Virkkuna valmennuksessa

Vuoden ensimmäinen estevalmennus mentiin kireähkössä pakkasessa. Maneesissa oli onneksi vähän lämpimämpää. Odotin mielenkiinnolla Vaken edesottamuksia, kun se oli eilen ollut niin virtaisa. Pieni lisävirta oli tietysti oikein tervetullutta estevalmennukseen.

Aloitimme omatoimisten verryttelyjen jälkeen ravipuomeilla. Ravasimme kolmikaarisella kiemuralla puomisarjojen yli, ja lisäksi käännyttiin päädystä pituushalkaisijalle jolla ratsastettiin siirtyminen käyntiin. Tässä vaiheessa Vakeen sai vielä hoputella lisää aktiivisuutta jotta ravi säilyi myös kaarteissa ja venyi kunnolla puomien yli. Samoja kuvioita jatkettiin seuraavaksi laukassa, eli laukkasimme pituushalkaisijaa vaihtaen keskellä tarvittaessa laukan ravin kautta ja jatkoimme kolmikaariselle kiemuralle. Kiemuralla ylitettiin lyhyen sivun suuntaiset kahden pystyn innarisarjat. Ensimmäisellä kierroksella innareiden ensimmäiset osat olivat vielä maapuomeina, ja suoritimme tehtävän melko sujuvasti. Vaken etenemistä piti kaarteissa vielä varmistella, mutta sillä oli nyt hyvä ryhti ja niinpä ponnistuspaikat löytyivät aika ketterästi. Laukatkin Vake vaihtoi jokaisella sarjalla hienosti eli se hoksasi aina hyvin mihin suuntaan oltiin jatkamassa. Pituushalkaisijalla esiintyi kiemurtelua, ja tässä Vake pyrki aina vaihtamaan oikean laukan omin päin vasemmaksi.

Innarit nousivat hieman niin että niistä tuli pysty-pysty-sarjoja, mutta ratsastettava tehtävä pysyi muuten samana. Vake oli katsomopäädyssä velmuna ja otti pariin otteeseen pieniä ylimääräisiä loikkia. Ainakin se oli nyt hereillä, ja laukkasi kaarteiden läpi mukavan topakasti. Innareille poni venyi ilman ongelmia, mutta sukeltelin itse liikaa etuosan päälle mikä teki sarjojen ylityksistä kömpelömpiä. Pia käski istua pystympään ja myödätä kädellä, ei vartalolla niin voimakkaasti. Niinpä annoin ohjien valua hypyssä sormien välistä Vaken venyttäessä kaulaa alas, ja tällä konstilla vältyin liialta eteen sukeltamiselta ponin mukana. Tämä tosin aiheutti sen, että sarjan jälkeisessä kaarteessa joutui ohjia keräilemään takaisin lyhyemmäksi.

Seuraavana tehtävänä oli pitkän sivun suuntainen neljän maapuomin sarja. Puomivälit olivat aluksi vähän päälle viisi metriä. Vake oli nyt ihanasti hereillä, ja laukkasi tosi hyvällä omalla energialla uraa pitkin. Tällä laukalla oli helppo tulla puomeille, ja puomivälit jäivät ensin vähän ahtaiksikin. Kun rauhoitin laukkaa aavistuksen verran ja otin linjalle tullessa pieniä puolipidätteitä ylittyivät puomit oikein hyvällä rytmillä. Vasemmassa kierroksessa piti kuitenkin olla tarkkana suoruuden kanssa, ettei laukka vaihtunut puomisarjan aikana. Puomivälit pidennettiin sitten kuuteen metriin, ja nyt Vaken piti tulla sisään vielä reilummalla laukalla. Eteenratsastus aiheutti sen, että en enää yhtä helposti saanut askelta sovitettua ensimmäiselle puomille. Unohdin mahdollisuuden ratsastaa myös taakse ja kiinni, ja aloin vain ajaa eteen puomia kohti paikan jäädessä kauas. Vaikka Vake sitten joutuikin ottamaan miniaskeleen ensimmäiselle puomille venyi se silti loppuihin puomiväleihin ilman ongelmia. Aikamoista! Jos Vakelle aina löytyisi tällainen laukka ja ryhti niin senhän pitäisi kaiken järjen mukaan selvitä 80-90 sentin esteillä isojen ponien sarjaväleistä ilman suurempia vaikeuksia, kun kerran maapuomeilla menee 6 metriä yhdellä laukalla näin mukavasti.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle!

Menimme vielä rataa, johon kuului edellä mainittujen tehtävien lisäksi 17 metrin (viiden laukan) suora linja ristikolta porttipystylle. Linjaa mentiin radan jälkeen vielä pari kertaa yksittäin ja portti nousi noin 90 senttiin. Vake liikkui hyvin, ja tehtävillä säilyi koko ajan ajatus eteen. Ei tarvinnut lainkaan puskea! Katsomopäädystä tultiin lapa edellä tunkien niin että innarille suoristaminen oli vähän vaikeaa, ja myös sarjan jälkeen oikaistiin liikaa eli linjat innareiden yli olisi pitänyt saada suoremmiksi. Sain taas ohjeeksi pitää vartalon pystymmässä, eli todellakin sukelsin liikaa kaulalle sekä innareilla että porttipystyllä. Viimein Pia antoi ohjeeksi katsoa esteellä ylös kohti katonrajaa, ja tämä vanha konsti korjasi vartalon asennon automaattisesti. Tämä siis pidetään jatkossa mielessä: katse aina ylös, etenkin jos on ylimukautumiselle altistavia tehtäviä kuten sarjoja tai korkeampia esteitä.

Valmennuksesta jäi kiva mieli, kun Vake oli niin pirteänä ja laukkasi harvinaisen hyvin. Tällaisella Vakella on niin paljon mukavampaa hypätä, vaikka se jonkun oman kuvionkin saattaa jossain välissä pompahtaa. Kun poni on edestä ryhdikäs eikä sitä tarvitse puskea niin istuntakin on esteväleissä parempi (pystympi ja jämäkämpi), ja laukan säätely sekä ponnistuspaikkojen löytäminen helpottuu. Suoruuden säilyttäminen tosin jää vielä haasteeksi. Aivan varmasti lötköpäiviäkin on ennen pitkää tulossa, mutta täytyy nyt nauttia tästä pakkasen tuomasta lisäenergiasta ja säpäkkyydestä eli siitä kun Vake on aivan parhaimmillaan.

Videoita saatiin alkutunnin innarihyppelyistä ja puomitehtävästä. Kiitos Noralle kuvaamisesta!