Menin myös tällä viikolla Artsin valmennuksessa Pallella. Olimme tunnilla kahdestaan Annen kanssa. Mittarin mukaan oli hyvin kylmää, mutta valmennuksessa tuli kyllä erittäin lämmin.
Tällä kertaa aloitimme verryttelyn vähän erilaisella lähestymistavalla, eli pitkien ravi- ja laukkapätkien sijaan ratsastimme jatkuvasti siirtymisiä. Aluksi teimme käynnistä tiheään pysähdyksiä, ja sitten jatkoimme ottaen muutaman askeleen käyntipätkiä lyhyiden ravipätkien välillä. Tällä tavalla haluttiin hevoset ensinnäkin tarkkavaiseksi ja kuulolle, sekä samalla jumppaa takajaloille. Pallen tarkkaavaisuudessa olikin aluksi paljon parantamisen varaa. Enimmäkseen se kulki korvat pystyssä keskittyen kaikkeen muuhun kuin ratsastajaan, ja liikkui pystypäin selkä alhaalla. Ensimmäinen askel oli saada se pysymään kuulolla ja pyöreällä kaulalla pysähdyksissä. Aluksi vaikutti toivottomalta, mutta kun sitkeästi tehtiin pysähdystä toisen perään ja asetuksella haettiin paikoillaan seistessä myötäys niskaan alkoi Palle vähitellen keskittyä. Korvat kääntyivät oikeaan suuntaan, ja hevonen jäi pysähtyessä pyöreänä tuntumalle. Tuijottelutkin alkoivat siinä unohtua, kun ratsastajalla oli jatkuvasti pyyntöjä esitettävänä.
Ravissa oli aluksi aivan sama homma. Palle liikkui puolihuolimattomasti selkä alhaalla, ja unohtui tuijottelemaan katsomoon. Koetin saada tuntuman molempiin ohjiin ja ratsastaa ravia eteen, mutta vasta ravi-laukka-ravi-siirtymiset olivat se, mikä sai Pallen oikealla tavalla hereille. Laukassa pyöreyttä löytyi paljon helpommin, ja muutaman laukkapätkän jälkeen myös ravi lähti sujumaan paljon isommalla vaihteella eteen. Moottorin käynnistyttyä tuli myös raviin kunnolla pyöreyttä, ja Palle liikkui nyt takaa tuntumaa kohti. Näin siirtymisten hinkkaaminen lopulta palkittiin ja Palle alkoi kuin alkoikin niiden kautta toimia. Seuraavaksi sain ohjeeksi suoristaa Pallea vasemmassa kierroksessa. Etuosa jäi ympyröillä ulos oikealle takaosan ravatessa sisempänä, ja vasemman ohjan sekä oikean pohkeen yhteistyöllä yritettiin tilanteeseen puuttua. Etuosa siirtyi kyllä jonkin verran, mutta ihan kunnon suoruuteen ei mielestäni päästy vaan koko tunnin ajan vasemmassa kierroksessa oli kaarevilla urilla pientä hankaluutta.
Kun hevoset oli toistuvilla siirtymisillä hyvin lämmitelty jatkoimme työskentelyä nelikaarisella kiemuralla. Ensin ratsastimme joka toisen kaaren käynnissä ja joka toisen ravissa, sitten vastaavasti ravissa ja laukassa. Siirtymiset tapahtuivat aina kaarien välisellä suoralla osalla, ja kaarille haluttiin kunnon taivutukset. Tarvittaessa tehtiin kaarien sisään myös voltteja. Sain keskittyä erityisesti siihen, että Palle lähti käynnistä riittävän tarmokkaasti raviin ja ravasi kaaret mahdollisimman isosti. Myös laukannostoihin tuli ratsastaa energistä ravia. Aluksi vasen laukka nousi nihkeästi ja selän alas pudottaen. Oikean laukan nostaminen onnistui paljon täsmällisemmin ja pyöreämmin, ja luulenkin, että tässä oli selkeä puoliero sen suhteen kuinka hyvin osasin nostoavut ajoittaa. Nykyään sentään saan Pallen nostamaan molemmat laukat aika hyvin, mutta ulkopohkeella nostaminen aiheuttaa edelleen pieniä ajoitusongelmia.
Pikkuhiljaa Palle alkoi oikein virittyä ja herkistyä. Vähäsen se kyllä jo väsyikin loppua kohti, ja alkoi välillä esittää omia kuvioitaan eli espanjalaista käyntiä ja passagea. Kunhan sen näistä omista "tiloista" sai pois, kuunteli se apuja selvästi alkutuntia herkemmin ja oli paljon energisempi liikkeissään. Kiemuran kaarille saatiin nyt aika hienoa ravia ja laukkaa, mutta samalla sain kyllä varoa etten tökkinyt turhaan pohkeilla kylkiin kun Palle alkoi olla jo varsin reagoiva. Laukannostot alkoivat sujua myös vasemmalle tosi säpäkästi, eli hyvin minimaalinen merkki riitti ja Palle nosti laukan hyvin täsmällisesti ja energisesti. Parhaita nostoja mitä on Pallen kanssa tehty! Tunnin lopussa laukkakaarille tuli tosin myös hyytymisiä, eli Palle yksinkertaisesti jumitti laukassa ja putosi ravillekin. Tämä taisi olla reaktiota istunnalla ja pohkeilla puskemiseen. Lopputunti siis meni joiltain osin hieman epätasaisissa merkeissä, kun hetkittäin menetin toimivan kommunikaation hevoseen tehdessäni jotain tyhmää. Välillä taas onnistuin vaikuttamaan ymmärrettävillä, pienillä avuilla ja silloin Palle kulki todella hienosti.
Palle demonstroi taas hyvin sen, kuinka sillä on selvästi kaksi eri moodia: se, kun humputellaan kirahvina ja katsellaan ympäristöä, ja se, kun ollaan oikeasti töissä. Ensimmäisestä jälkimmäiseen pääseminen vaati tänään työtä, mutta sinnikäs siirtymisten ratsastaminen oli ainakin yksi tapa jolla se lopulta onnistui. Työskentelymoodin löydyttyä päästiin kuitenkin vielä lopuksi vähän suuremmalle vaihteelle, kun Palle oikein herkistyi ja virittyi reagoimaan lähes ajatukseenkin. Runsaat siirtymiset olivat varmaankin myös tämän herkistymisen takana. Vähän oudompi tilanne se minulle olikin, kun hevonen oli alla niin lennokkaana. Kun hevonen alkaa reagoida aivan minimaalisiinkin merkkeihin niin pitää erityisesti varoa, ettei kaikenlaisella epämääräisellä tuuppaamisella sekoita heppaparan päätä.
Tällä kertaa aloitimme verryttelyn vähän erilaisella lähestymistavalla, eli pitkien ravi- ja laukkapätkien sijaan ratsastimme jatkuvasti siirtymisiä. Aluksi teimme käynnistä tiheään pysähdyksiä, ja sitten jatkoimme ottaen muutaman askeleen käyntipätkiä lyhyiden ravipätkien välillä. Tällä tavalla haluttiin hevoset ensinnäkin tarkkavaiseksi ja kuulolle, sekä samalla jumppaa takajaloille. Pallen tarkkaavaisuudessa olikin aluksi paljon parantamisen varaa. Enimmäkseen se kulki korvat pystyssä keskittyen kaikkeen muuhun kuin ratsastajaan, ja liikkui pystypäin selkä alhaalla. Ensimmäinen askel oli saada se pysymään kuulolla ja pyöreällä kaulalla pysähdyksissä. Aluksi vaikutti toivottomalta, mutta kun sitkeästi tehtiin pysähdystä toisen perään ja asetuksella haettiin paikoillaan seistessä myötäys niskaan alkoi Palle vähitellen keskittyä. Korvat kääntyivät oikeaan suuntaan, ja hevonen jäi pysähtyessä pyöreänä tuntumalle. Tuijottelutkin alkoivat siinä unohtua, kun ratsastajalla oli jatkuvasti pyyntöjä esitettävänä.
Ravissa oli aluksi aivan sama homma. Palle liikkui puolihuolimattomasti selkä alhaalla, ja unohtui tuijottelemaan katsomoon. Koetin saada tuntuman molempiin ohjiin ja ratsastaa ravia eteen, mutta vasta ravi-laukka-ravi-siirtymiset olivat se, mikä sai Pallen oikealla tavalla hereille. Laukassa pyöreyttä löytyi paljon helpommin, ja muutaman laukkapätkän jälkeen myös ravi lähti sujumaan paljon isommalla vaihteella eteen. Moottorin käynnistyttyä tuli myös raviin kunnolla pyöreyttä, ja Palle liikkui nyt takaa tuntumaa kohti. Näin siirtymisten hinkkaaminen lopulta palkittiin ja Palle alkoi kuin alkoikin niiden kautta toimia. Seuraavaksi sain ohjeeksi suoristaa Pallea vasemmassa kierroksessa. Etuosa jäi ympyröillä ulos oikealle takaosan ravatessa sisempänä, ja vasemman ohjan sekä oikean pohkeen yhteistyöllä yritettiin tilanteeseen puuttua. Etuosa siirtyi kyllä jonkin verran, mutta ihan kunnon suoruuteen ei mielestäni päästy vaan koko tunnin ajan vasemmassa kierroksessa oli kaarevilla urilla pientä hankaluutta.
Kun hevoset oli toistuvilla siirtymisillä hyvin lämmitelty jatkoimme työskentelyä nelikaarisella kiemuralla. Ensin ratsastimme joka toisen kaaren käynnissä ja joka toisen ravissa, sitten vastaavasti ravissa ja laukassa. Siirtymiset tapahtuivat aina kaarien välisellä suoralla osalla, ja kaarille haluttiin kunnon taivutukset. Tarvittaessa tehtiin kaarien sisään myös voltteja. Sain keskittyä erityisesti siihen, että Palle lähti käynnistä riittävän tarmokkaasti raviin ja ravasi kaaret mahdollisimman isosti. Myös laukannostoihin tuli ratsastaa energistä ravia. Aluksi vasen laukka nousi nihkeästi ja selän alas pudottaen. Oikean laukan nostaminen onnistui paljon täsmällisemmin ja pyöreämmin, ja luulenkin, että tässä oli selkeä puoliero sen suhteen kuinka hyvin osasin nostoavut ajoittaa. Nykyään sentään saan Pallen nostamaan molemmat laukat aika hyvin, mutta ulkopohkeella nostaminen aiheuttaa edelleen pieniä ajoitusongelmia.
Pikkuhiljaa Palle alkoi oikein virittyä ja herkistyä. Vähäsen se kyllä jo väsyikin loppua kohti, ja alkoi välillä esittää omia kuvioitaan eli espanjalaista käyntiä ja passagea. Kunhan sen näistä omista "tiloista" sai pois, kuunteli se apuja selvästi alkutuntia herkemmin ja oli paljon energisempi liikkeissään. Kiemuran kaarille saatiin nyt aika hienoa ravia ja laukkaa, mutta samalla sain kyllä varoa etten tökkinyt turhaan pohkeilla kylkiin kun Palle alkoi olla jo varsin reagoiva. Laukannostot alkoivat sujua myös vasemmalle tosi säpäkästi, eli hyvin minimaalinen merkki riitti ja Palle nosti laukan hyvin täsmällisesti ja energisesti. Parhaita nostoja mitä on Pallen kanssa tehty! Tunnin lopussa laukkakaarille tuli tosin myös hyytymisiä, eli Palle yksinkertaisesti jumitti laukassa ja putosi ravillekin. Tämä taisi olla reaktiota istunnalla ja pohkeilla puskemiseen. Lopputunti siis meni joiltain osin hieman epätasaisissa merkeissä, kun hetkittäin menetin toimivan kommunikaation hevoseen tehdessäni jotain tyhmää. Välillä taas onnistuin vaikuttamaan ymmärrettävillä, pienillä avuilla ja silloin Palle kulki todella hienosti.
Palle demonstroi taas hyvin sen, kuinka sillä on selvästi kaksi eri moodia: se, kun humputellaan kirahvina ja katsellaan ympäristöä, ja se, kun ollaan oikeasti töissä. Ensimmäisestä jälkimmäiseen pääseminen vaati tänään työtä, mutta sinnikäs siirtymisten ratsastaminen oli ainakin yksi tapa jolla se lopulta onnistui. Työskentelymoodin löydyttyä päästiin kuitenkin vielä lopuksi vähän suuremmalle vaihteelle, kun Palle oikein herkistyi ja virittyi reagoimaan lähes ajatukseenkin. Runsaat siirtymiset olivat varmaankin myös tämän herkistymisen takana. Vähän oudompi tilanne se minulle olikin, kun hevonen oli alla niin lennokkaana. Kun hevonen alkaa reagoida aivan minimaalisiinkin merkkeihin niin pitää erityisesti varoa, ettei kaikenlaisella epämääräisellä tuuppaamisella sekoita heppaparan päätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti