Menin lauantainakin lisätunnille, ihan vain päästäkseni vielä kisoja edeltävänä päivänä Vaken satulaan. Tunnilla oli koulua ja yhteensä kuusi ratsukkoa. Vake jatkoi edeltävältä tunnilta, mikä oli ehkä vireystilan kannalta huonompi juttu.
Ensimmäisenä tehtävänä ratsastimme käynnissä ja ravissa pituushalkaisijaa, jolta käännyttiin vuoroin kumpaankin suuntaan ja tehtiin kulmaan voltti. Voltteja ratsastettiin lisäksi pitkillä sivuilla tilanteen mukaan. Vake lähti sekä käynnissä että ravissa pyöristymään jonkin verran, mutta liikkuminen jäi aivan liian tahmeaksi. Jumputin pohkeilla ja se ei ollut ollankaan toimiva juttu. Kun ei ollut puhtia liikkumisessa, niin etuosakin jäi raskaan oloiseksi. Pyöristyessään Vake ei keventynyt kunnolla vaan makaili ohjan varassa. Meno ei siis ollut järin ryhdikästä. Pituushalkaisijalla suoruuden avain oli eteenratsastus, sillä jos jäin värkkäilemään ohjista ja liike hyytyi niin johan kiemurreltiin. Suoralla ravi etenikin vähän paremmin, mutta volteilla askel hyytyi.
Päivän toinen tehtävä sisälsi vastalaukkaa. Vastalaukka nostettiin käynnistä tai ravista pitkän sivun alussa, laukattiin pitkä sivu ja hevosesta riippuen vielä seuraavan päädyn sai kaartaa vastalaukassa. Vaken kanssa ei hommasta tehty liian vaikeaa, vaan keskityttiin vastalaukan ylläpitoon pitkällä sivulla ja otettiin raviin ennen kuin poni ehti vaihtaa päädyn lähestyessä. Lyhyen sivun ratsastaminen vastalaukassa olisikin varmasti ollut liian haastava pala. Vastalaukka sinänsä kulki uraa pitkin ihan asiallisesti, kunhan vaan sain sen nostettua. Varsinkin käynnistä nostaessa aloin yleensä valmistella liikaa, ja silloin Vake alkoi jumittaa ja tarjota jos jonkinlaista poikitusta. Liian valmistelun seasta eivät laukka-avut enää erottuneet niin että Vake olisi ne ymmärtänyt, ja jos viimeisenä keinona aloin tuupata ja heilua istunnalla nosti Vake parhaimmillaan väärän laukan jos sitäkään. Jos taas onnistuin antamaan riittävän yksinkertaiset avut oikealla hetkellä nousi vastalaukka kuuliaisesti, eli kyllä Vake teki mitä pyydettiin kunhan vaan olin ymmärrettävä ja selkeä. Ravista nosto oli helpompi kun en ehtinyt niin paljon säätää valmisteluja. Laukannostotehtävä oli ainakin sen puoleen hyödyllinen, että saatiin Vakekin heräämään ja terävöitymään kun hevoset lähtivät päädystä laukkaan kukin vuorollaan. Lopputunti meni siis onneksi virkeämmissä merkeissä.
Tänäänkään Vake ei toiminut mitenkään superhyvin, vaan oli ravissa lähinnä laiska pötkylä. Ei se siitä kyllä pohkeella jumputtaen itsekseen ryhdistäydy. Laukkatehtävä sen sijaan onneksi toimi herättelijänä. Viime aikoina on treenattu aika paljon nostoja myötälaukkaan, mutta vastalaukan nostaminen ei näköjään ihan yhtä luontevasti onnistukaan. Vastalaukka varmasti nousisi ihan samanlaisella lonkan keikautuksella kuin myötälaukka, mutta en sitä tietenkään näin simppelisti lähtenyt kokeilemaan vaan muka "varmistelin" pohkeilla sekä istunnalla tuupaten. Kun ylimääräiset jutut sai karsittua nostosta pois niin alkoihan se onnistua. Näin sitä tein taas ihan liian ison numeron yksinkertaisesta tehtävästä.
Ensimmäisenä tehtävänä ratsastimme käynnissä ja ravissa pituushalkaisijaa, jolta käännyttiin vuoroin kumpaankin suuntaan ja tehtiin kulmaan voltti. Voltteja ratsastettiin lisäksi pitkillä sivuilla tilanteen mukaan. Vake lähti sekä käynnissä että ravissa pyöristymään jonkin verran, mutta liikkuminen jäi aivan liian tahmeaksi. Jumputin pohkeilla ja se ei ollut ollankaan toimiva juttu. Kun ei ollut puhtia liikkumisessa, niin etuosakin jäi raskaan oloiseksi. Pyöristyessään Vake ei keventynyt kunnolla vaan makaili ohjan varassa. Meno ei siis ollut järin ryhdikästä. Pituushalkaisijalla suoruuden avain oli eteenratsastus, sillä jos jäin värkkäilemään ohjista ja liike hyytyi niin johan kiemurreltiin. Suoralla ravi etenikin vähän paremmin, mutta volteilla askel hyytyi.
Päivän toinen tehtävä sisälsi vastalaukkaa. Vastalaukka nostettiin käynnistä tai ravista pitkän sivun alussa, laukattiin pitkä sivu ja hevosesta riippuen vielä seuraavan päädyn sai kaartaa vastalaukassa. Vaken kanssa ei hommasta tehty liian vaikeaa, vaan keskityttiin vastalaukan ylläpitoon pitkällä sivulla ja otettiin raviin ennen kuin poni ehti vaihtaa päädyn lähestyessä. Lyhyen sivun ratsastaminen vastalaukassa olisikin varmasti ollut liian haastava pala. Vastalaukka sinänsä kulki uraa pitkin ihan asiallisesti, kunhan vaan sain sen nostettua. Varsinkin käynnistä nostaessa aloin yleensä valmistella liikaa, ja silloin Vake alkoi jumittaa ja tarjota jos jonkinlaista poikitusta. Liian valmistelun seasta eivät laukka-avut enää erottuneet niin että Vake olisi ne ymmärtänyt, ja jos viimeisenä keinona aloin tuupata ja heilua istunnalla nosti Vake parhaimmillaan väärän laukan jos sitäkään. Jos taas onnistuin antamaan riittävän yksinkertaiset avut oikealla hetkellä nousi vastalaukka kuuliaisesti, eli kyllä Vake teki mitä pyydettiin kunhan vaan olin ymmärrettävä ja selkeä. Ravista nosto oli helpompi kun en ehtinyt niin paljon säätää valmisteluja. Laukannostotehtävä oli ainakin sen puoleen hyödyllinen, että saatiin Vakekin heräämään ja terävöitymään kun hevoset lähtivät päädystä laukkaan kukin vuorollaan. Lopputunti meni siis onneksi virkeämmissä merkeissä.
Tänäänkään Vake ei toiminut mitenkään superhyvin, vaan oli ravissa lähinnä laiska pötkylä. Ei se siitä kyllä pohkeella jumputtaen itsekseen ryhdistäydy. Laukkatehtävä sen sijaan onneksi toimi herättelijänä. Viime aikoina on treenattu aika paljon nostoja myötälaukkaan, mutta vastalaukan nostaminen ei näköjään ihan yhtä luontevasti onnistukaan. Vastalaukka varmasti nousisi ihan samanlaisella lonkan keikautuksella kuin myötälaukka, mutta en sitä tietenkään näin simppelisti lähtenyt kokeilemaan vaan muka "varmistelin" pohkeilla sekä istunnalla tuupaten. Kun ylimääräiset jutut sai karsittua nostosta pois niin alkoihan se onnistua. Näin sitä tein taas ihan liian ison numeron yksinkertaisesta tehtävästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti