Kivan mielen talvikisat

Kuvasta kiitos Noralle!

Vuoden ekat kisat olivat 1-tason estekisat kotimaneesissa. Pakkaslukemat olivat aika kovat, -25 astetta ellei sen allekin, mutta maneesissa oltiin -16 asteen tuntumassa ja mehän kisattiin siellä ihan tyytyväisenä. Kovan pakkasen takia kisat jäivät toki tavallista pienemmiksi ja ne käytiin vain oman tallin porukalla, mutta joka tapauksessa tuli hyvää rataharjoitusta ja kisarutiinin ylläpitoa. Menin Vakella 70 sekä 80 sentin luokat, joissa molemmissa oli sama rata arvostelulla 367.1. Pituusesteitä ei radalla montaa ollut, mutta sarja oli kuitenkin tällä kertaa mukana.

Ulos ei tarvinnut juuri nenäänsä laittaa, sillä saimme kävellä ja verrytellä maneesissa sekä odottaa siellä myös omaa vuoroa. Ensimmäinen verryttely meni ihan mukavasti, ja Vake vaikutti suorastaan hyvältä. Laukka pyöri hyvin ilman puskemista ja poni vaikutti olevan hereillä mutta rento. Saimme hypätä verryttelyesteenä radan luultavasti vaikeinta estettä, numero kuutosta joka sijaitsi lyhyen sivun kohdalla vinottain. Radalla tämä oli viuhkaeste, mutta verkassa hyppelimme sitä pystynä. Tie esteelle olikin hankala ratsastaa niin, että hyppy olisi tullut suoraan eikä Vake olisi yhtään liirannut vasempaan reunaan. Lopulta kuitenkin hoksasin, että esteelle kannatti tulla seinältä ihan viivasuoralla linjalla, eikä kaarretta kannattanut oikaista yhtään jotta ponnistus pääsi lähtemään suoralla rungolla.

Otimme vielä pari verkkahyppyä okserille, ja sitten aloitettiin luokka. Meidän ratamme alkoi sopivan napakalla laukalla. Tempo ei ollut huima niin kuin ei Vakella ikinä, mutta rytmi pysyi hyvin tasaisena läpi koko radan ilman hyytymisiä. Tasaisesta rytmistä ponnistuspaikat löytyivät aika näppärästi. Rata alkoi 21 metrin linjalla, jolle suunnitelma oli 6 tai 7 laukkaa tilanteesta riippuen. Kun ekalle esteelle tuli sujuva hyppy oli kuusi askelta luonteva ja toimiva ratkaisu. Sarjaväli oli pitkähkö meille, mutta esteiden ollessa näin pieniä ei ollut mitään ongelmaa venyttää b-osalle. 1. vaiheen päättävä viuhkaeste oli odotetusti hankalin, ja kun en sille saanut ponia aivan suoraksi tuli esteen eteen miniaskel. Matka jatkui joka tapauksessa ilman virhepisteitä toiseen vaiheeseen. Toisessa vaiheessa 21 metrin linjalla ei ollut ajatus tarpeeksi eteen, ja otettiin mukaan suosiolla seitsemäs askel. Kääntelin sekä kymppiesteelle että sen jälkeiselle sarjalle oikoreitit, mutta mitään kovin tiukkoja kurveja ei tähän rataan sisältynyt. Vakella nämä hieman lyhyemmät tiet oli helppo ratsastaa. Sarjalla jouduttiin taas vähäsen venymään, ja Vake vaihtoi tässä laukan vääräksi. Sitten seurasikin pieni tekninen haaste eli kaareva linja sarjalta radan päättävälle viuhkaesteelle, ja Vake päätyi vaihtamaan kaarteen aikana ristilaukkaan. Ristilaukalla lähestyminen viuhkaesteelle meni höpöksi, mutta selvitimme näin pienen esteen siitä huolimatta. Puhdas rata, ei huippunopea aika tempon ollessa rauhallinen, mutta tievalinnoilla säästettiin sentään jonkin verran sekunteja.

70 sentin luokassa oli kuusi osallistujaa, ja puhtaita toisen vaiheen ratoja tuli vain kaksi. Niinpä sijoituimme Vaken kanssa toiseksi häviten sujuvammin laukanneille Annelle ja Pavelle kolme sekuntia. Ruusukkeiden jaon jälkeen käveltiin ja odoteltiin hetki radan korotusta, ja sitten aloitimme uuden verryttelyn 80 sentin luokkaan. Kovin montaa hyppyä ei enää tarvinnutkaan tässä vaiheessa ottaa.

80 sentin rataa aloittaessa Vake vaikutti vähän säpäkämmältä. Ulospäin meno näytti luultavasti aivan samalta tasaiselta puksutukselta, mutta ensimmäisillä esteillä Vakessa tuntui olevan enemmän virtaa ja imua. Rata oli monelta osin kopio edellisen luokan suorituksestamme, mutta mielestäni tämä oli jonkin verran ensimmäistä rataa parempi. Sarjaväli meni nyt näppärämmin, tosin saimmekin tässä luokassa mennä armollisesti pikkuponivälillä. Parannusta edelliseen oli 21 metrin linjan ratsastaminen myös toisessa vaiheessa kuudella laukalla, eli turha lisäaskel jäi tällä kertaa pois. Suurin parannus oli toisen vaiheen päättävä kaareva linja sarjalta viuhkalle, joka mentiin nyt myötälaukassa ja viuhkalle tuli viimein parempi ponnistuspaikka sekä sujuvampi hyppy. Teimme jälleen puhtaan radan, ja aikakin oli puolen sekunnin päässä 70 sentin luokan ajastamme. Alunperin en ollut edes suunnitellut kääntäväni toisessa vaiheessa oikotietä sarjalle, mutta tämä suunnitelma vaihtui lennosta kun oikaisu tuntuikin hyvältä idealta, ja eihän siinä mitään ongelmaa ollutkaan. Tässä luokassa tämä oli joka tapauksessa hitain nollarata, joten sijoitus oli 5/7.



Olin päivän ratoihin tyytyväinen, ja se olikin ollut ainoa tavoite tänään. Meno tuntui helpolta ja varmalta, eikä ollut tietoakaan siitä ponnistuspaikkasokeudesta ja epävarmuudesta mikä tiistain tunnilla vaivasi. Olipa helpotus, että palattiin normaaliin suorittamiseen jossa 80 sentin rata menee hyvinkin rutinoituneesti. Kiinnitin myös huomiota siihen, että istuntani esteiden välillä on jäntevöitynyt ja noussut pystympään, eli heiluminen ja könöttäminen on vähentynyt ja meno näyttää paremmalta aikaisempaan verrattuna. Toki Vake saisi vielä laukata isommin ja reippaammassa tempossa, mutta uskoisin senkin vaihteen löytyvän sitten ulkoradoilla. Nyt sentään mennään pienemmät kurvit maneesissa hyytymättä ja puskematta (ilman kannuksia!) tasaisessa rytmissä, mikä on edistystä sekin. Hyvä hyvä!

Videoista kiitos Hanskille!