Tällä kertaa menin Artsin valmennuksessa open ehdotuksesta Pallella. Olihan se hienoa päästä hyvän valmentajan tunnille myös hienolla hevosella (mitenkään Vakea väheksymättä, minullahan riittää motivaatio treenata sen pötkylän kanssa loputtomiin). Lämpötila oli taas -18 asteen paikkeilla maneesissakin, joten alkukäynteihin puin ohutkarvaiselle Pallelle ratsastusloimen. Ehdimme siinä kävellä hyvän tovin pitkin ohjin ja hetken tuntumallakin ennen tunnin alkua. Palle oli onneksi vaikuttanut jo karsinassa selvästi levollisemmalta kuin viime sunnuntaina, ja maneesissa se ei nyt tuijotellut nurkkia lainkaan niin pahasti. Tämä on enemmän se Palle jonka tunnen.
Raviverryttelyyn lähdettiin Artsin ohjauksella. Heti alkajaisiksi sain perusohjeet Pallen ratsastamiseen: molemmilla ohjilla tulee olla tuntuma eli tyhjäksi ei tuntuma saa jäädä, ja liike pitää ratsastaa kunnolla takaa eteen eikä jäädä hiippailemaan. Jos pää jännittyy ylös niin eteen, eteen, eteen. Kun ravin ratsasti tällä lailla kunnolla tuntumaa kohti alkoi Palle tasoittuakin pyöreäksi hyvin pian. Pelkkä kaulan kaarelle laittaminen ei kuitenkaan ollut riittävää, vaan selkää ja takajalkoja haluttiin myös töihin ja hevonen rehellisesti peräänantoon. Liikkeen aktivoiminen eteen oli tässä pääroolissa. Päädyissä Pallen huomio tahtoi herpaantua ulos tuijotteluun, ja näissä tilanteissa oli ohjeena kääntää sisäohjalla nenä sisäänpäin, myödätä ulko-ohjaa sekä silittää kaulaa ulkokädellä. Tämä konsti tepsikin tuijotuksiin hyvin.
Otimme myös hieman verryttelylaukkaa uralla ja ympyröillä. Pallen laukka jäi helposti paikoilleen, ja istunnalla oli selvä merkitys siinä miten laukka oikein rullasi. Artsi käski nojata taas reilummin taaksepäin ja istua takajalkojen päälle. Samalla haluttiin puristus pois reisistä ja pohkeista, ja pohjeavut ihan nopeiksi napautuksiksi. Edessä könöttämällä, hartioilla tuuppaamalla ja jalalla puristaen Palle todellakin nihkeili hissulaukkaa. Kun sain istuttua enemmän takanojassa ja sujuvammin liikkeen mukana parani myös laukan laatu (ainakin vähän).
Aloimme sitten ratsastaa tuttuja lävistäjätehtäviä. Ensin lävistäjä aloitettiin suoraan ja siirryttiin sen aikana pohkeenväistöön, minkä jälkeen lävistäjän lopussa taas suoristettiin ja ratsastettiin eteen. Myöhemmin tehtävä muuttui siten, että lävistäjä alkoi ja loppui väistöilla joiden väliin tuli keskellä suoristus ratsastaen eteen. Menimme pari lävistäjää ensin käynnissä, ja Palle väisti ihan mukavasti. Se olisi kuitenkin saanut liikkua suuremmilla ja energisemmillä askeleilla myös poikituksessa. Raviväistöt olivat aluksi nihkeitä, mikä johtui tasan siitä että kiemursin itseni jotenkin vinoon enkä antanut selkeitä apuja. Oikean pohkeen väistö onnistui paremmin, mutta vasenta pohjetta väistättäessä en vaan meinannut saada itseäni järjestykseen. Ohjeena oli ottaa väistö paremmin vastaan ulko-ohjalla ja pitää pohje omalla paikallaan, ei taaksevietynä. Etukenokin uhkasi aina kun aloin keskittyä väistön nyhertämiseen, joten taas nojailtiin oikein ajatuksen kanssa taakse. Väistöstä suoristaessa Pallen olisi pitänyt lähteä napakammin venyttämään askelta eteen, eli tässäkin olin hidas ja tehoton apujeni kanssa.
Pitkillä sivuilla ravatessa Palle venytti askelta vähän paremmin, ja koetin erityisesti ratsastaa sitä rentoon ja pitkähköön muotoon sen sijaan että se olisi liikaa kerinyt kaulaa kasaan. Muoto pysyikin mukavan tasaisesti pyöreänä, mutta oli Palle kyllä videolta katsottuna aika pitkän ja etupainoisenkin näköinen. Hytkyin kyydissä parhaani mukaan ja liikkuvia osia tuntui löytyvän liikaa. Jos aloin kallistella eteen sain heti käskyn suoristautua ja nojata taakse. Reisillä puristusta olisi myös pitänyt saada vähäisemmäksi ja lonkkaa auki, sekä pohkeet paikoilleen. Koulusatula vain korosti sitä miten näiden kaikkien toteuttaminen yhtä aikaa oli minulle mahdotonta. Keskityin nojailemaan taakse yrittäen pitää samalla lantion alla, ja annoin jalkojen vispata kun en muuta voinut. Tunnin loppua kohti Pallen raviaskeleet alkoivat välillä pompahdella ylöspäin, ikään kuin se olisi yrittänyt koota itseään ja mennä jonkinlaista leikkipassagea. Selitykseksi ilmiölle sain, että Palle reagoi tällä lailla reidellä puristamiseen. Toisaalta se saattaa kuulemma tehdä tällaista siinä vaiheessa kun alkaa väsyä ja eikä jaksa oikein keskittyä. Alkutunnista ei leijailua tosiaan esiintynyt, vaikka silloinkin varmasti tahattomasti puristin.
Teimme vielä muutamia siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin. Käyntiä haluttiin kolmen askeleen verran. Palle tuli käyntiin varsin pehmeästi, mutta käyntiaskeleiden samoin kuin raviin siirtymisten olisi pitänyt olla energisempiä. Ohje oli hoputella käynnissä äänellä eteen, ja maiskutus pohkeen apuna auttoikin tekemään käyntipätkistä sujuvampia.
Lopuksi menimme vielä vastalaukkakuviota, jossa käännyimme ensin päädystä pituushalkaisijalle, tästä loivasti uraa kohti noin pitkän sivun keskipisteeseen ja uralle tullessa jatkettiin muutama askel vastalaukkaa. Siirtyminen raviin tuli valmistella laukkaa lyhentäen. Ensin sain Pallen menemään vastalaukat molempiin suuntiin, mutta kunnon lyhennystä ei tapahtunut vaan askeleet harppoivat ja siirtyminenkin tuli huolimattomasti pudottaen. Aloin ratsastaa laukkaa lyhyemmäksi, mutta nyt oikeasta laukasta tuli uralla aina tahaton vaihto. Vasemman laukan sen sijaan sain vastalaukkana pysymään yllä, ja sain Pallen aika tasapainoisesti lyhennettyä vastalaukka-askelissa. Tämä sujui mukavan pehmeästi. Oikea laukka sen sijaan oli ongelmallisempi, sillä aloin säätää liikaa ja koetin pohkeilla puskea Pallen laukkaamaan vaihtamatta. Monta kertaa ehditiin tulla vaihtoon sortuen, ennen kuin hoksasin mistä kiikasti. Yritin nohittaa laukan säilymistä oikealla eli laukan puoleisella sisäpohkeella, mutta tämähän oli tietenkin samalla vasemman laukan suhteen ulkopohje ELI SELKEÄ LAUKANVAIHTOAPU. Pahimmillaan suorastaan tökin oikealla kantapäällä ja ihmettelin miten Palle nakkasi niin päättäväisen vaihdon. Kun sitten ratsastin pituushalkaisijalta uralle ja uraa pitkin oikea pohje irti hevosesta niin Pallehan meni vastalaukan maailman helpoiten. Niinpä niin.
Valmennustunti Pallella oli tosi opettavainen kokemus. Hienosäätöohjeita tuli niin paljon, että eihän niitä kaikkia jälkeenpäin edes muista. Kun jokin ei onnistunut niin ainakin tiesi, että vika oli 100-prosenttisesti itsessä, Palle kun osaa ja tekee ihan mitä vaan jos sille antaa oikeat avut ja osaa oikealla hetkellä olla myös vaikuttamatta ja häiritsemättä. Monesti oli vähän anteeksipyytelevä olo sen selässä, kun en itse parempaan pystynyt ja herkkä hevonen joutui sietämään kaikenlaista tumpelointia ja hytkyntää. Palle on kyllä erinomainen opettaja, joten menen sillä valmennuksessa mielelläni toistekin.
Videoista kiitos Riikalle!
Raviverryttelyyn lähdettiin Artsin ohjauksella. Heti alkajaisiksi sain perusohjeet Pallen ratsastamiseen: molemmilla ohjilla tulee olla tuntuma eli tyhjäksi ei tuntuma saa jäädä, ja liike pitää ratsastaa kunnolla takaa eteen eikä jäädä hiippailemaan. Jos pää jännittyy ylös niin eteen, eteen, eteen. Kun ravin ratsasti tällä lailla kunnolla tuntumaa kohti alkoi Palle tasoittuakin pyöreäksi hyvin pian. Pelkkä kaulan kaarelle laittaminen ei kuitenkaan ollut riittävää, vaan selkää ja takajalkoja haluttiin myös töihin ja hevonen rehellisesti peräänantoon. Liikkeen aktivoiminen eteen oli tässä pääroolissa. Päädyissä Pallen huomio tahtoi herpaantua ulos tuijotteluun, ja näissä tilanteissa oli ohjeena kääntää sisäohjalla nenä sisäänpäin, myödätä ulko-ohjaa sekä silittää kaulaa ulkokädellä. Tämä konsti tepsikin tuijotuksiin hyvin.
Otimme myös hieman verryttelylaukkaa uralla ja ympyröillä. Pallen laukka jäi helposti paikoilleen, ja istunnalla oli selvä merkitys siinä miten laukka oikein rullasi. Artsi käski nojata taas reilummin taaksepäin ja istua takajalkojen päälle. Samalla haluttiin puristus pois reisistä ja pohkeista, ja pohjeavut ihan nopeiksi napautuksiksi. Edessä könöttämällä, hartioilla tuuppaamalla ja jalalla puristaen Palle todellakin nihkeili hissulaukkaa. Kun sain istuttua enemmän takanojassa ja sujuvammin liikkeen mukana parani myös laukan laatu (ainakin vähän).
Aloimme sitten ratsastaa tuttuja lävistäjätehtäviä. Ensin lävistäjä aloitettiin suoraan ja siirryttiin sen aikana pohkeenväistöön, minkä jälkeen lävistäjän lopussa taas suoristettiin ja ratsastettiin eteen. Myöhemmin tehtävä muuttui siten, että lävistäjä alkoi ja loppui väistöilla joiden väliin tuli keskellä suoristus ratsastaen eteen. Menimme pari lävistäjää ensin käynnissä, ja Palle väisti ihan mukavasti. Se olisi kuitenkin saanut liikkua suuremmilla ja energisemmillä askeleilla myös poikituksessa. Raviväistöt olivat aluksi nihkeitä, mikä johtui tasan siitä että kiemursin itseni jotenkin vinoon enkä antanut selkeitä apuja. Oikean pohkeen väistö onnistui paremmin, mutta vasenta pohjetta väistättäessä en vaan meinannut saada itseäni järjestykseen. Ohjeena oli ottaa väistö paremmin vastaan ulko-ohjalla ja pitää pohje omalla paikallaan, ei taaksevietynä. Etukenokin uhkasi aina kun aloin keskittyä väistön nyhertämiseen, joten taas nojailtiin oikein ajatuksen kanssa taakse. Väistöstä suoristaessa Pallen olisi pitänyt lähteä napakammin venyttämään askelta eteen, eli tässäkin olin hidas ja tehoton apujeni kanssa.
Pitkillä sivuilla ravatessa Palle venytti askelta vähän paremmin, ja koetin erityisesti ratsastaa sitä rentoon ja pitkähköön muotoon sen sijaan että se olisi liikaa kerinyt kaulaa kasaan. Muoto pysyikin mukavan tasaisesti pyöreänä, mutta oli Palle kyllä videolta katsottuna aika pitkän ja etupainoisenkin näköinen. Hytkyin kyydissä parhaani mukaan ja liikkuvia osia tuntui löytyvän liikaa. Jos aloin kallistella eteen sain heti käskyn suoristautua ja nojata taakse. Reisillä puristusta olisi myös pitänyt saada vähäisemmäksi ja lonkkaa auki, sekä pohkeet paikoilleen. Koulusatula vain korosti sitä miten näiden kaikkien toteuttaminen yhtä aikaa oli minulle mahdotonta. Keskityin nojailemaan taakse yrittäen pitää samalla lantion alla, ja annoin jalkojen vispata kun en muuta voinut. Tunnin loppua kohti Pallen raviaskeleet alkoivat välillä pompahdella ylöspäin, ikään kuin se olisi yrittänyt koota itseään ja mennä jonkinlaista leikkipassagea. Selitykseksi ilmiölle sain, että Palle reagoi tällä lailla reidellä puristamiseen. Toisaalta se saattaa kuulemma tehdä tällaista siinä vaiheessa kun alkaa väsyä ja eikä jaksa oikein keskittyä. Alkutunnista ei leijailua tosiaan esiintynyt, vaikka silloinkin varmasti tahattomasti puristin.
Teimme vielä muutamia siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin. Käyntiä haluttiin kolmen askeleen verran. Palle tuli käyntiin varsin pehmeästi, mutta käyntiaskeleiden samoin kuin raviin siirtymisten olisi pitänyt olla energisempiä. Ohje oli hoputella käynnissä äänellä eteen, ja maiskutus pohkeen apuna auttoikin tekemään käyntipätkistä sujuvampia.
Lopuksi menimme vielä vastalaukkakuviota, jossa käännyimme ensin päädystä pituushalkaisijalle, tästä loivasti uraa kohti noin pitkän sivun keskipisteeseen ja uralle tullessa jatkettiin muutama askel vastalaukkaa. Siirtyminen raviin tuli valmistella laukkaa lyhentäen. Ensin sain Pallen menemään vastalaukat molempiin suuntiin, mutta kunnon lyhennystä ei tapahtunut vaan askeleet harppoivat ja siirtyminenkin tuli huolimattomasti pudottaen. Aloin ratsastaa laukkaa lyhyemmäksi, mutta nyt oikeasta laukasta tuli uralla aina tahaton vaihto. Vasemman laukan sen sijaan sain vastalaukkana pysymään yllä, ja sain Pallen aika tasapainoisesti lyhennettyä vastalaukka-askelissa. Tämä sujui mukavan pehmeästi. Oikea laukka sen sijaan oli ongelmallisempi, sillä aloin säätää liikaa ja koetin pohkeilla puskea Pallen laukkaamaan vaihtamatta. Monta kertaa ehditiin tulla vaihtoon sortuen, ennen kuin hoksasin mistä kiikasti. Yritin nohittaa laukan säilymistä oikealla eli laukan puoleisella sisäpohkeella, mutta tämähän oli tietenkin samalla vasemman laukan suhteen ulkopohje ELI SELKEÄ LAUKANVAIHTOAPU. Pahimmillaan suorastaan tökin oikealla kantapäällä ja ihmettelin miten Palle nakkasi niin päättäväisen vaihdon. Kun sitten ratsastin pituushalkaisijalta uralle ja uraa pitkin oikea pohje irti hevosesta niin Pallehan meni vastalaukan maailman helpoiten. Niinpä niin.
Valmennustunti Pallella oli tosi opettavainen kokemus. Hienosäätöohjeita tuli niin paljon, että eihän niitä kaikkia jälkeenpäin edes muista. Kun jokin ei onnistunut niin ainakin tiesi, että vika oli 100-prosenttisesti itsessä, Palle kun osaa ja tekee ihan mitä vaan jos sille antaa oikeat avut ja osaa oikealla hetkellä olla myös vaikuttamatta ja häiritsemättä. Monesti oli vähän anteeksipyytelevä olo sen selässä, kun en itse parempaan pystynyt ja herkkä hevonen joutui sietämään kaikenlaista tumpelointia ja hytkyntää. Palle on kyllä erinomainen opettaja, joten menen sillä valmennuksessa mielelläni toistekin.
Videoista kiitos Riikalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti