maanantai 25. tammikuuta 2016

Aivan tönkkö kuski

Maanantain tunnille sain Pallen. Menimme neljän ratsukon ryhmässä koulua, ja ohjelmassa oli siirtymisiä sekä laukan askelpituuden säätelyä. Manailin sitä, että en ollut taaskaan viitsinyt valmistautua tuntiin venyttelemällä ja sitten piti yrittää vääntäytyä järkevään asentoon Pallen koulusatulassa. Aina pitäisi venytellä, ja varsinkin silloin jos on olemassa mahdollisuus päätyä Pallen satulaan. Alkutunti meni siis omia jumeja tuskaillessa. Pallea tietenkin häiritsi se, että en löytänyt rentoa ja vakaata kevennystä, vaan puristin reisillä samalla kun kantapäät nousivat ylös ja selkä meni notkolle. Täysin ymmärrettävästi hevonen sitten jumitti ravia paikoillaan selkä alhaalla, eikä lähtenyt etenemään letkeän sujuvasti. Niin ärsyttävää, kun tasan tarkkaan tietää mistä johtuu ettei hevonen toimi mutta ei pysty asiaa korjaamaan koska vanha laho kroppa ei vaan toimi. Eipä siinä pääse kovin nätisti hevoseen vaikuttamaan. Taitaa olla myös niin, että tönkkö ja hytkyvä ratsastaja saa Pallen paineistumaan siinä määrin että se alkaa herkemmin tuijotella maneesin nurkkia.

Työstimme ravissa isoja voltteja sekä teimme siirtymisiä käyntiin. Lopulta Palle alkoi vähäsen liikahtaa eteen ja venyttää kaulaa rennommaksi, kun oikein keskityin olemaan mahdollisimman vähän häiritsevä ja rento. Sitten siirtymiset otettiin ravipuomilinjalle. Suora linja ravipuomit ylittäen sekä välissä käyntiin siirtyen olikin yllättävän hankala tehtävä, kun Palle tahtoi kiemurtaa ja mutkitella. Tämä kertoi, että ravi ei ollut läheskään tarpeeksi sujuvaa vaan edelleen jarrutin sitä tahattomasti.

Maapuomilinjaa jatkettiin vielä laukassa. Puomien väli oli 17 metriä, ja tätä mentiin sekä kuudella että viidellä askeleella. Myös laukassa olin suurissa vaikeuksissa istunnan kanssa, ja niinpä Palle ei ensin lähtenyt etenemään kunnolla vaan huojuessani satulassa pudotteli ravillekin puomien edessä. Yritin myös tehdä ja säätää aivan liikaa laukan kokoamiseksi sekä ohjalla että pohkeella, eikä Palle sellaista arvostanut. Jotta laukka saatiin rennommaksi ja sujuvammaksi käski ope tulla linjalle kevyessä istunnassa. Tällä konstilla Pallen laukka alkoikin pyöriä paremmin, ja linja mennä ilman suurempia jumittamisia tai kiemurteluja. Kuusi askelta mahtui väliin hyvin, mutta siinä vaiheessa kun Pallen moottori hurahti käyntiin aloin istua kevyestä istunnasta takaisin satulaan jotta sain varmasti laukan riittävän kootuksi. Linjan ratsastus viidellä laukalla onnistui myös näppärästi, kun otin kevyen istunnan ja pyysin Pallea eteen. Päätyä kohti tullessa se kuitenkin jarrutti sen verran, että luultavasti neljä laukkaa ei olisi enää onnistunut vaikka sinänsä vaivattomasti askelpituus säätyikin eikä tässä todellakaan vielä käytetty Pallen koko skaalaa. Viiden laukan jälkeen onnistui taas heti perään kuusi laukkaa, eli hyvin toimi säätely kunhan vaan pääsin jotenkuten asiallisesti liikkeen mukaan ja Palle käynnistyi laukkaamaan sopivalla energialla.

Lopuksi ratsastimme vielä käyntiinsiirtymisiä sekä pysähdyksiä harjoitusravista. Palle toimi nyt alkutuntia selvästi paremmin, vaikka kuskista ei ihan voinut vielä sanoa samaa. Siirtymiset ja pysähdykset oli ohjeena tehdä ravin lyhennyksen kautta, ja Palle jos kuka osaa koota ja lyhentää. Enemmän tuntui olevan vaikeuksia saada se välillä venyttämään kunnolla eteen, mutta liikkuminen oli nyt kuitenkin pyöreää. Käyntiinsiirtymiset onnistuivat lyhyestä ravista mukavan pehmeästi, mutta pysähdykseen asti mennessä ongelmaksi tuli taas istunta. En saanut istunnalla tehtyä riittävän jäntevää pidätettä, ja niinpä jouduin liikaa turvautumaan ohjaan pysähdyksessä, minkä seurauksena Palle ei pysynyt täysin pyöreänä ja teki pysähdysen käyntiaskeleiden kautta.

Pientä tuskastumista oli ilmassa koko tunnin ajan. Hevonen on niin hyvä ja suorittaisi nämä tehtävät naurettavan helposti ja rennosti jos vaan tumpelo satulassa kykenisi ratsastamaan jollain lailla järkevästi. Voi tietysti miettiä sitäkin, missä määrin on samasta ongelmasta kyse myös silloin kun joku vähemmän osaava ja taitava hevonen "ei toimi". Helposti sitä vierittää syytä hevosen niskoille ja toteaa, että kun ei se osaa tai on niin jumissa ja vino ja tasapainoton. Pallen kanssa voi olla varma, ettei mistään tällaisesta ainakaan ole kyse. Sitten on pakko kohdata se ikävä totuus ettei oikein itse osaa ja siksi hevonenkaan ei pysty tekemään mitä pyydetään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti