä kertaa edes ehditty.

Aluksi haimme satulassa oikean lantion asennon ja tuntuman istuinluihin nostamalla jalat satulan siipien päälle. Jalkojen ollessa takaisin jalustimissa muistettiin koko ajan viinilasi, joka ei saanut kipata, sekä rintakehän "silmät" eteenpäin. Minulla "silmät" meinasivat kääntyä ylöspäin, eli vatsapuolta piti rutistaa kasaan ja lantiota ja rintakehää vetää toisiaan kohti. Näin päästiin Airan tunneilta tuttuun asentoon, jossa vatsalihakset pitävät pakettia jäntevänä ja olo tuntuu aluksi hassun kippuraiselta. Keventäessä tönäistiin omalla kädellä ensin ristiluuta eteenpäin ja sitten rintakehää taaksepäin, ja niin rintakehä ja lantio tulivat linjaan keskenään. Vatsapuolen jäntevyys sekä rintakehän ja lantion asento tuli sitkeästi säilyttää siitä huolimatta, että poni liikkui selkä alhaalla ja nenä pitkällä ja yritti tällä asennolla vetää myös ratsastajan notkoselkäiseksi. Lisäksi sain ohjeeksi antaa nilkkojen joustaa enemmän ja kantapään liikkua hieman ylös ja alas sen sijaan että väkipakolla työnsin jalkoja pitkäksi ja kantapäätä alas. Nilkkojen rentoutus rentoutti oikeastaan koko istuntaa ja teki liikkeisiin mukautumisesta helpompaa.

Lopputunnin ajan keskityttiin paljon toiminnalliseen linjaukseen ja ulkolonkan avaamiseen. Toiminnallinen linjaus koski myös hevosta, eli keskityimme ratsastamaan etu- ja takaosaa samaan linjaan keskenään jotta hevonen voisi liikkua mahdollisimman helpolla ja optimaalisella tavalla, kroppa oikein kytkettynä. Ideana oli ohjailla hevosen etuosaa omien istuinluiden, rintakehän ja ohjien avulla, eli jos etuosa ei ollut takaosan edessä niin se pyrittiin näillä konsteilla palauttamaan oikeaan linjaukseen. Ratsastimme käynnissä ja harjoitusravissa päätyihin isot voltit, joilta otettiin väistöaskelia ulospäin. Volttia kääntäessä keskityin ulkolonkan avaamiseen, josta tuli todellakin hyvä tuki koko kropalle. Tarkkailin etuosan linjausta ja tein tarvittaessa pieniä korjauksia, ja Kingi vastasi näihin hyvin. Tosi vaikea on pukea sanoiksi kaikkia niitä hienovaraisia korjauksia, mutta selvästi olin oikeilla jäljillä kun Kingi alkoi vastata voltille taivuttamiseen, etuosan suoristamiseen ja väistöihin rentoutumalla ja pyöristymällä. Kun hetkellisesti hukkasin punaisen langan niin Mintti sanoi vain taikasanan "toiminnallinen linjaus". Linjauksen korjaus tuli minulta muistutuksen seurauksena jo lähes automaattisesti, ja samassa hetkessä Kingi pyöristyi kuin taikaiskusta.

Olin tuntiin tosi tyytyväinen, sillä sain mielestäni tehtyä oikein hyviä korjauksia ja sain kiinni toiminnalisen linjauksen ideasta käytännön tasolla. Ulkolonkan avaaminen oli varsinainen ahaa-elämys. Näiden istunnan hienosäätöjen seurauksena löytyi myös Kingiin hyvä tuntuma ja ratsastus sujui rennosti yhteisymmärryksessä. Mintti totesi lopuksi, että pyöreänä liikkuminen ja itsensä kantaminen on selvästi Kingille vähän vierasta ja vaikeaa. Istunnan kautta poni saatiin siitä huolimatta hakeutumaan pyöreäksi oikein päin, ja tämä muutos oli tietysti parasta mahdollista palautetta tehdyistä korjauksista.