Leiritunti 9: Hienoa hyppäämistä

Kukaan ei erityisesti hinkunut leirikisoja, joten leirin viimeisenä päivänä mentiin sen sijaan rataharjoitus tunnilla. Sain ratsuksi jälleen Kingin, ja eilisen sujuvan maastoestehyppelyn jälkeen oli mukava päästä kokeilemaan tätä hevosta myös rataesteillä. Viime vuoden leirillä Kingi jäikin minulta kokonaan "löytämättä", sillä silloin pieni, sievä ja kiltti Kingi oli kovasti suosittu ja toivottu lasten keskuudessa. Tänä vuonna otettiin sitten vahinko takaisin, sillä Kingihän on minulle juuri sopivan kokoinen ja mikä parasta todella näppärä ja ärhäkkä peli esteillä.

Verryttelyn menimme tänään tiiviisti ja tehokkaasti, ideana verrytellä hevoset siten kuin kisoissa rajallisessa ajassa kannattaa tehdä. Ratsastimme siis temponvaihteluita ravin ja laukan sisällä sekä voltteja, tarkoituksena saada hevoset reagoimaan nopeasti eteen ja taakse sekä kääntymään ja taipumaan. Kingi reagoi pohkeesta napakasti eteen, mutta kiinniotto oli vaikeampaa eikä tapahtunut ihan niin silmänräpäyksessä kuin olisi ollut suotavaa. Vaikka oli ne gagit päässä niin hevonen oli aika vahva pidätteelle. Etenkin laukka olisi saanut lyhentyä vielä huomattavasti enemmän.

Verryttelyhyppyinä tultiin pystyä pari kertaa molemmista suunnista sekä kerran okseri vasemmassa laukassa. Hypyt olivat tosi sujuvia, ja Kingin kanssa oli hyvin helppo tulla sopivaan ponnistuspaikkaan. Kai tässä on kyse siitä samasta ilmiöstä kuin eilen maastoesteillä, eli kun laukka sujuu eteen riittävän hyvällä energialla ja tasaisessa rytmissä niin paikat löytyvät aivan itsestään.

Onnistuneiden verryttelyhyppyjen jälkeen oli mukava lähteä hyppäämään rataa. Rata oli seitsemän esteen mittainen ja meillä korkeus oli sellaista 80-85 senttiä. Ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät sujuvasti, mutta kolmoselle lähestyessä Kingi kävi vahvaksi ja lähti painamaan pidätettä vasten. Kun hevonen pääsi tällä lailla ryntäämään pois kontrollista ajauduttiin liian lähelle estettä, ja puomi tuli mukana. Seuraaville esteille lähestyessä tiesin olla varovaisempi ja odottaa itsekin estettä paremmin. Näin päästiin taas hyviin paikkoihin. Laukat eivät lävistäjäesteillä 4 ja 5 vaihtuneet, vaan jouduttiin korjaamaan ravin kautta. Tässä näkyi vähän sitä ongelmaa että pidäte ei toiminut kunnolla vaan raviinsiirtyminen otti aikansa. Näin väljällä radalla ehdittiin kuitenkin korjaukset tehdä. Viimeisten kahden esteen suora linja oli tosi sujuva ja hyvä, ja kokonaisuutena ratamme oli oikein asiallinen lukuunottamatta kolmosesteellä tapahtunutta virhettä.

Lopuksi tultiin uusintapätkänä radan ongelmakohdat. Totesin radan alkuosan olleen meillä huonompi kuin lopun, joten uusimme kolme ensimmäistä estettä. Ainakin kolmosestettä ope vähän nosti niin että nyt korkeutta oli noin 90 cm. Aloitimme taas oikein hyvillä lähestymisillä ja hypyillä ykköselle ja kakkoselle, mutta kakkoselta tultiin väärässä laukassa alas. Huolimattomuuttani myös käänsin kakkoselta liian aikaisin, ja lyhyempi tie yhdistettynä laukankorjaushässäkkään (jarrutusmatka raviinsiirtymisessä oli taas pitkä) tarkoitti sitä ettei päästy kolmosesteelle harkitulla ja hallitulla tiellä ja hyvässä rytmissä. Ajauduttiin taas pohjaan, eikä Kingi päässyt tästä hyppyyn kunnolla vaan pyyhkäisi puomin mukaan. Saatiin siis vielä sakkokierros tälle esteelle. Nyt ratsastin huolellisemman tien ja toin Kingin esteelle maltilla ja kontrollissa mutta eteen sujuen, ja ai että tulikin napakka ja hyvä hyppy pystyn yli. Siinä ei tuntunut ysikympin este missään.



Eipä olisi leiri voinut paljon paremmin päättyä kuin näihin hyppyihin. Kingin kanssa 80-90 cm tuntui olevan jotakuinkin mukavuusalueellani, sillä niin helppoa ja kivaa oli tämän ketterän ponisuokin kanssa hypellä. Taisipa tässä päästä käymään niin että Kingi kiilaa Hevosopiston ratsuista ykkössuosikikseni mentyäni sillä tällä leirillä ne kaikista hienoimmat tunnit. Melkein olisi tehnyt mieli salakuljettaa Kingi mukanani leiriltä kotiin. Olin toivonut saavani leiriltä lisää varmuutta 80 cm tasolla hyppäämiseen, ja kahden viimeisen tunnin ansiosta sitä taisi tullakin vaikka muuten hyppäämiset jäivät leirin aikana aivan harmillisen vähiin. Maastoesteiden ja tämän rataestetunnin huippufiilikset kirkastivat koko leirin alkuviikon pettymyksistä huolimatta, ja hieno leirihän tämä taas kokonaisuudessaan oli. Ihanat kaverit, ihanat hevoset, pientä itsensä ylittämistä, Hevosopiston hienot puitteet sekä mainio oheisohjelma - näistä on onnistunut leiri tehty. Viisi päivää kului aivan liian nopeasti, mutta ensi kesänä leireillään taas!

Videoista kiitos Jennille!

Leiritunti 8: Jännät, ihanat maastoesteet!

Torstai-iltapäivän tunnille oli tarjolla maastoestevaihtoehto. Pitihän sinne maastoesteille sitten minunkin lähteä, vaikka etukäteen pelottikin jännittikin. En ole maastoesteitä koskaan aikaisemmin hypännyt (no, lapsena hyppäsin kerran Kuopion Savisaaressa jotain pieniä maastoesteitä Kalle-shettiksellä, mutta sitä nyt ei vaan lasketa). Eilisen estetunnista suivaantuneena pyysin vieläpä päästä tälle reissulle siihen "isoja hyppäävien" ryhmään. Nyt ei nynnyillä vaan hypätään! Pääsin haluamaani ryhmään ja ratsuksi sain Kingin, joka oli ihan mukava valinta kun eilen sillä jo maastossa ehdin mennä. Kävelimme apuopen johdolla derbykentälle, jonka läheisyydessä sijaitsevia maastoesteitä sitten hyppelimme.

Verryttelimme ensin ravissa ja laukassa hiekkakentällä molempiin suuntiin. Kingi oli ihan reipas ja tunki sisäpohjetta vastaan. Kuolaimena oli gagit, joista olin tunnin mittaan ihan onnellinen sillä Kingillä oli tapana käydä aika vahvaksi edestä. Laukassa oli kielto istua satulaan missään vaiheessa eli kevyessä istunnassa posotettiin. Verryttelyjen jälkeen aloitettiin hypyt yksittäistehtävillä. Ensin mentiin eiliseltä maastoreissulta tutut ylös-alas-kumpareet ravissa ja hypättiin kentällä tukkiristikko, sitten samat kumpareet laukassa ja hypättiin isompi tukki. Kingi ei pysynyt kumpareilla ravissa, ja ennen isompaa tukkia jouduin ottamaan ylimääräisen ympyrän kun hevonen alkoi kiskoa päätä alas. Ajoittaisista jarruongelmista huolimatta tehtävät menivät muuten hyvin, ja saatiin oikein sujuvat hypyt tukkiesteille. Mentiin yksittäisenä vielä kaksi erillistä bankettia, joista toisen edessä oli myös pieni kuivahauta. Nämä sujuivat meiltä helposti, Kingi hyppeli portaat ylös reippaasti ja alaspäin mentiin hallitusti ja pienillä hypyillä. Aloin jo uskoa selviäväni tästä reissusta hengissä.

Pidemmittä puheitta seuraavana oli vuorossa pitkä maastoesterata, joka käsitti peräti 11 estettä ja kesti monta minuuttia. Rata aiheutti ennakkoon hyperventilointia ja olin aivan vakuuttunut etten mitenkään voi selvitä kyydissä pysyen koko rataa loppuun asti. Anne näytti edeltä mallia ja me lähdimme hyppyvuorossa toisena matkaan. Ensimmäinen este oli sama tukki jota hypättiin verryttelyesteenä. Ei ongelmia, hyvä hyppy. Jatkoimme reippaassa laukassa ison kaarteen vasemmalle, ja vuorossa oli trakehner-hauta eli pieni kuivahauta ja sen yläpuolella tukki. Tähän ei askel ihan sopinut, ja lähdin itse hätäilemään ja ennakoimaan hyppyä. Kingi otti vielä esteen eteen pikkuaskeleen, mutta yli mentiin ja matka jatkui suoraan banketille. Banketti meni taas helposti, ja jatkoimme pois muiden näkyviltä mäen taakse polkua pitkin. Täällä vastaan tuli kumpareita ja niiden päällä kaksi pientä tukkia. Kingi laukkasi eteen korvat pystyssä ja lennähdimme pikkutukkien yli kuin ei mitään.

Kaartaessamme takaisin kentälle mäen takaa lähti Kingi kiihdyttämään ja sain tosissani kiskoa pidätteitä vauhdin hillitsemiseksi. Sain hevosen hanskaan ennen seuraavaa estettä, joka oli "keinu" eli kolmen tukin muodostama pituuseste jossa hypättiin puukehysten läpi. Tämä oli etukäteen yksi jännimmistä esteistä, mutta pääsimme hyvään ponnistuspaikkaan ja Kingi liiti tämänkin esteen yli. Sitten pitikin jarrutella raville pehmeää kaarretta varten, ja kuten arvata saattaa oli jarrutusmatka aika pitkä. Jatkoimme ravissa kumparevuoristoradalle, jolle päästin Kingin taas laukkaan ja ylitimme kumpareiden päällä olevat pikkutukit. Miten ne ponnistuspaikat osuivatkin taas niin helposti kohdilleen? Kaarrettiin jälleen takaisin kentälle ja sain kiskoa taas pidätteitä läpi Kingin yrittäessä pientä rynnistystä. Seuraava este oli radan korkein, arvioni mukaan 70-80-senttinen massiivinen tukki. Reippaasti vain kohti ja hienosti yli. Tämän jälkeen sain vähän hengähtää kun taitoimme matkaa ravissa kentän ulkopuolta, nousimme mäen ja tulimme bankettia alaspäin. Banketilta laukattiin vielä uudestaan trakehner-haudalle, joka ylittyi tällä kertaa oikein mallikelpoisesti. Rata oli siinä, ja niin uskomatonta kuin se onkin selvisimme sen läpi ja vieläpä oikein sujuvasti ja asiallisesti!

Ehdin hetken aikaa taputella Kingiä sekä itseäni, mutta vielä ei ollut aika huokaista. Joukkomme jatkoi vielä sivummalle harjoittelemaan vesiestettä. Tätä samaa vettä kahlailimme eilen maastossa, mutta nyt mukaan tuli hyppyjä. Ensin tutustuttiin vesihautaan jonossa kahlaten, ja sitten tultiin kukin vuorollaan laukassa veden läpi, pientä kumparetta ylös, tukki kumpareen päällä ja vielä alamäkeä veteen. Tämä oli vielä kohtuullisen helppoa ja huoletonta, mutta seuraavalla kierroksella ensimmäiseltä tukilta jatkettiin uudestaan veden läpi ja ylämäkeen hypättävälle koivurunkoesteelle joka ei ollut ihan pieni. Ohje oli ratsastaa vahvasti eteen esteiden välillä, ja kannustin Kingiä niin pohkeella ja raipalla kuin äänelläkin. Hirmuisen sujuvasti Kingi hujahtikin myös koivuesteen yli ja mäkeä ylös ennen kuin ehdin edes pelätä.

Tehtävä vain vaikeutui, eli vaihdettiin suuntaa ja tultiin nyt pikkutukki, sen jälkeen veteen ja veden jälkeen jyrkemmässä ylämäessä massiivisen näköinen pelottava tukki. Ei muuta kuin oikein reippaasti eteen, ja niin tämäkin tehtävä sujui kuin tanssi. Opelta tuli oikein kehujakin siitä miten reippaasti etenimme esteitä kohti. Viimeinen versio tehtävästä oli kolmen esteen pätkä, eli massiivinen tukki alamäkeen, veden halki kumparetukille ja uudestaan veden halki koivuesteelle ylämäkeen. Taisin ohjata Kingin ensimmäiselle tukille aika epämääräistä tietä niin ettei se ehtinyt nähdä estettä kovin hyvissä ajoin, ja itse kovasti epäröin isoa hyppyä alamäkeen. En siis ollut oikein itsekään menossa, ja Kingi väisti esteen ohi. Totesin että nyt tuntuu parhaimmalta jättää tämä alamäkihyppy väliin, joten emme sitten yrittäneet alamäkitukkia uudestaan vaan hyppäsimme vain pikkutukin ja koivuesteen hyvän mielen tehtävänä. Ei edes oikeastaan jäänyt harmittamaan se että tässä viimeisessä tehtävässä jänistin ja "luovutin", vaan olin vain hurjan tyytyväinen siihen että tähän asti olimme hypänneet hienosti kaiken.

Palasimme käynnissä tallille, ja totesin reissuun kuluneen matkoineen lähes kaksi tuntia. Saatiinpahan tosissaan hypätä! Fiilikset olivat aivan sanoinkuvaamattoman hienot kun uskalsin hypätä tällaisia esteitä joita en ikipäivänä olisi kuvitellut meneväni, ja selvisin vieläpä oikein mallikkaasti! Olihan tämä ehkä ensimmäiseksi maastoestekerraksi aika hurja, mutta konkari-Kingi oli minulle juuri oikea ratsu ja ansaitsee isot kiitokset hienosta työstään. Kingi liikkui reippaasti ja innokkaasti eteen, ja hyppäsi esteet niin epäröimättä että sen varmuus ja rohkeus tarttuivat minuunkin. Aivan ihastuttava hyppyhevonen tämä pikkuruuna! Jännittävää oli, mutta samalla myös älyttömän hauskaa hypätä näitä esteitä. Bonuksena uskoisin tämän reissun antavan minulle paljon lisää rohkeutta ja itseluottamusta myös rataesteille. 

Varsinaista kuvaajaa ei meillä ollut valitettavasti mukana, mutta Nora kuvasi kypäräkameralla meidän hyppyjämme sen mitä pystyi. Suuret kiitokset videoista!

Leiritunti 7: Jarrujen etsintä jatkuu

Torstaiaamun koulutunnille en esittänyt mitään hevostoivetta, ja niinpä sain aivan yllätyshevosen eli suomenhevostamman nimeltä Tinakenkä. Tinakenkä eli Tinis on 10-vuotias MTT:n kasvattama ja omistama vankkarakenteinen ja ravisukuinen tamma, joka vaikutti karsinassa sympaattiselta. Tällä kertaa ratsastettiin ulkona kentällä, joka oli eilisten sateiden jäljiltä vielä paikoin aika märkä. Ohjelmassa oli perusratsastusta, mikä olikin hyvä sillä Tiniksen kanssa meillä oli haasteita jo aivan perusjutuissa.

Aloitettiin käynnissä ja ravissa isolla pääty-ympyrällä. Tinis osoittautui heti aika meneväksi tapaukseksi, jolla ei pahemmin pohkeita passannut käyttää mutta tasapainottavia pidätteitä sai olla tekemässä siitäkin edestä. Ope muistutti ihan samasta asiasta kuin mistä olen saanut kuulla koko alkuviikon, eli pidätteisiin pitäisi ottaa vahvemmin keskivartalo tueksi. Tinis ja sen vauhti vetivät minut kuitenkin etukumaraan, ja ohje oli että istunta suoraksi pystyyn ja satulaan kiinni jotta pidätteeseen saa jämäkkyyttä. Huomasin kyllä jo tässä vaiheessa että kun pidätteen sai hetkellisesti läpi ja Tinis jäi kuulolle liikkui tämä tamma oikein mukavaa isoa ravia ja hakeutui ihan itsekseen tuntumalle pyöreäksi.

Jatkettiin ravissa uraa seuraten hieman katkaistulla kentällä, ja ratsastettiin aina toisessa päädyssä vasemman laukan nosto sekä laukkaympyrä. Tinis lähti laukkaan aina vähän hypähtäen, ja sain tosissani varoa etten käyttänyt nostossa pohjetta kuin aivan höyhenenkevyesti. Laukassa pidäte ei toiminut vaan hevonen vähän vei. Raville päästyämme porhallettiin ainakin puoli kenttää ennen kuin hevonen oli edes jonkinlaisessa kontrollissa. Ope huuteli edelleen istumaan satulassa ja ylävartalo pystyssä, mutta hevosen juostessa tuhatta ja sataa en onnistunut pitämään istuntaa kovinkaan jämäkkänä vaan olin kyydissä kuin räsynukke.

Oikeassa kierroksessa mentiin isolla neliöllä harjoitusravissa tehden omaan tahtiin laukannostoja. Haasteena oli saada Tinis ravissa niin hyvään kontrolliin että laukkaa oli järkevää lähteä nostamaan, sillä kiitoravista ei kovin nätisti laukkaan pääse. Tämä siirtymistehtävä meni aikamoiseksi kaahaamiseksi, sillä en nostojen välillä onnistunut tarpeeksi tasapainottamaan ja jarruttamaan hevosen liikettä. Lopuksi tehtiin vielä laukannostoja pituushalkaisijalla harjoitusravista, palattiin raviin kulman jälkeen sekä tehtiin ravivoltit pitkälle sivulle. Kaahaus jatkui, mutta nyt nostoja oli sen verran harvakseltaan että sain Tiniksen pidettyä vähän paremmin hanskassa. Nostoihin tuli helposti aika paljon poikitusta, sillä en uskaltanut oikein pitää pohkeita suoruuden tukena. Tinis nimittäin syöksähti vähemmästäkin pohkeesta sen verran reippaasti laukkaan. Nostot olivat vinoutta lukuunottamatta ihan asiallisiakin, kunhan vaan pidäte oli läpi ennen nostoa enkä yrittänyt kiitoravista tuupata hevosta laukalle. Raviinsiirtymisistä Tinikselle vaan jäi se juokseminen päälle niin että mennä posotettiin kuin juna. Yritin kyllä pitää mielessä ettei vetokilpailusta ole mitään iloa, mutta jos pehmensin kättä alkoi Tinis heti juosta vieläkin kovempaa.

Loppuraveja keventäessä alettiin vihdoin päästä Tiniksen kanssa parempaan yhteisymmärrykseen vauhdista. Sain pidätteitä paremmin läpi, pääsin myötäämään ja hevonen malttoi jäädä paremmin alleni. Open ohjeen mukaisesti en kuitenkaan alkanut hevosen liikettä liikaa hyssytellä, vaan annoin sen liikkua isosti eteenpäin kunhan vaan tuntuma pysyi kevyenä ja jonkinlainen kontrolli mukana. Tässä vaiheessa Tinis rentoutui liikkumaan mukavan pyöreänä, ja pääsin fiilistelemään sen voimakasta ravia ilman kaahausta. Oikeastaan tästä olisi vasta voinut aloittaa koko työskentelyn, mutta mukavaa että edes lopuksi yhteinen sävel alkoi löytyä ja ne jarrutkin vähän toimia.

Tämän tunnin opetus oli jälleen kerran se että vetämään ei auta jäädä, vaan jarrujen pitää löytyä istunnan kautta etenkin silloin kun hevonen on taipuvainen tällaiseen jyräämiseen. Kuten opelle lopuksi totesin ei omassa keskivartalossa oikein tahdo voima riittää istua ja pidättää silloin kun hevonen lähtee tosissaan vyörymään. Tinis oli kuitenkin hauska ja sympaattinen kaveri, vaikka en ihan kykenevä ollutkaan sitä oikein ratsastamaan. Loppuminuuteilla alkeellisten jarrujen löydyttyä tätä tammaa oli suorastaan ilo ratsastaa.

Leiritunti 6: Pientä jumppasarjan hyppelyä

Keskiviikon toiselle tunnille oli tarjolla myös esteitä, jotka tietenkin olivat myös minun valintani. Toivoin edelleen Taistoa tai Lissua, ja sain tällä kertaa Lissun. Olin kuitenkin vähän pettynyt kun en päässyt tällä kertaa "isompaa hyppäävien" eli Annen, Noran ja kumppaneiden ryhmään, vaan minut oli laitettu tälle tunnille ryhmään jonka odotin hyppäävän matalammalla tasolla. Tunti muodostuikin aikamoiseksi pettymykseksi, sillä mukana oli parikin hankalaa hevosta joiden kieltelyihin kului suurin osa ajasta. Niinpä ehdimme hypätä todella vähän (kavalettijumppasarja läpi neljä kertaa ja siinä se) ja enin aika meni odotteluun. Tunnin piti ohjaajaopiskelija jolta ei kovin paljon valaisevaa palautetta tullut, joten en voi sanoa oppineeni tällä tunnilla mitään. Kun iltapäivän kaikki kolme muuta esteryhmää sitten hyppäsivät paljon enemmän ja isompaa niin en voinut muuta kuin olla kateudesta vihreä ja harmistuneena ihmetellä miksi minut oli laitettu juuri tähän ryhmään.

Aluksi mentiin hieman maapuomeja. Kolmen puomin suoralla linjalla oli tarkoitus saada väleihin tasaiset kolme tai neljä askelta. Lissun kanssa oli laukan rytmi ja kolmitahtisuus hukassa, ja ekalle puomille oli vaikeuksia saada askel sopimaan nätisti. Toistot jäivät niin vähäisiksi että en päässyt tilannetta korjaamaan.

Sitten aloitettiinkin jumppasarjan hyppely. Kuuden esteen jumppasarjassa oli neljä innariväliä ja viimeisenä yhden askeleen väli. Sarjalle tultiin aina sisään ravilähestymisellä. Aluksi vain ensimmäinen este oli pienenä ristikkona ja muut puomit maassa, ja kierros kierrokselta lisää puomeja nostettiin kavaleteiksi. Tehtävä olikin hankalampi puomien ollessa maassa, sillä välit jäivät tällöin aika pitkiksi enkä saanut Lissua venymään tarpeeksi eteen. Ongelmana oli se että puomisarjalla ei tasainen rytmi säilynyt, vaan rytmin rikkoontuessa hevonen putosi raville. Pohje ei ollut tarpeeksi mukana ja taisi istuntakin mennä liian etupainoiseksi kaulalle. Ravilähestymisissä jouduin aika paljon pitelemään ettei Lissu lähtisi estelinjalla laukalle, ja niinpä vauhti ei sitten meinannut riittää. Kun useampi puomi nousi maasta parani suorituksemme huomattavasti, ja tiesin nyt pitää pohkeet napakammin mukana. Sujuvin kierroksemme oli viimeinen, jolloin kaikki puomit oli nostettu esteiksi ja sarjan lopussa oli pieni okseri (max 70 cm). Rytmi pysyi paremmin yllä kun jokaisen puomin yli piti hevosen oikeasti hypätä.

Olin haaveillut että sarjan päässä olevaa okseria pääsisi hyppäämään isompanakin, mutta kieltelevien hevosten takia aika loppui pahasti kesken eikä koko okseria päästy näin ollen hyppäämään kuin se yksi kerta. Eipä paljon lämmittänyt mieltä tämä tunti vaan ainoastaan turhautti kovasti. Täytyy myöntää etten itsekään ratsastanut nyt kovin hyvin, mutta olisi ollut hyvä saada enemmän toistoja jotta virheitä olisi voinut korjata ja jotta rytmi olisi alkanut löytyä paremmin.



Videoista kiitos Noralle ja Jennille!

Leiritunti 5: Sadeaamun maasto

Kolmannen leiripäivän aamuna oli vuorossa maasto. Toivoin "mukavaa suomenhevosta" ja sain jo toistamiseen tälle viikolle konkariruuna Kingin. Sään suhteen kävi huono tuuri, sillä juuri ennen lähtöämme alkoi sataa rankasti, ja kaatosade hellitti vasta siinä vaiheessa kun olimme jo palaamassa lenkiltä takaisin tallille. Maastomme sisälsi paljon kävelyä, jonkin verran ravailua ja yhden varsinaisen laukkapätkän. Pyörimme pääasiassa derbykentän läheisyydessä, ja päästiin tekemään myös hieman "temppuja". Mentiin jonossa vesihaudan läpi, ensin käynnissä ja sitten muutama kierros ravissa ja laukaten. Varsinkin laukassa oli hauskaa polskutella reippaasti veden halki. Derbykentän vieressä oli myös pieni ylös-alas-vuoristorata, jota mentiin ravissa ja laukassa treenaten kevyttä istuntaa ylä- ja alamäissä. Kiivettiin myös jonossa isomman mäennyppylän yli, ja tämän jälkeen kukin sai kiivetä samaa kumparetta ylös ja alas yksinään ravissa. Olihan se vähän jännää ravata pois muiden näkyvistä mäen taakse, mutta ei tullut sen suurempia ongelmia kuin että Kingi tahtoi ravin sijaan laukata jyrkän ylämäen. Alamäki kavereiden luokse tultiin oikein nätisti ravissa. Sateesta huolimatta oli ihan mukava maasto, vaikka olisi tietysti ollut kiva laukata enemmänkin. Erikoistehtävät piristivät reissua, ja Kingi oli mukava maastopolle.

Leiritunti 4: Kiire ja hoppu

Tiistain toisella tunnilla oli vaihtoehtoina koulua tai maasto, ja päädyin valitsemaan koulutunnin epävakaisen sääennusteen vuoksi. Hevostoiveeni oli että suokeista joku, sillä olisin ihan mielelläni voinut testailla jotain uuttakin tuttavuutta. Sain sitten kuitenkin Lissun, ja lisäksi ohjeena oli laittaa gramaanit. Nyrpistelin tälle vähän nenääni, sillä gramaanit tuntuvat aina niin kovasti häiritsevän ratsastusta että olisin mieluummin laittanut vaikka thiedemanit. Gramaaneilla varustettuna kuitenkin suuntasimme maneesiin.

Tunnin tehtäviin kuului voltteja, avotaivutuksia uralla volttien välillä käynnissä ja ravissa sekä siirtymisiä. Siirtymisiä ratsastettiin siten että ravivoltilta uralle tullessa siirryttiin muutaman askeleen ajaksi käyntiin, ja laukkavolttien välillä taas siirrettiin muutaman askeleen ajaksi raviin. Käynnissä Lissu kulki aluksi ihan nätisti ja pahemmin hätäilemättä, mutta kun siirryttiin raviin alkoi kiirehtiminen. Ravin tahti olikin kiireen takia aluksi pahasti hukassa niin että meno oli kovin epämääräistä räpellystä. Pidin gramaaneja aika löysällä, mutta toki ne siitä huolimatta olivat ohjaamassa Lissua edestä pyöreäksi.

Volteilla esiintyi sisäpohjetta vastaan kaatumista Lissun kiiruhtaessa eteenpäin. Ykkösasia läpi tunnin olikin pidätteen ratsastaminen läpi ja hevosen rauhoittaminen työskentelemään ratsastajan alla sen sijaan että se oli koko ajan säntäämässä kovempaan vauhtiin. Ravissa tämä itse asiassa ajoittain onnistuikin kun otin pidätteet ulko-ohjalla ja myötäsin reilusti aina kun Lissu malttoi hidastaa ja jäädä kontrolliin ja kuulolle. Yritin myös käyttää parhaani mukaan vatsalihaksia jäntevästi pidätteen tukena. Gramaanit aiheuttivat sen että tuntuma ei ehkä ollut aina kovin hyvä (ohja saattoi roikkua löysänäkin niin etten edes huomannut), mutta siitä huolimatta Lissu vähän pyöristyikin volteilla. Silloin kun hevonen oli kuulolla ja hätäilemättä ja taipui voltilla sisäpohkeen ympäri tuntui meno hetkittäin ihan mukavalta. Käyntiinsiirtymisissä jarrutusmatka meni välillä kovin pitkäksi eli Lissu juoksi pidätettä vasten, mutta saatiin tehtyä myös oikein asiallisia siirtymisiä joissa Lissu kuunteli kevyttä pidätettä nätisti ja pääsin sitä kiittämään.

Laukassa kontrolli pysyi volteilla aika hyvin, ja ope kehuikin hyvästä laukasta. Suoralla uralla paketti pääsi kuitenkin leviämään ja hevonen kouhottamaan eteenpäin huonossa tasapainossa. Raviinsiirtymiset eivät myöskään olleet kovin tasapainoisia ja ravissa kiidettiin ja ennakoitiin seuraavaa nostoa. Välillä kuitenkin sain Lissun siirtymisen jälkeen nopeammin kontrolliin ja rauhalliseen raviin, ja näistä kiittelin sitä aina kovasti. Paljon ei tarvittu jotta Lissu taas ryntäsi eteenpäin kiireisenä, joten tarkkana sain olla jotta istunta ja avut pysyivät mahdollisimman rauhallisina mutta napakoina ja myötäsin ohjasta aina kun pidäte meni läpi. Lopuksi mentiin vielä ravissa voltteja ja avoja toisella pitkällä sivulla samalla kun toinen pitkä sivu laukattiin, ja kuten arvata saattaa menivät avot aika höpöksi kun hevonen oli muutenkin kiireinen ja itse aloin siinä vielä sählätä sitä kolmelle uralle istunta ja käsi jännittyen. Loppuraveissa laukan jälkeen juostiin taas pää kolmantena jalkana, mutta ympyröillä ratsastaen ja rauhallisesti keventäen sekä pidätettä läpi jankaten alkoi Lissu palata kuulolle. Lopuksi päästiin menemään hetki rauhallisesti ja rentona pidätteitä kuunnellen.

Tunti ei itse asiassa mennyt niin huonosti kuin olin etukäteen ajatellut. Paljon oli kiirettä ja ryntäämistä, mutta toisaalta ei päädytty pahaan vetokilpailuun ja sain Lissun välillä mukavasti kuulolle ja rentoutumaan. Silloin kun kiire jäi pois koettiin ihan mukavia hetkiä niin ravissa kuin laukassakin. Kuten ope lopuksi totesi täytyy tällä hevosella ratsastaa tarkasti joka hetki ja jokainen voltin neljännes tai muuten se heti leviää ja alkaa kiihdytellä. Kun tässä tehtävässä onnistuu ja saa tamman hetkeksi työskentelemään rentona ja rauhallisena niin onhan se palkitsevaa.

Leiritunti 3: Reippaammin estettä kohti

Tiistaina päästiin aamutunnilla hyppäämään. Toivoin tunnille Lissua tai Taistoa, ja sain Taiston jolla viime kesänä hyppäsin kerran ja tykkäsin. Tämän vuoden hevosesittelyissä kuultiinkin Taiston taustoista hauskaa lisätietoa, eli ravisukuinen (i. Viesker) Taisto päätyi ratsun uralle koska oli vaan niin kova jätkä että laittoi ravikärryt solmuun ja säpäleiksi eikä ajohommista näin ollen tullut mitään. Hypyistään Taisto on nuorten suomenhevosten laatuarvostelussa(?) saanut aikanaan täyden kympin, eli lahjoja estepuolelle löytyy.

Ravi- ja laukkaverryttelyssä kiinnitettiin huomiota etenkin suoruuteen ja taipumiseen sekä ulkopohkeesta kääntymiseen. Taisto oli juuri niin ihana kuin muistinkin, eli liikkui tahdikkaasti ja ryhdikkäänä ja kaikinpuolin tasapainoisen oloisesti. Harvoin olen ratsastanut suomenhevosella jolla on näin hyvä laukka. Toki Taistolla käytetään kovempaa kuolainta, mikä luonnollisestikin edesauttaa kevyenä ja ryhdikkäänä pysymistä. Tämän huomioiden pyrin pitämään käden mahdollisimman kevyenä ja pehmeänä.

Hyppääminen aloitettiin oikeassa laukassa ylittäen ympyrällä kahta kavalettia. Kavaletin jälkeen tuli jäädä hetkeksi kevyeeseen istuntaan. Tämä tehtävä oli aika helpon ja sujuvan oloista menoa, tosin ope käski herätellä Taistoa pohkeella ja raipalla reippaampaan laukkaan. Ponnistuspaikat kavaleteille löytyivät todella luontevasti, ja laukan rytmi pysyi mukavan tasaisena. Seuraavaksi tultiin 12 metrin suoraa linjaa kavaletilta pystylle. Ohje oli että esteiden ollessa vielä ihan pieniä sai väliin ottaa joko kolme tai neljä askelta. Eka kierroksemme oli kovin löysä, enkä edes yrittänyt hoputella Taistoa kolmeen askeleeseen. Toiselle kierrokselle pystyä nostettiin, ja kun usutin Taiston sujuvampaan laukkaan meni väli helposti kolmella askeleella.

Sitten tultiin kuuden hypyn radanpätkä estekorkeuksien ollessa 60-70 cm tietämillä. Taisto eteni mielestäni ihan hyvässä tempossa, mutta todellisuudessa meno taisi kuitenkin olla liian hidasta mönkimistä kuten video paljastaa. Ope huuteli pohjetta ja raippaa ja muistutteli katsomaan esteen yli sen sijaan että herkeämättä tuijotan itse estettä. Usealla esteellä tultiin pohjaan pikkuaskeleella kun ei laukassa ollut tarpeeksi energiaa eikä Taisto viitsinyt hitaasta laukasta roikaista kaukaa.

Lopuksi tultiin vielä lyhennetty neljän esteen versio eli kavaletti-pysty-linja sekä kaksi lävistäjäokseria. Esteet nousivat tässä vaiheessa noin 80-senttisiksi. Linjan menimme sujuvasti, mutta oksereilla kiipeiltiin. Laukan energia ei vieläkään ollut aivan riittävä, ja kun Taisto hieman jarrutti estettä kohti kävin epävarmaksi enkä uskaltanut kannustaa tarpeeksi napakalla pohkeella. Taisto toki hyppäsi okserit mukisematta, mutta aivan juuresta ja hitaasta vauhdista eli käytännössä kiipesi yli. Itse taisin vieläpä sukellella hyppyihin yrittäessäni saada Taiston hyppäämään kaukaa, mutta eihän sitä liikkeen edelle heittäytymällä tehdä vaan pohkeella. Voi mitä möhlintää. Otettiin luonnollisestikin sakkokierros oksereille. Sain laukan nyt vähän terävämmäksi, ja menin esteitä kohti paremmalla itseluottamuksella. Edelleen mentiin vähän pohjaan molemmilla oksereilla eli hypyt eivät olleet kaikista sujuvimpia, mutta huomattavasti parempia kuitenkin sillä nyt ei esteen edessä jarrutettu.

Hyppyihin ennen hevosta sukeltelu ja muu tohelointi jäi tietenkin harmittamaan. Ensin ajattelin ongelman olevan siinä että ajoin estettä kohti sen sijaan että olisin antanut valmiiksi sujuvaksi ratsastetun laukan edetä tasaisesti estettä kohti. Videot nähtyäni totesin että vika taisi todellisuudessa olla puutteellisessa laukan energiassa ja eteenpäinpyrkimyksessä, vaikka itsestäni meno tuntuikin reippaalta. Olisin myös saanut mennä esteitä kohti rohkeammalla asenteella sen sijaan että viime hetkellä vähän epäröin. Taisto on kuitenkin onneksi tällainen luottopolle joka hyppää näillä korkeuksilla todella varmasti. Toivoisin pääseväni tämän viikon aikana hyppäämään Taistolla vielä uudestaankin, ja jos pääsen niin tärkeintä on ratsastaa laukkaan kunnolla lisää energiaa jotta hypyistä saataisiin sujuvampia.

Katsomossa olleille leiriläisille kiitokset videoista!

Leiritunti 2: Säätelyä kavaleteilla

Leirin toiselle tunnille toivoin ratsuksi Lissua, ja sen tunnille sainkin. Ohjelmassa oli puomeja ja kavaletteja Ypäjä-hallissa. Alkuverryttely tehtiin kevyessä ravissa, ja ohjeena oli että nyt ei istuta pystyssä vaan kevennyksen yläasennon tulee olla kuten kevyessä istunnassa. Sain siis kerrankin kenottaa ihan luvan kanssa etukumarassa.

Puomeilla mentiin ravissa tehtävää jossa puomit olivat peräkkäin linjassa mutta vinottain toisiinsa nähden siten että jokaiselta puomilta piti kääntää tiukka kaareva tie seuraavalle. Kartiot oli väleissä estämässä puomilta toiselle oikaisun, joten hevosta sai tosissaan kääntää ja taivuttaa vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Harjoituskierros mentiin kevyessä ravissa, ja alku ei ollut kovin lupaava sillä Lissu juosta kaahotti niin ettei todellakaan ehditty kääntyä puomilta toiselle. Seuraavaksi pitikin jo jättää jalustimet pois jalasta ennen puomilinjaa ja kurvailla puomit harjoitusravissa. Aluksi oli kovastikin ongelmia, sillä hevonen kiirehti niin että ehdittiin kääntyä aivan viime tipassa eikä tasapainoisesta taivutuksesta ollut tietoakaan. Pohkeita olisi tarvittu kääntämiseen ja taivuttamiseen enemmän sen sijaan että kääntelin vai ohjasta. Pidäte, pidäte, pidäte, ulkopohje, sisäpohje kuuluivat open ohjeet. Toistojen myötä saimme suoritusta parannettua niin ettei puomeja vain kaahattu jalat solmussa ja hädin tuskin pystyssä pysyen, vaan sain Lissun pysymään paremmin kontrollissa ja rauhallisessa ravissa. Tärkeää oli ratsastaa jo edeltävä kulma hyvin hallitusti ja tulla sisään pienessä hitaassa ravissa eikä päästää Lissua kiihtymään ennen puomeja.

Sitten tultiin kolmen kavaletin suoraa linjaa laukaten. Aluksi jokaisen kavaletin jälkeen käännettin voltille ja hypättiin uudestaan saman kavaletin yli ennen seuraavalle jatkamista. Lisäksi päädyissä ennen ja jälkeen linjan ylitettiin maapuomi voltilla. Menomme oli edelleen kovin hätäistä, ja käänsin Lissua aivan liikaa sisäohjassa roikkumalla. Askelmäärät väleihin jäivät vähän hämärän peittoon, ja räpellettiin ihmeellisillä miniaskeleilla tai ravilla puomien yli. Seuraavaksi ympyrät jätettiin väleistä pois eli hurautettiin koko kavalettilinja suoraan. Välit olivat 9 m ja 12 m, ja ensin nämä tultiin kahdella ja kolmella askeleella. En ihan riittävästi uskaltanut antaa Lissun laukata kun pelkäsin kontrollin häviämistä, ja niinpä etenkin ensimmäinen väli jäi pitkäksi, mutta Lissu ylitti kavaletit sujuvasti kauempaakin ja näin saatiin halutut askelmäärät. Voltti ennen linjaa onnistui ihan hyvin ja kontrollissa, mutta linjan jälkeiselle volttipuomille oli pientä ohjausongelmaa kun roikuin edelleen sisäohjassa ulkopohkeella kääntämisen sijaan.

Vaihdettiin vielä suuntaa ja tultiin linja tavoitellen neljää askelta 12 m väliin ja tämän jälkeen venymistä 9 m väliin kahdella askeleella. Ensimmäisillä yrityksillä en pitänyt Lissua läheskään tarpeeksi napakasti kontrollissa, vaan ensimmäisen kavaletin lähestyessä annoin periksi ja lähdin itsekin heittäytymään hyppyyn sen sijaan että olisin yrittänyt pitää hevosta vielä askeleen verran. Tästä ei enää paluuta ollut vaan Lissu lennähti 12 m välin kolmella askeleella. Toisella yrityksellä päästiin ekan kavaletin yli asiallisesti, mutta toiselle lähdin heittäytymään liian aikaisin ja näin annoin Lissulle luvan jättää neljännen askeleen pois. Ongelma oli siis siinä ettei oma pokka riittänyt istua ja pitää vaan pelkäsin jääväni hypystä jälkeen mikäli Lissu ei neljättä askelta ottaisikaan, ja näin lähdin varmuuden vuoksi itsekin heittäytymään hyppyyn. Lissu tietenkin mielellään noudatti käskyäni hyökätä kavaletille kauempaa ponnistaen. Kolmannella yrityksellä sain asian vihdoin korjattua, eli en lähtenyt hyppyyn kolmannesta askeleesta vaan istuin ja maltoin loppuun asti. Näin Lissu pysyi hanskassa pienessä laukassa ja neljäs askel mahtui mukaan. Toiseen väliin ei muuta kuin vähän pohjetta niin Lissu lennähti eteen ja kahteen askeleeseen venyminen oli helppoa. Vihdoin saatiin siis nappiin onnistunut suoritus tälle linjalle.

En ihan muistanut että Lissu oli tosiaan näin reipas ja menevä. Jarrut oli liikaa hukassa, ja en taaskaan asialle osannut tehdä oikein muuta kuin vetää ja vetää ohjasta. Hevosen kiirehtiessä en oikein tohtinut kääntäessäkään ottaa tarpeeksi pohjetta mukaan. Toisaalta tunnin loppu osoitti että Lissu kyllä pysyy kontrollissa kun vaan olen napakka enkä anna sen lähteä kiitämään. Puomi- tai estelinjalle olisi tietenkin ”helpointa” vain heittää ohjat pois ja antaa hevosen lentää esteiden yli mielensä mukaista vauhtia. Tähän ei kuitenkaan pidä haksahtaa, vaan pitää ratsastaa päättäväisesti ja omaan tekemiseen uskoen.

Videoista kiitos Jennille!

Leiritunti 1: Ponisuokin jarruja etsimässä

Kesän kohokohta on tottakai tänäkin vuonna ratsastusleiri Annen, Noran ja muiden heppailukavereiden kanssa. Leiripaikaksemme valikoitui Ypäjän Hevosopisto viimekesäisen hienon kokemuksen perusteella, ja tällä kertaa ilmoittauduimme senioreiden koulu- ja esteratsastusleirille eli viime vuodesta poiketen leireilemme kokonaan aikuisporukassa. Sunnuntai kului Oulusta Ypäjälle ajaessa, ja olimme perillä minuutilleen annettuna saapumisaikana eli kuudelta illalla. Haimme hevoset laitumelta, ja myöhemmin illalla jaettiin vielä nimikot eli ne hevoset joiden karsinan siivouksesta ja yleisestä hyvinvoinnista huolehdimme leiriviikon aikana. Huudin nimikokseni viimevuotisen nimikkoni ja suosikkiestehevoseni Uno Liisan eli Lissun. Lissu saa kuulemma ensi vuonna neljännen varsansa mikäli kaikki menee suunnitelman mukaan, joten ensi kesänä tamma ei liene leirikäytössä.

Ilmoittauduin mukaan esteratsastajien ryhmään. Maanantain ensimmäinen tunti oli kuitenkin kaikille koulua. Ratsastimme Ypäjä-hallissa ja sain ratsuksi uuden tuttavuuden eli Kingin. Kingi on 18-vuotias pienhevosruuna, minulle siis oikein passelin kokoinen. Kingi muuten on Kelmin poika ja kuuluisan Jaimen täysveli, eli suku ei paljon hienompi voisi ratsulla olla sikäli kuin suomenhevosten suvuista jotain ymmärrän.

Ensimmäisen tunnin aiheena oli istunnan tarkistusta sekä siirtymisiä. Kingi osoittautui varsin reippaaksi menijäksi, jota ei eteen tarvinnut kahdesti käskeä vaan jarrut meinasi suurimman osan tuntia olla hieman kadoksissa. Ratsastimme ensin kulmia käynnissä samalla kun uralla ja pääty-ympyröillä ravattiin, ja siirtymiset kulmiin olivatkin oikein hyvää kontrolliharjoitusta Kingin pyrkiessä puksuttamaan eteenpäin pidätteistä välittämättä. Oikealle taipuminen ja asettuminen oli hankalampaa, eli oikea lapa meinasi puskea ja oikeaan ohjaan pääsi syntymään vetokilpaa. Yritin tietysti vältellä vetokilpailua ja päästä ratsastamaan kevyemmällä tuntumalla, sillä harvemmin se pidätettä vastaan painava hevonen vetämällä tulee ruotuun. Ulko-ohjasta siis pieniä pidätteitä ja myötäyksiä sisäohjan asettaessa. Vasemmalle tämä oli helpompaa, ja kun siirryttiin ratsastamaan harjoitusravissa sain istunnasta pidätteitä tehtyä vähän napakammin kuin keventäessä.

Siirtymisten parissa jatkettiin vielä ratsastaen joka kierroksella kentän poikki kartioiden välistä ja nostaen ennen uralle kääntymistä laukka. Oikea laukka nostettiin käynnistä ja vasen ravista, ja toiseen päätyyn ratsastettiin laukassa iso voltti. Laukassa Kingi ei mielestäni ”juossut” niin pahasti kuin ravissa vaan kuunteli pidätettä paremmin. Nostoon tullessa Kingi lähti helposti kiirehtimään, mutta loppua kohti se alkoi kuunnella ja tulla nostoihin rauhallisesti ilman kiihdytystä ja kaahausta. Olinkin lopuksi ihan tyytyväinen huomattavasti rauhoittuneisiin nostoihin. Ope muistutteli nostoissa molempiin suuntiin pitämään ulko-ohjalla ja -pohkeella huolen siitä ettei hevonen pääsisi vähän liiraamaan ulospäin tai pullauttamaan ulkolapaa, sillä nythän ei nostoissa seinän tukea ollut apuna. Istunnan suhteen korjausta tuli ylävartalon jäntevöittämiseen niin etten päästäisi itseäni valumaan eteenpäin vaan pitäisin koko kropan napakasti pystyssä ja suorana.

Tunnin lopussa Kingi kuunteli pidätettä jo paljon paremmin niin että pääsin kunnolla rentouttamaan kättä. Kingikin liikkui ihan rennon oloisena. Loppuraveja keventäessä vetokilpa oli lakannut kokonaan, ja pystyin ratsastamaan pidätteitä kevennystä rauhoittamalla sekä pehmeällä kädellä. Olin ihan tyytyväinen kun loppua kohti meno tällä lailla parani, mutta olisihan se ollut kiva jos pidätteet olisi saanut läpi ja hevosen kuulolle jo huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa. Open loppupalaute oli että pidätteisiin pitäisi saada vatsalihakset paremmin mukaan, eli että en päästäisi pidätettä tehdessä ylävartaloa tipahtamaan eteenpäin. Keskivartalon tuki ja hyvä vatsalihasten käyttö olisi tietenkin tärkeää etenkin kun ratsastaa tällaista eteenpäinpyrkivää ja vähän vahvaa hevosta, jolla on turha yrittää ohjasta kiskoa pidätettä läpi.