Pudasjärven leiri, viides päivä

Leiriviikon viimeinen päivä koitti valitettavan pian. Täydellä ohjelmalla kuitenkin mentiin vielä viimeinenkin päivä, sillä aamulla ratsastettiin koulutunti ja iltapäivällä leirikisat sekä koulu- että estepuolella. Hetken harkitsin koulukisaan osallistumista, mutta kun en viikon aikana ollut ehtinyt löytää ratsua jonka kanssa olisin kouluradalle kehdannut mennä niin jätin tämän osuuden välistä ja osallistuin ainoastaan estekisaan.

Aamun koulutunnilla joka tapauksessa harjoiteltiin kouluohjelman (K.N. Special) osia, ja sain alleni ihan mielenkiintoisen ratsun eli valtavan kokoisen Tarkur-ruunan. "Tarmo" on jo 19-vuotias herrasmies joka on nuorempana kisannut koulua kansallisella tasolla, joten varsin osaavasta hevosesta on kyse. Säkäkorkeus lienee Tarmolla jossain 175 cm paikkeilla eli noin 20 cm korkeammalla kuin tällä kuskilla on pituutta. Tuolilta pääsin kuitenkin kiipeämään satulaan.

Mentiin alkutunti maneesissa kun ajateltiin että siellä olisi oikean kokoisella radalla kirjainten kanssa helpompi harjoitella rataa, mutta alkuverkkojen jälkeen siirryttiin ulkokentälle pois maneesin kastelun tieltä. Tarmo oli vähän tahmo mutta kyllä se reagoi pohkeeseen eli ei ihan mahdoton jumi kuitenkaan. Kovasti sain kyllä tehdä töitä, ja tämä taisikin olla minulle viikon rankin tunti kun Tarmoa sai olla koko ajan hoputtelemassa liikkumaan reippaammin. Isoksi puokiksi Tarmon liikkeet olivat oikein pehmeät ja miellyttävät istua, mutta jostain syystä ryhtini painui Tarmon kyydissä ihan lysyyn.

Mentiin alkuverryttelyksi loivaa kiemuraa ja ympyröitä kevyessä ravissa sekä testailtiin molemmat laukat. Kuten sanottua Tarmo olisi saanut liikkua energisemmin, mutta se oli suhteellisen helppo asettaa ja taivuttaa ympyröillä. Ihan turpa taivaissa ei kuljettu vaan sellaisessa pitkähkössä mutta ihan miellyttävässä muodossa jonkin verran turpa luotiviivan edessä niin että sopiva tuntuma oli helppo säilyttää ja ohjasavuilla oli helppo vaikuttaa hevoseen. Kuolain tuntui elävän hevosen suussa aika paljon. Pohjetta sai käyttää paljon ja turhan usein sorruin kantapäällä kaivamiseen niin että polvi ja kantapää nousivat ylös, ihan kuin jalkani eivät jo muutenkin olisi aivan liian lyhyet näin isolle hevoselle. Huomasin myös että en saanut lonkkia tarpeeksi auki istuakseni hyvin Tarmon koulusatulassa, vaikka ei hevonen edes mikään mahdottoman leveä ollutkaan.

Alkuverkkaa maneesissa. Kädet leviää, polvi puristuu satulaan.

Verryttelyä laukassa ja huono ryhti.

Kentällä mentiin sitten kouluohjelman osia, muistaakseni ensin keskiravilävistäjää ja ravivoltteja. Tarmosta kyllä irtosi jotain pidennystä keskiraviin, ainakin siellä oli kamalan hankala istua kyydissä. Ympyröillä pyöristyi kivasti vaikka pitkässä muodossa mentiinkin edelleen. Seuraavaksi treenailtiin kuviota ravivoltti-käyntiinsiirtyminen-käyntiä kentän keskelle ja pysähdys-käyntiä-harjoitusraviin-laukannosto lyhyeltä sivulta-laukkaympyrä-laukkalävistäjä. Tämä suoritus näkyy videolla. Tahmeaa liikkumista, ja pysähdyksessä hevonen kiskaisee ohjat kädestä.  Laukka nousee ihan tottelevaisesti vaikka velton näköisesti. Lävistäjällä tipahti vähän turhan aikaisin raville. Muoto näyttää ajoittain ihan kivalta mutta kuski istuu ihan kamalassa lysyssä ja polvi-kantapääakseli nousee ylös. Hännän huiskinta johtuu enimmäkseen paarmoista.

Tarmolla oli mukava ratsastaa vaikken sitä kunnolla liikkumaan saanutkaan, selvästi tunsi että alla on hevonen joka kyllä osaisi vaikka mitä kunhan vaan ratsastaja osaisi pyytää ja ennen kaikkea saisi sen liikkumaan pohkeen edessä. Epäilemättä sellainen hevonen joka toimii oikein heti kun itse tekee oikein. Harvoin tulee ratsastettua näin isolla ja osaavalla hevosella, joten oli ihan virkistävää vaihtelua kun omat ratsuni tuppaavat olemaan aina niitä "poneja ja putteja". Jos olisin mennyt Tarmolla jo aiemmin viikon aikana niin olisinpa saattanut jopa harkita osallistumista leirikisojen K.N. Specialiin sen kanssa.


Iltapäivälla vuorossa olivat sitten leirikisat. Esteille otettiin arvosteluksi A.1.0 joten aikaa ei ratsastettu, ja jokainen sai hypätä radan valitsemassaan korkeudessa. Sain kuin sainkin ratsukseni estetykki Millan, ja estekorkeus meillä oli 60-70 cm. Verkassa hypättiin ensin kertaalleen pientä ristikkoa, sitten pari hyppyä kisakorkeudessa olevalle pystylle ja kisakorkeudessa olevalle okserille. Milla kuumui sen verran että ohjia käteen ottaessa se oli heti pomppimassa laukassa eteenpäin. Kuskin huutaessa "este" alkoi poni melkein keulia. Verkkaesteille Milla tuli tosi terävän ja säpäkän oloista laukkaa, lyhensi helposti ja oli kaikinpuolin niin esteratsua että. Verkkahypyt sujuivatkin ongelmitta.

Verkkahyppy okserille. Ranne menee ihan mutkalle.

Omaa vuoroa odotellessa alkoi ihan jännittää, enkä oikein tiedä mikä siinä jännitti kun alla oli niin varma ratsu eivätkä esteetkään olleet huiman korkeita. Kai se oli se kisatilanne ja kisafiilis vaikka nämä vain tällaiset leikkikisat olivatkin. Pieni jännitys teki varmaan sen että en ratsastanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta selvisimme radasta ihan kunnialla ja virhepisteittä koska tokihan Milla ylitti esteet helposti. Video radasta löytyy alla.

Ekalle esteelle ihan hyvä hyppy, pikkaisen lähelle ja Milla rupesi sähläämään laukanvaihtoa juuri esteen alla. Alas tultiin väärässä laukassa mutta vaihtui lennosta oikeaksi. Kaareva linja oli sopiva seitsemällä askeleella kun siellä oli se vaihtokin mukana, ja hyppy kakkosesteenä olevalle okserille oli sujuva. Alas tultiin taas väärässä laukassa mutta vaihtui taas lennosta. Kolmoselle tultiin isolla kaarteella, ja tässä tuli ensimmäinen moka kun ponnistuspaikka ei sattunut ihan ideaaliksi ja itse olin lähdössä hyppyyn liian aikaisin Millan ottaessa vielä pienen lisäaskeleen esteen juureen. Tästä meni pasmat sen verran sekaisin etten ollut hereillä ottamassa laukkaa kiinni niin että olisi tultu linja neloselle kuudella laukalla, vaan viidellä tultiin ja hyppy neloselle lähti kaukaa niin että jäin pikkaisen jälkeen. Vitosesteelle ratsastin taas ison tien, ja videolla näkyy hyvin kuinka olin esteelle tullessa tuuppaamassa hevosta ihan liikaa eteen. Kieltoherkällä hevosella tällainen tuuppaaminen (ylävartalo edessä ja eteenajo esteelle) voisi olla kohtalokasta, mutta Milla meni kiltisti yli. Suunnan tiedotus hevoselle esteen päälle oli tässä kohtaa onnistunutta ja laukka vaihtui halutusti. Viimeiselle suoralle linjalle kävi vähän samanlainen kämmi kuin kolmos-neloslinjalle, olin kutosesteellä taas menossa hyppyyn ennen hevosta joka ottikin vielä pikkuaskeleen. Alkuperäinen suunnitelma oli ratsastaa väli viidellä askeleella, mutta neljällä mentiin kun en muistanut ottaa kiinni, ja hyppy seiskaokserille lähti hitusen turhan kaukaa mutta olin nyt hyvin mukana hypyssä.

Hyppy radan ensimmäiselle ja pienimmälle esteelle.

Vitosesteen päällä ollaan hyvin kääntymässä vasemmalle.

Jälkeenpäin videolta katsottuna rata näyttää itse asiassa paljon paremmalta kuin miltä se tuntui, mutta omat sähläilyt (sukeltamiset ja esteelle tuuppaaminen) jäivät harmittamaan. Ainakin osaksi nämä menevät kisajännityksen piikkiin, joten ei muuta kuin lisää kisaratoja alle jotta pystyy kisatilanteessakin ratsastamaan yhtä hyvin kuin treeneissä. Milla oli joka tapauksessa taas ihan superhieno, ja hyppäsipä se muuten vielä Noran kanssa 95 cm radan puhtaasti. Kaikki estekisaajat suorittivat ratansa puhtaasti, joten ruusuke tuli kotiinviemisiksi jokaiselle.

Kisojen jälkeen oli vielä tekemistä radan purkamisessa, hevosten hoidossa ja laitumelle viennissä, mutta sitten oli leiri ohi ja aivan liian pian minun mielestäni. Hevoset pääsivät ansaitusti viettämään laidunlomaa yli kuukaudeksi, ja tuntuipa ihan haikealta jättää Rada ja Milla laitumelle ja lähteä itse kotiin. Leiri oli erinomaisen onnistunut ja hauska kiitos loistavan leiriporukan, mukavien hevosten, kivan open ja hyvien puitteiden. Lähden ensi vuonna ehdottomasti uudestaan jos vain Pudasjärvelle taas leiri järjestyy, ja saman porukan kanssa toki mielelläni leirille muuallekin.

Pudasjärven leiri, neljäs päivä

Torstaipäivä leirillä starttasi koulutunnin merkeissä ja jatkoin hommia Radan kanssa. Jaksoin toivoa että kolmas kerta Radalla toisi jotain parannusta alkuviikon esityksiimme, mutta turha luulo.

Mentiin tänäänkin vaan ihan perusjuttuja eli askellajit läpi ja hieman siirtymisiä, lopputunnista pientä koulurataharjoittelua eli laukkalävistäjiä ja ravivoltteja. Tunti alkoi ihan samoilla meiningeillä kuin maanantain ja tiistain koulutunnit, humputeltiin menemään turpa taivaissa eikä kunnollisesta taipumisesta ollut tietoakaan. Aika pian ope sitten totesi että laitetaanpa ponille gramaanit niin saadaan vähän ohjattua sitä oikeaan muotoon päin. Gramaanit laitettiin kiinni sivuilta ja ohjeena oli pitää ne melko löysänä. Gramaanien kanssa homma kuitenkin meni vain huonompaan suuntaan, poni jännittyi enemmän ja kiskoi gramaaneita vastaan ja itse olin lisäohjan kanssa niin solmussa että en saanut kättä enää senkään vertaa rennoksi ja pehmeäksi kuin yleensä. Nivelohja löi jatkuvasti löysää ja poni kipitti, epätoivo alkoi iskeä. Lepokäyntien aikana yritin vähän kasata ja tsempata itseäni mutta ei siitä mitään tullut. Kaikissa askellajeissa oli jokseenkin yhtä kamalaa. Ravissa pyrin nyt keventämään mahdollisimman paljon aina ponin jännittyessä eli melkeinpä koko ajan. Videolla näkyy kuinka nivelohja lyö löysää ja poni vastustelee gramaania. Kovin tiukalla ei gramaani ollut mutta eipä ope käskenyt sitä kiristämäänkään.

Kevyttä ravia ilman gramaaneita...

...ja gramaanien kanssa. Eipä tullut paljon eroa.

Lopputunnista mentiin niitä laukkalävistäjiä, ensin oikeassa laukassa. Uralle tullessa oli tarkoitus siirtyä raviin. Radalla oli vauhtia vähän liikaa ja lävistäjän lopussa se vaan vaihtoi laukan ja kaahasi laukassa kulman läpi pidätteistä piittaamatta (no kaahaisin kyllä minäkin jos suusta niin rumasti kiskottaisiin kahdella eri ohjalla). Sama toistui uudella yrityksellä. Vaihdettiin suuntaa ja ihme kyllä vasemmassa laukassa saatiin lopuksi suoritettua tehtävä ihan semionnistuneesti vasemman laukan säilyessä lävistäjällä ja ponin siirtyessä uralla raviin. Olin vähän aikaisemmin ottanut gramaanit hieman lyhyemmäksi ohjaamaan nenää alas, ja tämän lävistäjätehtävän ajan Rada kulki pyöreällä kaulalla gramaanit löysällä. Tämä olikin tunnin ainoa siedettävä hetki, josta jatkettiin suoraan loppuraveihin. Annoin loppuverkkaan gramaania pidemmäksi ja taas kipiteltiin menemään turpa taivaissa.

Hitusen pyöreämpi hetki käynnissä.

Laukassa näytti tältä. Istunta on kamala mutta se nyt ei ole mikään uutinen.

Tunnin jälkeen oli todella huono ja masentunut fiilis kun meni niin tolkuttoman huonosti ja tuntui että mitään en osaa. Ehkäpä myös menneisyyden traumat nousivat pintaan, sillä tässä tunnissa oli mukana kaikki ne elementit joiden vuoksi aikanaan lopetin ratsastuksen: helposti jännittyvä ja kiirehtivä poni jota taitoni eivät riitä ratsastamaan pyöreäksi, isketään sitten gramaanit mukaan ja homma on niin kuskin kuin ratsunkin osalta jännittynyttä, epärentoa ja väkinäistä vääntämistä jonka kautta yritän epätoivoisena saada ponia kulkemaan edes vähän paremmin mutta huonommaksi vain menee. Tällaisia olivat lähestulkoon kaikki ratsastustuntini ainakin viimeisten parin vuoden ajan, ja jos tässä jälkeenpäin olenkin jossain vaiheessa ihmetellyt miksi rakkaan harrastuksen silloin keskeytin niin enpä todellakaan ihmettele enää. Pari-kolme kertaa viikossa tällaisia täydellisen epäonnistumisen elämyksiä parin vuoden ajan niin johan tuli meikäläisenkin mitta lopulta täyteen.

Kaiken lisäksi olen niin järkyttävän vinokin. Takaapäin otettu kuva  paljastaa  armottomasti  tilanteen kammottavuuden.

Iltapäivän tunnilla oli ohjelmassa onneksi pääntuuletusmaasto. Kolme ratsastajaa rohkeni maastoesteille ja me muut heitimme maastolenkin ilman esteitä. Leirin poniputki katkesi nyt minun osaltani sillä ratsukseni valikoitui ihan hevoskokoinen otus, suomenhevosen ja lämminverisen risteytys Alma (Palle-Pilkku) joka on ilmeisesti ainakin Annen suosikkeja. 

Maastoon lähdössä. Eipä Almakaan kovin korkea hevonen ole.

Maasto oli varsin rauhallinen, ei todellakaan revitelty eikä hevoset tainneet edes hiota lämpimästä säästä huolimatta. Kuljettiin oikein kivassa kangasmaastossa hiekkapohjaisilla reiteillä, eikä yhtäkään ravihevosta tullut vastaan vaikka ope olikin tällaisesta mahdollisuudesta varoitellut. Käveltiin paljon, ravailtiin jonkin verran ja otettiin kolme lyhyehköä pätkää rauhallista laukkaa. Eka laukkapätkä mentiin ravureiden hiittisuoralla, ja vauhti oli niin hidasta että isolaukkainen Alma ei edes mahtunut laukkaamaan kun tulimme jonossa ponien (Rada ja Silvia) takana. Päästeltiin siis vaan kiitoravia. Tämän jälkeen vaihdettiin Alma heti vetohevosen perään ponien edelle, ja mahduttiin myöhemmillä pätkillä laukkaamaankin vaikka edelleenkään ei menty kovaa. Alma oli hurjan mukava maastohevonen, reipas mutta täysin kontrollissa koko ajan eikä säpsyillyt mitään eikä myöskään kompuroinut. Tämän hepan satulassa oli koko ajan turvallinen olo vaikka en mikään rutinoitunut maastoilija olekaan. Olisipa ollut kivaa mennä reippaampaakin vauhtia. Mukava maasto, miinuksena vain paarmapilvet jotka kiusasivat niin hevosia kuin ratsastajiakin.

Pudasjärven leiri, kolmas päivä

Keskiviikkopäivä leirillä alkoi hyppytunnilla, ja kentälle roudattiin erikoisesteiksi vesimatto sekä muurilaatikoita. Riemukseni Milla oli saatavilla oman ryhmäni tunnille, ja sain sen manguttua neuvoteltua itselleni. Tunti aloitettiin lyhyellä alkuverryttelyllä ravipuomien yli, ja pian siirryttiin verkkahyppyihin pienelle ristikolle. Millan kanssa kaikki toimi mutkattomasti ja poni liikkui reippaasti.

Ristikko muutettiin pieneksi okseriksi, joka ylittyi myöskin sujuvasti ja vauhdikkaasti. Oltiin ajautumassa huonoon hyppypaikkaan, mutta Milla ratkaisi tilanteen kiskaisemalla oikein pitkän laukka-askeleen ja lähtemällä hyppyyn hieman kauempaa. Tämä pääsi hieman yllättämään minut mutta pääsin kuitenkin hyppyyn mukaan ihan hyvin. Lennokas suoritus tallentui myös videolle (opettaja kehui kuskia tilanteen oikeasta ratkaisusta eteenpäin vaikka itse asiassa ratkaisun teki hevonen):

Seuraavaksi siirryttiinkin jo erikoisesteiden pariin, eli hypättiin vesimattoa sekä ristikkopuomeilla että aaltolankkupuomeilla. Annoin Millan vilkaista vesimattoa etukäteen, vaikka luultavasti tämä oli turhaa (myöhemmin leirin aikana pääsin näkemään Millan maastoesteillä ja se ei kyllä oikeasti taida välittää yhtään siitä millainen este eteen laitetaan vaan hyppää kyselemättä kaiken). Vesimatto ylittyi epäröimättä ja ongelmitta, samoin kuin myös yksittäisesteenä hypätty muurilaatikkopysty. Ongelmana olivat ajoittaiset väärät laukat esteeltä alas tullessa, mutta nämäkin Milla korjasi yleensä omia aikojaan lennosta. Olin jälleen kerran maiskuttamassa aivan turhaan erikoisesteitä lähestyttäessä, vaikka Millalla kyllä vauhtia oli tarpeeksi eikä se esteitä kyttäillyt. Maiskutus tuppaa olemaan minulla yleinen reaktio aina kun haluan hevosen tekevän jotain (taipuvan voltille, hyppäävän esteen yli, pyöristyvän...), ja reippaan ja kuumuvan hevosen kanssa turhasta maiskuttelusta voi tietysti olla ihan oikeaa haittaakin joten tavasta olisi hyvä hankkiutua eroon.

Hyppy vesimatolle ja hieman liioiteltu myötäys.

Hypättiin vielä vesimaton ja okserin välinen kaareva 21 metrin linja yksittäin (video alla). Kuudella laukka-askeleella tultaessa Milla joutui taas hieman venyttämään viimeistä askelta ennen okseria, mutta nyt olin itse paremmin juonessa mukana ja okserilta jopa laskeuduttiin oikeassa laukassa. Okseri oli nyt vähän korkeampi, ehkä 70 cm kieppeillä.

Lopuksi tultiin neljän esteen radanpätkä aloittaen kaarevalta linjalta vesimatto-okseri ja jatkaen muurilaatikoille ja uudestaan vesimatolle (video alla). Esteet oli uskoakseni 70 cm luokkaa. Tehtävä sujui oikein näppärästi, veden ja okserin väli oli nyt juuri passeli kuudella askeleella, joten okserille päästiin sopivaan ponnistuspaikkaan ja laukka vaihtui hypyssä oikeaksi. Muurilaatikoille hyvä hyppy mutta alas tultiin väärässä laukassa jonka Milla vaihtoi saman tien lennossa oikeaksi. Lopetus vielä hyvällä hypyllä vesimatolle. Kaikenkaikkiaan oikein hyvä ja tasapainoinen suoritus, mikäpäs se on tällaisella automaattiponilla hypätessä.

Tosi hauskaa oli hypätä, ja Millan kanssa ei kerennyt edes yhtään jännittää kun saattoi luottaa että se hyppää 110% varmasti ja paikkaa tarvittaessa kuskinkin mokat.

Loppuverkassa hymyilytti, eikä ihme.

Teoriatunnilla oli tänään hauskaa väliaikaohjelmaa, sillä pääsimme kokeilemaan ravureilla ajoa. Harjoittelukappaleinamme olivat opiston ravipuolen opetushevoset, laitumella mahdottomiksi pulleroiksi lihoneet suomenhevostammat Uutelan Bertta ("Bertta") ja Lintsaus ("Linta"). Saimme demonstraation ravurin valjastuksesta sekä pikalukkoaisoilla että perinteisillä lukottomilla aisoilla, ja sitten ajelimme tammoilla tallirakennusta ympäri. Itse pääsin kärryille kahteen otteeseen ja olin molemmilla kerroilla Lintan kyydissä. Linta kulki Bertan perässä joten sitä ei kovin paljon tarvinnut ohjailla, pidätellä vain sen verran ettei turpa ollut koko ajan Bertan kuskin olkapäällä. Hurjan hauskaa kyllä oli, tällainen vaihtelu on aina tervetullutta.

Tässä kuvassa on kaksi ravialan ammattilaista ja kaksi amatööriä.

Iltapäivästä pidettiin istuntatunti ja ratsukseni sattui taas Milla. Parannusta istuntaan haettiin erilaisten "temppujen" kautta. Aloitettiin nostamalla ja venyttelemällä jalkoja eteen, sivulle ja taakse (oli rankkaa ja hankalaa!). Käsien paikan parantamiseksi tehtiin kevyessä ravissa pitkin ohjin "lypsyä" käsillä ylös ja alas, ja ihme ja kumma tämä harjoitus tuntui auttavan löytämään kyynärkulman ja kädet sopivan kannetuiksi.

Käsiä vuorotahtiin ylös ja alas  kyynärpäät paikoillaan. Ei siellä kuitenkaan noin etukumarassa olisi tarkoitus könöttää vaikka huomio onkin käsissä.

Seuraavaksi irroteltiin lantiota "hännänheilutusharjoituksella" eli noustiin satulassa ja pyöritettiin peppua ravin tahtiin puolelta toiselle kuin häntää heiluttaen. Pohkeiden oikeaa paikkaa etsittiin nousemalla ravissa jalustimille seisomaan suorille jaloille. Ihannetilanteessa jalustimilla pystyisi näin seisomaan ilman muuta tukea, ja jos hevonen otettaisiin alta pois jäisi ratsastaja edelleen seisomaan tasapainossa pystyyn. Tämä olikin vaikea harjoitus, pohkeiden ja lantion asentoa sai hakea toden teolla jottei olisi lätsähtänyt alas satulaan tai horjahtanut eteenpäin. Hieman jouduin helpottamaan ottamalla kevyttä tukea hevosen harjasta. Videolla näkyy suhteellisen onnistunut pätkä jalustimilla seisontaa, tosin tasapainon löytämistä varmaan vielä auttaisi jos selkä ei olisi noin notkolla.

Laukassa mentiin pitkät pätkät molempiin suuntiin irrottaen sisäkäsi ohjasta ja nostaen se suorana ylöspäin. Näin haettiin parempaa tuntumaa siihen kuinka lonkan ja nivustaipeen tulisi laukan mukana liikkua auki ja kiinni. Tätä yksityiskohtaa en ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan, ja asiaan lienee syytä kiinnittää jatkossa huomiota. Tämä onkin minulle varmasti todellinen onglemakohta sillä lonkankoukistaja ja nivustaipeet tuppaa olemaa jatkuvasti kamalassa jumissa eikä auki-kiinni -liike laukan mukana siten onnistu oikeaoppisesti. Ei muuta kuin lisää venyttelyä, venyttelyä ja venyttelyä.

Sisäkäsi ylös laukassa. Tämä harjoitus auttoi hahmottamaan lonkan toimintaa laukassa.  Vasemmassa kierroksessa käden nosto myös suoristi kasassa olevan vasemman kylkeni.

Lopuksi mentiin vielä ihan pieni hetki liinassa ilman jalustimia ja tehden istunnan avulla ravi-käyntisiirtymisiä. Nämä eivät onnistuneet kovin hyvin, olin kuvitellut Millan olevan hyvinkin herkkä istunnalle mutta kun ohjat oli heitetty kokonaan pois meni jarrutusmatka siirtymisissä kovin pitkäksi ennen kuin Milla ymmärsi mitä siltä pyysin. Harmi ettei tehtävää ehditty mennä kuin muutama minuutti niin en ehtinyt oikein ehtinyt hioa istunnan käyttöä sellaiseksi että viesti olisi mennyt hevoselle perille.

Pudasjärven leiri, toinen päivä

Toisen leiripäivän aamutunnilla oli jälleen luvassa puomeja ja kavaletteja. Tämän tuntikuvauksen perusteella en katsonut aiheelliseksi pukeutua turvaliiviin, mutta tunnin loppua kohden "kavaletit" itse asiassa nousivatkin sen verran korkeiksi että alettiin puhua jo ihan oikeista turvaliivikorkuisista esteistä. Ratsuna oli tällä kertaa Silverstep eli Silvia, hyvin siro ja kevyt pieni tamma joka mahtunee korkeutensa puolesta helposti ponisarjaan.

Alkuverryttelyssä käytiin askellajit läpi ja mentiin hieman pohkeenväistöjä. Silvia oli hiukan tahmean oloinen ja kulki pää taivaissa, ohjastuntumaa oli hankala saada tasaiseksi. Väistöissä se oli kuitenkin ihan kone, väisti suunnilleen ajatuksen voimalla juuri niin jyrkästi kun kuski toivoi. Ratsastettiin verryttelyksi ravipuomitehtäviä eilisen tapaan, eli kevyessä ravissa normaalisti ravaten ja harjoitusravissa lyhentäen. Toiseen suuntaan tultiin harjoitusravipuomien jälkeen pysähdys ja toinen puomisarja kevyessä istunnassa. Silvialla oli helppo lyhentää ja hidastaa ravia sekä pysähtyä, mutta pää oli edelleen taivaissa ja tuntuma meinasi heilua.

Ravipuomit kevyessä istunnassa. Silvialla on korvat poikkeuksellisesti hörössä.

Seuraavaksi jatkettiin laukkapuomeille ratsastaen ensin puomin yli pääty-ympyrällä ja sen jälkeen 21 metrin suora linja (video alla). Alkuun väli tahtoi käydä ahtaaksi kuudella askeleella, mutta Silvia onneksi lyhensi vielä viime tipassa niin että selvittiin kunnialla.

Puomit nostettiin pieniksi esteiksi ja jatkettiin samaa suoraa linjaa kuudella askeleella. Ekalla kierroksella Silvia hyppäsi molemmat esteet hyvin kaukaa ja jäin jälkeen (auts), mutta myöhemmin tultiin ihan nätisti kuudella askeleella sopiviin ponnistuspaikkoihin. Opettaja ohjeisti pidättämään ja lyhentämään heti ensimmäisen esteen jälkeen niin ettei tarvitse enää ennen jälkimmäistä estettä säätää vaan voi laukata viimeiset askeleet rennosti. Tällä ohjeella linja sujuikin oikein näppärästi (video alla). Ongelmana oli että Silvia tahtoi aina liirata esteen vasempaan reunaan. Olin myös turhaan maiskuttamassa vähän joka välissä vaikka hevonen alkoi puomien noustessa jo vähän kuumua, ja tästä tuli noottia. 

Sujuva hyppy sisään suoralle linjalle. Ponilla ilmeenä vakioluimistus.

Kiinniottoa esteiden välillä.

Lopuksi tultiin jumppasarjaa (kavaletti ponnistuspuomilla, 1 askel, kavaletti, 1 askel, okseri). Okseri oli aluksi pieni mutta nousi lopulta 80 cm:iin asti. Lennokkaasti mentiin yli, Silvia alkoi tässä kohtaa selvästi kuumua ja sillä olisi ollut melkein liikaakin vauhtia. Taas oltiin alkuun vasemmassa reunassa mutta loppua kohti sain tätä hieman korjattua, ja asiaa auttoi myös se että okserin etuosa oli ristikkona. Okserilta tultiin alas harmittavan usein väärässä laukassa, tosin Silvia korjasi monesti lennosta. Korjattavaa oli myös katseen suuntaamisessa esteellä, ope sai käskeä katsomaan paremmin eteenpäin. Harmi että kukaan ei ehtinyt videoida jumppasarjaa, harvinaista herkkua että hyppään peräti 80 cm estettä. Silvia kuitenkin hyppäsi niin varman ja helpon oloisesti että ei jännittänyt hetkeäkään. Tykkäsin siis tästäkin ratsusta.

Iltapäivällä jatkoin kouluvääntöä Radan kanssa, ja olipahan taas aikamoista poniratsatushumputtelua vaikka nyt mukana olikin ehkä hitusen enemmän ajatusta ja yritystä kuin eilisen koulutunnilla. Alkuun mentiin pääty-ympyröitä keventäen ja pitkillä sivuilla käyntiin siirtymiset harjoitusravista sekä myöhemmin harjoitusravissa ravin lyhentämistä. Siirtymiset tuli hyvin istunnalla siihen asti kunnes Rada alkoi taas jännittyä ja ottaa kierroksia. Käynnissä poni tuli ajoittain pyöreälle kaulalle, mutta valitettavasti painui kuolaimen alle.

Käynnissä iloisesti kuolaimen alla.

Ohjat menivät helposti liian pitkiksi (näkyy videolla), tuntuma ei siten ollut tarpeeksi vakaa ja tuntui että joko oli ohja löysänä tai sitten oli liikaa vetoa. Poni meni helposti kiireiseksi, kipitystä ja alta pois juoksemista esiintyi tunnin aikana paljon etenkin loppua kohden. Jännittynyt kipitys aiheutti luonnollisestikin taas sen että oli hankala istua rennosti alas satulaan ja sitä kautta rauhoittaa ponia, ja homma meni liikaa ohjista nyppimiseksi. Olisikin kannattanut vaan suosiolla keventää ponin jännittyessä kuten open kanssa tunnin jälkeen tuumattiinkin.

Kevyessä ravissa rennon näköisenä, ohja liian löysänä.

Asettumisessa ja taipumisessa oli tänäänkin ongelmia, etenkin oikealle mihin poni tunki voimakkaasti lapa edellä sisään. Tunnin alkupuolelle sattui pari hyvää hetkeä kun sain asetusta ja sisäpohjetta läpi, ja Rada pyöristyi tällöin rennomman oloisena mutta vain hetkellisesti. 

Jotain epämääräistä taivutusyritystä.

Ratsastettiin pohkeenväistöjä uran sisäpuolelta uralle aloittaen vasemman pohkeen väistätyksellä. Väistöt eivät kuulemma ole Radalla kovin hyvin hallussa ja ensin niitä piti hieman kaivella ponin muistista. Väistöissä Rada jännittyi ja kiirehti, mutta lopulta sinne saatiin jopa joku onnistunutkin ristiaskel joista pääsi kehumaan ponia. Tarkoitus oli lisätä väistön sisälle vielä käynnistä raviin siirtyminen mutta Radan kanssa ei kyllä raviväistö onnistunut lainkaan. Väistöstä uralle tultaessa nostettiin sitten laukka, ja nostot olivat tänään meidän bravuuri. Laukassa oli samat ongelmat kiireisyyden ja puutteellisen taipumisen kanssa kuin ravissa. Laukassa kuitenkin oli helpompi istua tiiviisti satulaan ja rauhoittaa tahtia istunnalla. Kovin paljon ei Radan laukkaa saanut lyhennettyä sen tippumatta raville.

Oikean pohkeen väistö sujui paljon paremmin kuin vasemman mutta tätä ei ehditty tulla kuin pari kertaa. Oikeassa laukassa oli kovaa punkemista lapa edellä sisäpohjetta vastaan, mutta kun tomerasti vaadin sain Radan taipumaan ympyrälle, ei kylläkään oikein pyöristynyt.

Alkutunnista tuntui hetken siltä että tästä voisi tänään tullakin jotain, mutta sitten homma levisi kipitykseksi. Minulla ei ole riittävän pehmeää kättä tälle ponilla, ja apujenkäyttöni (sekä ohja että pohje) on helposti liian satunnaista/epäjohdonmukaista joten ei ihme jos poni ei toimi. Jäi harmittamaan ja videoilla näyttää aika kamalalta. Ei voi 10 vuoden kokemuksella ratsastus olla tällaista - istunnassa pelkkiä virheitä ja ei mitään otetta touhuun. Rada on kiva mutta minkäs teet kun en osaa.

Pudasjärven leiri, ensimmäinen päivä

Kesäloma jatkui tiiviisti hevostelun merkeissä, sillä ohjelmassa oli ihkaoikea ratsastusleiri Oulun seudun ammattiopiston Pudasjärven yksikössä. Kyseessä oli meille yli-ikäisille heppatytöille räätälöity leiri jolla ratsastajia oli mukana kaikkiaan yhdeksän niin Oulusta kuin muualtakin Suomesta.

Ensimmäinen leiripäivä alkoi hevosten laitumelta haulla sekä tallitilojen ja hevosten esittelyllä. Käytössämme oli 11 ammattiopiston opetushevosta jotka kesäkauden ulkopuolella toimivat ratsastuksenohjaaja- ja hevosenhoitajaopiskelijoiden ratsuina. Tallitilat olivat toimivimmat ja ammattimaisimmat mitä olen (Ypäjää lukuunottamatta) missään nähnyt, ei sitä keskivertoratsastuskoululla ole mm. kuutta pesupaikkaa.

Jakauduimme kahteen ryhmään, joista toinen oli koulupainotteisempi estekammoisten ryhmä ja toinen estepainotteisempi ryhmä. Itse menin suosiolla nynnykouluryhmään. Opettaja jakoi hevoset ensimmäiselle tunnille enempi vähempi pärstäkertoimen mukaan. Muutoin leirin aikana ope ilmoitti vain kullakin tunnilla käytettävät hevoset ja jaoimme ne sitten keskenämme. Omalle kohdalleni sattui ensimmäiselle tunnille suloinen voikkovärinen eestinponitamma Rada.

Rada tarhassa.

Aloitimme kevyellä 45 minuutin koulutunnilla jossa lähinnä testasimme eri askellajit ja siirtymiset läpi sekä taivuttelimme hevosia ympyröillä. Ulkokentän ollessa märkä viikonlopun sateiden jäljiltä ratsastimme maneesissa. Tunnilta ei jäänyt erityisempiä mieleen, Rada oli kiltti ja reipas ja omassa ratsastuksessani olivat esillä tasan samat perusvirheet kuin kotonakin. Rada oli taipuvainen jännittymään ja kipittämään eikä sitä ainakaan saanut pyöristymään helposti. Ehkä hieman samantyyppinen ratsu kuin viimeviikkoinen tuttavuuteni Kalle, vaikka ei Rada läheskään yhtä kuumuva ja kaahaava ollut. Askellajit ponilla olivat mukavan tasaiset ja helpot istua, ja heti tunnin alkuun huomasin Radan kuuntelevan herkästi istuntaa niin että pysähdykset ja siirtymiset sujuivat ihan vain istumalla ainakin vielä siinä vaiheessa kun poni ei ollut ehtinyt jännittyä ja ottaa kierroksia. Asetusten kanssa oli hankaluuksia, ja varsinkin oikeassa kierroksessa Rada tahtoi tunkea lapa edellä sisäpohjetta vastaan. Ponin vinous näkyi hyvin mm. siinä että oikeaan kierrokseen ravatessamme ihmettelin alkuun onko se epäpuhdas kun oikea takanen hävisi ympyröillä jotenkin hassusti alta, mutta kyllä se puhtaasti liikkui. Olin toki itsekin taas järkyttävän vino vasemman kyljen painuessa linkkuun ja painon valuessa sitä myötä oikealle. Radan vinous oli sitä sorttia joka tahtoi pyöreästä selästä luisuttaa satulaa oikealle, ja kuskin vinouden myötävaikutuksella satula valuikin tunnin aikana ikävän paljon oikealle puolelle. Laukkaan Rada lähti vähän ampumalla, mutta kun laukattiin pidempi pätkä meinasi sen meno jo vähän hyytyä. Kun laukkaan saatiin malttia pyöristyi Rada aavistuksen verran, samoin kuin loppuraveissa laukan jälkeen. Ei voi sanoa että tällä tunnilla olisi meiltä nähty mitään kovin toimivaa menoa, mutta hauskaa tällaisella reippaalla poniotuksella oli ratsastaa.

Kavaletit saivat Millaan vauhtia niin ettei kamera pysynyt perässä.

Iltapäivän tunnilla vuorossa oli puomi- ja kavalettiharjoituksia, ja jatkoin ponilinjalla ratsastaen tällä kertaa suomenpienhevostamma Hiskin Millalla. Ponimainen Milla oli myöskin mukavan reipas ja herkkä ratsu. Alkuverryttelyssä Milla oli aavistuksen tahmean oloinen ravissa, mutta kun puomit tulivat mukaan kuvioihin niin esteitä rakastava ratsu reipastui huomattavasti. Aloitettiin ravipuomeista ratsastaen puomisarjoja suoralla linjalla kevyeeseen istuntaan nousten, ja sarjojen väliin ratsastettiin käyntiinsiirtyminen joka onnistui Millan kanssa pääasiassa istunnalla pidättäen. Videolla näkyy tyylinäytteemme tästä ensimmäisestä tehtävästä. Ravissa oli toisinaan hankaluuksia säilyttää kevyt istunta puomien päällä, sillä jalat tahtoivat mennä turhan eteen ja kantapäät liian alas jolloin tasapaino heitti siinä määrin että takamus uhkasi lätsähtää satulaan; tämä ilmiö on havaittavissa videolla jälkimmäisen puomisarjan aikana.

Tehtävää vaikeutettiin vielä lyhentämällä ensimmäisen ravipuomisarjan välejä ja ratsastamalla se harjoitusravissa ravia lyhentäen. Lisäksi puomit nostettiin toisesta päästään hieman irti maasta. Jälkimmäinen puomisarja puolestaan tultiin keventäen ja ravia pidentäen. Alkuun hankaluutena oli saada Milla riittävän lyhyeen ja terävään raviin mahtuakseen lyhyisiin puomiväleihin, mutta toistojen myötä tehtävä alkoi sujua. Tehtävää jatkettiin kohta lisäten harjoitusravipuomien jälkeen laukannosto ja jälkimmäiset puomit laukassa, sekä toiseen suuntaan sama päinvastaisessa järjestyksessä. Sekä laukka- että ravipuomit sujuivat ihan mallikkaasti, Milla toimi laukassa oikein kivasti. Laukkapuomeilla kevyessä istunnassa ohjaa myödätessä ranteeni tahtoivat kiertyä mutkalle, mikä on usein ongelmani hyppyihin myödätessä.  

Lopuksi tultiin vielä kahden kavaletin linjaa 17 metrin välillä. Milla alkoi innostua ja oli mukavan tsäpäkkä mutta kontrollissa; ei lainkaan etupainoisen perussuokin oloinen vaan pikemminkin kuin oikein kunnon esteponi jolla kyllä etupää nousee. 17 metrin väli oli sopiva viidellä askeleella, mutta välillä Milla ponkaisi ensimmäiselle kavaletille oikein pitkän hypyn ja väli jäi viidellä ahtaaksi kun en ollut ajoissa ottamassa laukkaa kiinni. Kertaalleen Milla jopa harppoi välin neljällä askeleella ja loikkasi toiselle kavaletille niin kaukaa että tulin perusteellisen yllätetyksi (=jäin jälkeen). Lopulta aloin paremmin hoksata kuinka ratsastaa väli eli olla paremmin hereillä ensimmäisen hypyn jälkeen ottamassa kiinni, ja hurautettiin linja pariin kertaan oikein nätisti viidellä askeleella. 
 

Kavalettilinja ensin vasemmasta laukasta...

...ja sitten oikeasta laukasta hitusen korkeampana. Epäterävästäkin kuvasta näkee kuinka ranteet menee hypyssä mutkalle.

Milla vaikutti kivalta estetykiltä ja esitinkin toiveen päästä leirin aikana hyppäämään sillä vielä ihan kunnolla.