Pudasjärven leiri, kolmas päivä

Keskiviikkopäivä leirillä alkoi hyppytunnilla, ja kentälle roudattiin erikoisesteiksi vesimatto sekä muurilaatikoita. Riemukseni Milla oli saatavilla oman ryhmäni tunnille, ja sain sen manguttua neuvoteltua itselleni. Tunti aloitettiin lyhyellä alkuverryttelyllä ravipuomien yli, ja pian siirryttiin verkkahyppyihin pienelle ristikolle. Millan kanssa kaikki toimi mutkattomasti ja poni liikkui reippaasti.

Ristikko muutettiin pieneksi okseriksi, joka ylittyi myöskin sujuvasti ja vauhdikkaasti. Oltiin ajautumassa huonoon hyppypaikkaan, mutta Milla ratkaisi tilanteen kiskaisemalla oikein pitkän laukka-askeleen ja lähtemällä hyppyyn hieman kauempaa. Tämä pääsi hieman yllättämään minut mutta pääsin kuitenkin hyppyyn mukaan ihan hyvin. Lennokas suoritus tallentui myös videolle (opettaja kehui kuskia tilanteen oikeasta ratkaisusta eteenpäin vaikka itse asiassa ratkaisun teki hevonen):

Seuraavaksi siirryttiinkin jo erikoisesteiden pariin, eli hypättiin vesimattoa sekä ristikkopuomeilla että aaltolankkupuomeilla. Annoin Millan vilkaista vesimattoa etukäteen, vaikka luultavasti tämä oli turhaa (myöhemmin leirin aikana pääsin näkemään Millan maastoesteillä ja se ei kyllä oikeasti taida välittää yhtään siitä millainen este eteen laitetaan vaan hyppää kyselemättä kaiken). Vesimatto ylittyi epäröimättä ja ongelmitta, samoin kuin myös yksittäisesteenä hypätty muurilaatikkopysty. Ongelmana olivat ajoittaiset väärät laukat esteeltä alas tullessa, mutta nämäkin Milla korjasi yleensä omia aikojaan lennosta. Olin jälleen kerran maiskuttamassa aivan turhaan erikoisesteitä lähestyttäessä, vaikka Millalla kyllä vauhtia oli tarpeeksi eikä se esteitä kyttäillyt. Maiskutus tuppaa olemaan minulla yleinen reaktio aina kun haluan hevosen tekevän jotain (taipuvan voltille, hyppäävän esteen yli, pyöristyvän...), ja reippaan ja kuumuvan hevosen kanssa turhasta maiskuttelusta voi tietysti olla ihan oikeaa haittaakin joten tavasta olisi hyvä hankkiutua eroon.

Hyppy vesimatolle ja hieman liioiteltu myötäys.

Hypättiin vielä vesimaton ja okserin välinen kaareva 21 metrin linja yksittäin (video alla). Kuudella laukka-askeleella tultaessa Milla joutui taas hieman venyttämään viimeistä askelta ennen okseria, mutta nyt olin itse paremmin juonessa mukana ja okserilta jopa laskeuduttiin oikeassa laukassa. Okseri oli nyt vähän korkeampi, ehkä 70 cm kieppeillä.

Lopuksi tultiin neljän esteen radanpätkä aloittaen kaarevalta linjalta vesimatto-okseri ja jatkaen muurilaatikoille ja uudestaan vesimatolle (video alla). Esteet oli uskoakseni 70 cm luokkaa. Tehtävä sujui oikein näppärästi, veden ja okserin väli oli nyt juuri passeli kuudella askeleella, joten okserille päästiin sopivaan ponnistuspaikkaan ja laukka vaihtui hypyssä oikeaksi. Muurilaatikoille hyvä hyppy mutta alas tultiin väärässä laukassa jonka Milla vaihtoi saman tien lennossa oikeaksi. Lopetus vielä hyvällä hypyllä vesimatolle. Kaikenkaikkiaan oikein hyvä ja tasapainoinen suoritus, mikäpäs se on tällaisella automaattiponilla hypätessä.

Tosi hauskaa oli hypätä, ja Millan kanssa ei kerennyt edes yhtään jännittää kun saattoi luottaa että se hyppää 110% varmasti ja paikkaa tarvittaessa kuskinkin mokat.

Loppuverkassa hymyilytti, eikä ihme.

Teoriatunnilla oli tänään hauskaa väliaikaohjelmaa, sillä pääsimme kokeilemaan ravureilla ajoa. Harjoittelukappaleinamme olivat opiston ravipuolen opetushevoset, laitumella mahdottomiksi pulleroiksi lihoneet suomenhevostammat Uutelan Bertta ("Bertta") ja Lintsaus ("Linta"). Saimme demonstraation ravurin valjastuksesta sekä pikalukkoaisoilla että perinteisillä lukottomilla aisoilla, ja sitten ajelimme tammoilla tallirakennusta ympäri. Itse pääsin kärryille kahteen otteeseen ja olin molemmilla kerroilla Lintan kyydissä. Linta kulki Bertan perässä joten sitä ei kovin paljon tarvinnut ohjailla, pidätellä vain sen verran ettei turpa ollut koko ajan Bertan kuskin olkapäällä. Hurjan hauskaa kyllä oli, tällainen vaihtelu on aina tervetullutta.

Tässä kuvassa on kaksi ravialan ammattilaista ja kaksi amatööriä.

Iltapäivästä pidettiin istuntatunti ja ratsukseni sattui taas Milla. Parannusta istuntaan haettiin erilaisten "temppujen" kautta. Aloitettiin nostamalla ja venyttelemällä jalkoja eteen, sivulle ja taakse (oli rankkaa ja hankalaa!). Käsien paikan parantamiseksi tehtiin kevyessä ravissa pitkin ohjin "lypsyä" käsillä ylös ja alas, ja ihme ja kumma tämä harjoitus tuntui auttavan löytämään kyynärkulman ja kädet sopivan kannetuiksi.

Käsiä vuorotahtiin ylös ja alas  kyynärpäät paikoillaan. Ei siellä kuitenkaan noin etukumarassa olisi tarkoitus könöttää vaikka huomio onkin käsissä.

Seuraavaksi irroteltiin lantiota "hännänheilutusharjoituksella" eli noustiin satulassa ja pyöritettiin peppua ravin tahtiin puolelta toiselle kuin häntää heiluttaen. Pohkeiden oikeaa paikkaa etsittiin nousemalla ravissa jalustimille seisomaan suorille jaloille. Ihannetilanteessa jalustimilla pystyisi näin seisomaan ilman muuta tukea, ja jos hevonen otettaisiin alta pois jäisi ratsastaja edelleen seisomaan tasapainossa pystyyn. Tämä olikin vaikea harjoitus, pohkeiden ja lantion asentoa sai hakea toden teolla jottei olisi lätsähtänyt alas satulaan tai horjahtanut eteenpäin. Hieman jouduin helpottamaan ottamalla kevyttä tukea hevosen harjasta. Videolla näkyy suhteellisen onnistunut pätkä jalustimilla seisontaa, tosin tasapainon löytämistä varmaan vielä auttaisi jos selkä ei olisi noin notkolla.

Laukassa mentiin pitkät pätkät molempiin suuntiin irrottaen sisäkäsi ohjasta ja nostaen se suorana ylöspäin. Näin haettiin parempaa tuntumaa siihen kuinka lonkan ja nivustaipeen tulisi laukan mukana liikkua auki ja kiinni. Tätä yksityiskohtaa en ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan, ja asiaan lienee syytä kiinnittää jatkossa huomiota. Tämä onkin minulle varmasti todellinen onglemakohta sillä lonkankoukistaja ja nivustaipeet tuppaa olemaa jatkuvasti kamalassa jumissa eikä auki-kiinni -liike laukan mukana siten onnistu oikeaoppisesti. Ei muuta kuin lisää venyttelyä, venyttelyä ja venyttelyä.

Sisäkäsi ylös laukassa. Tämä harjoitus auttoi hahmottamaan lonkan toimintaa laukassa.  Vasemmassa kierroksessa käden nosto myös suoristi kasassa olevan vasemman kylkeni.

Lopuksi mentiin vielä ihan pieni hetki liinassa ilman jalustimia ja tehden istunnan avulla ravi-käyntisiirtymisiä. Nämä eivät onnistuneet kovin hyvin, olin kuvitellut Millan olevan hyvinkin herkkä istunnalle mutta kun ohjat oli heitetty kokonaan pois meni jarrutusmatka siirtymisissä kovin pitkäksi ennen kuin Milla ymmärsi mitä siltä pyysin. Harmi ettei tehtävää ehditty mennä kuin muutama minuutti niin en ehtinyt oikein ehtinyt hioa istunnan käyttöä sellaiseksi että viesti olisi mennyt hevoselle perille.