Keskiviikon vakiotuntini siirtyi maanantaille perustettuun uuteen ryhmään, ja tällä viikolla oli ensimmäinen maanantairyhmän tunti. Odotin yllätysratsua, mutta sainkin tunnille Vaken.
Verryttelimme hetken ravissa, ja Vake vaikutti tänään oikein hyvältä. Viime viikon tahmeus ja oikeassa ohjassa roikkuminen oli poissa, ja sen sijaan etuosa vaikutti melko ryhdikkäältä heti alkuunsa. Oikea lapakaan ei puskenut kovin huomiotaherättävästi, ja pienellä taivuttelulla Vake lähti helposti pyöristymään. Eilisten hevoskokeilujen jälkeen tuntui taas ihanan kotoisalta olla tuttuakin tutumman Vaken selässä. Jatkoimme sitten hetken käyntityöskentelyllä ja teimme pitkillä sivuilla pohkeenväistöjä. Vake loksahti käynnissäkin tasaisen pyöreäksi ja ryhdikkääksi, joten kyllä nyt oli aivan erityisen hyvä päivä! Takaosa väisti pohjetta kuuliaisesti ja niska pysyi pyöreänä. Vauhti kyllä hidastui väistöissä, ja liian pitkiä pätkiä ei kannattanut yhteen putkeen väistää jottei eteneminen hyytynyt ihan kokonaan.
Seuraavaksi aloimme ratsastaa samaa kuviota kuin viime perjantain valmennuksessa, eli keskiympyrää ja siltä ulos käännettäviä voltteja. Ison ympyrän neljänneksillä väistätettiin takaosaa ulos. Vake jatkoi edelleen tosi kuuliaisena ja pehmeänä hyvässä muodossa ja väisti käynnissä näppärästi. Ope jo kehotti päästämään muotoa välillä pidemmäksi ja leukakulmaa enemmän auki, sillä Vake ei pitkiä aikoja jaksa työskennellä kovin lyhyeksi kasattuna ja eteen liikkuminen kärsii jos paketoidaan liikaa. Harvoinpa on kyllä Vaken kanssa joutunut rajoittamaan liiallista etuosan lyhenemistä! Ravissa annoin tarkoituksella Vaken venyttää muotoa pidemmäksi, ja poni ravasikin volteilla mukavan rennosti. Raviväistöt olivat kuitenkin vähän vaisun oloisia, eli takaosa olisi saanut väistää reilumminkin. Kokonaisuudessaan olin ravityöskentelyyn hyvin tyytyväinen, niin pehmeältä ja notkealta Vake tänään tuntui.
Teimme ympyräkuviolla vielä muutamia laukannostoja siten, että ravasimme pikkuvolteilla ja keskiympyrälle kääntyessä suoristettiin ja nostettiin uuden suunnan laukka. Syy alkutunnin hyvään meininkiin selvisi minulle tässä vaiheessa: Vakellahan olikin niin sanottu pöljä päivä! Kun poni tajusi että kohta tehdään laukannostoja villiintyi se ottamaan ravista ihan omia loikkia. Vaken villikohtauksethan tyypillisesti ilmenevät nopeina suunnanmuutoksina ja sivupomppuina päätä alas vetäen, ja tällä tavalla se reagoi nytkin. Ensimmäinen suunnanmuutosloikka oli niin iso että oikein horjahdin satulassa. Tämän jälkeen olin paremmin varautunut yllättäviin liikkeisiin. Erityisesti laukannostokohtaan tullessa Vake villiintyi lapaliirtoloikkiin, ja voltilla ravatessakin se kiemurteli ja muuttui yhtäkkiä hyvin reaktiiviseksi kyljistä. Koko alkutunnin sitä sai jumputtaa pohkeilla ihan rauhassa, mutta nyt pohje kylkeen tarkoittikin yhtäkkiä sivuliirtoa tai pompahtelua. Toisaalta sitten kun pääsin varsinaisesti laukan nostamaan lähti nosto vähän tahmeasti eikä itse laukka edennyt kovin hyvin. Riekkumisten seurauksena oma rentous kärsi ja käsijarru jäi tahattomasti päälle, ja niinpä laukkatyöskentely meni vähän höpöksi hyvin sujuneen alkutunnin jälkeen.
Lopuksi laukkasimme vielä muutaman kerran kavalettilinjan yli. Kavalettien väli oli 20 metriä, ja tähän saatiin mitoittaa kuutta ja seitsemää askelta. Kun Vake oli tällä lailla virtaisa ja ryhdikäs oli laukkaa melko helppo lyhentää, mutta edelleen olisin saanut olla vähän rennompi itse. Kuusi laukkaa meni väliin oikein näppärästi. Seitsemänkin mahtui, mutta ahdasta tuli eli viimeinen askel jäi aina lyhyemmäksi. Positiivista oli se, miten hyvin Vakella pysyi nenä ylhäällä kavalettien ylityksessäkin eli se ei kyntänyt "hypyissä" nenä maata viistäen vaan laukkasi takaosan päällä.
Fiilikset Vaken pöljästä päivästä olivat vähän kaksijakoiset. En ollut yllätyspompuista erityisen iloinen, mutta toisaalta tämä on se mielentila jossa Vake on aina paras ratsastaa kun siihen tulee ryhtiä ja energiaa ihan luonnostaan. Ravi- ja käyntityöskentelyhän oli alkutunnista aivan harvinaisen hyvää. Ehkä villikohtaustenkin energian saisi vielä paremmin kanavoitua hyötykäyttöön jos oman rentouden saisi säilyttettyä paremmin. Se ei toki ole helppoa, vaikka tällaiset Vaken pienet villit eivät minua onneksi nykyään pelotakaan. Tässä näkyy taas se tuttuuden tuoma etu: jos vieras hevonen (varsinkin iso sellainen) alkaisi näin riekkua niin olisin heti sydän kurkussa. Vaken reaktiot ja tavat sen sijaan ovat tuttuja ja siksipä niihin suhtautuu aivan eri tavalla.
Verryttelimme hetken ravissa, ja Vake vaikutti tänään oikein hyvältä. Viime viikon tahmeus ja oikeassa ohjassa roikkuminen oli poissa, ja sen sijaan etuosa vaikutti melko ryhdikkäältä heti alkuunsa. Oikea lapakaan ei puskenut kovin huomiotaherättävästi, ja pienellä taivuttelulla Vake lähti helposti pyöristymään. Eilisten hevoskokeilujen jälkeen tuntui taas ihanan kotoisalta olla tuttuakin tutumman Vaken selässä. Jatkoimme sitten hetken käyntityöskentelyllä ja teimme pitkillä sivuilla pohkeenväistöjä. Vake loksahti käynnissäkin tasaisen pyöreäksi ja ryhdikkääksi, joten kyllä nyt oli aivan erityisen hyvä päivä! Takaosa väisti pohjetta kuuliaisesti ja niska pysyi pyöreänä. Vauhti kyllä hidastui väistöissä, ja liian pitkiä pätkiä ei kannattanut yhteen putkeen väistää jottei eteneminen hyytynyt ihan kokonaan.
Seuraavaksi aloimme ratsastaa samaa kuviota kuin viime perjantain valmennuksessa, eli keskiympyrää ja siltä ulos käännettäviä voltteja. Ison ympyrän neljänneksillä väistätettiin takaosaa ulos. Vake jatkoi edelleen tosi kuuliaisena ja pehmeänä hyvässä muodossa ja väisti käynnissä näppärästi. Ope jo kehotti päästämään muotoa välillä pidemmäksi ja leukakulmaa enemmän auki, sillä Vake ei pitkiä aikoja jaksa työskennellä kovin lyhyeksi kasattuna ja eteen liikkuminen kärsii jos paketoidaan liikaa. Harvoinpa on kyllä Vaken kanssa joutunut rajoittamaan liiallista etuosan lyhenemistä! Ravissa annoin tarkoituksella Vaken venyttää muotoa pidemmäksi, ja poni ravasikin volteilla mukavan rennosti. Raviväistöt olivat kuitenkin vähän vaisun oloisia, eli takaosa olisi saanut väistää reilumminkin. Kokonaisuudessaan olin ravityöskentelyyn hyvin tyytyväinen, niin pehmeältä ja notkealta Vake tänään tuntui.
Teimme ympyräkuviolla vielä muutamia laukannostoja siten, että ravasimme pikkuvolteilla ja keskiympyrälle kääntyessä suoristettiin ja nostettiin uuden suunnan laukka. Syy alkutunnin hyvään meininkiin selvisi minulle tässä vaiheessa: Vakellahan olikin niin sanottu pöljä päivä! Kun poni tajusi että kohta tehdään laukannostoja villiintyi se ottamaan ravista ihan omia loikkia. Vaken villikohtauksethan tyypillisesti ilmenevät nopeina suunnanmuutoksina ja sivupomppuina päätä alas vetäen, ja tällä tavalla se reagoi nytkin. Ensimmäinen suunnanmuutosloikka oli niin iso että oikein horjahdin satulassa. Tämän jälkeen olin paremmin varautunut yllättäviin liikkeisiin. Erityisesti laukannostokohtaan tullessa Vake villiintyi lapaliirtoloikkiin, ja voltilla ravatessakin se kiemurteli ja muuttui yhtäkkiä hyvin reaktiiviseksi kyljistä. Koko alkutunnin sitä sai jumputtaa pohkeilla ihan rauhassa, mutta nyt pohje kylkeen tarkoittikin yhtäkkiä sivuliirtoa tai pompahtelua. Toisaalta sitten kun pääsin varsinaisesti laukan nostamaan lähti nosto vähän tahmeasti eikä itse laukka edennyt kovin hyvin. Riekkumisten seurauksena oma rentous kärsi ja käsijarru jäi tahattomasti päälle, ja niinpä laukkatyöskentely meni vähän höpöksi hyvin sujuneen alkutunnin jälkeen.
Lopuksi laukkasimme vielä muutaman kerran kavalettilinjan yli. Kavalettien väli oli 20 metriä, ja tähän saatiin mitoittaa kuutta ja seitsemää askelta. Kun Vake oli tällä lailla virtaisa ja ryhdikäs oli laukkaa melko helppo lyhentää, mutta edelleen olisin saanut olla vähän rennompi itse. Kuusi laukkaa meni väliin oikein näppärästi. Seitsemänkin mahtui, mutta ahdasta tuli eli viimeinen askel jäi aina lyhyemmäksi. Positiivista oli se, miten hyvin Vakella pysyi nenä ylhäällä kavalettien ylityksessäkin eli se ei kyntänyt "hypyissä" nenä maata viistäen vaan laukkasi takaosan päällä.
Fiilikset Vaken pöljästä päivästä olivat vähän kaksijakoiset. En ollut yllätyspompuista erityisen iloinen, mutta toisaalta tämä on se mielentila jossa Vake on aina paras ratsastaa kun siihen tulee ryhtiä ja energiaa ihan luonnostaan. Ravi- ja käyntityöskentelyhän oli alkutunnista aivan harvinaisen hyvää. Ehkä villikohtaustenkin energian saisi vielä paremmin kanavoitua hyötykäyttöön jos oman rentouden saisi säilyttettyä paremmin. Se ei toki ole helppoa, vaikka tällaiset Vaken pienet villit eivät minua onneksi nykyään pelotakaan. Tässä näkyy taas se tuttuuden tuoma etu: jos vieras hevonen (varsinkin iso sellainen) alkaisi näin riekkua niin olisin heti sydän kurkussa. Vaken reaktiot ja tavat sen sijaan ovat tuttuja ja siksipä niihin suhtautuu aivan eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti