Esteitä kivalla suokilla ja melkein tippuminen

Maanantai-illan ohjelmassa oli vaihtelua elämään eli Äimäraution Ratsastuscentrumin 60-70 cm estetunti. Myös Anne oli hyppelemässä pikkuesteitä ja kaikkiaan ryhmässä oli vain kolme ratsukkoa. Tunnille ilmoittautuessa olin toivonut ratsuksi "varmaa ja luotettavaa hyppääjää", ja sellainen minulle annettiinkin. Heppa oli sympaattinen 7-vuotias suokkiruuna Ilopotku, lyhyemmin Ilo. Ilo oli mukavan kokoinen, ei ihan poni mutta aika pieni kuitenkin, ja karsinassa se vaikutti kiltiltä ja uteliaalta.

Alkuverryttely mentiin itsenäisesti maneesin puolella. Ilo vaikutti sopivan reippaalta, eteenpäin ei tarvinnut patistella mutta jarrut kyllä löytyi. Laukka tuntui tässä vaihessa aika nelitahtiselta, ja taipumisia en saanut kunnolla läpi mutta enpä kyllä kovin topakasti yrittänytkään.

Hyppäämään siirryttiin ulkokentälle ja aloitettiin verryttelyhypyillä ponnistuspuomilla varustetulle ristikolle kaarevalla uralla molempiin suuntiin. Yli mentiin mutta ensimmäiset kierrokset tulin jättäen homman täysin hevosen vastuulle, tai kuten ope asian ilmaisi "herran haltuun", joten meno oli vähän ponnetonta ja hevonen jopa tiputti puomilla raville jos ja kun ei askel sattunut kohdilleen. Ohjeena oli ottaa puolipidäte pari askelta ennen ponnistuspuomia ja sitten ratsastaa pohkeet kiinni. Laukkaan myös kaivattiin lisää terävyyttä. Kun sitten valpastuin ratsastamaan hevoselle hieman aktiivisempaa laukkaa ja aloin itsekin sihdata ponnistuspaikkaa sekä pidin pohkeen kiinni esteen edessä ylittyi ristikko oikein näpsäkästi. Laukkakaan ei enää vaikuttanut niin nelitahtiselta kuin alkuverryttelyssä.

Seuraavaksi hypeltiin kolmen lankkupystyn suoraa linjaa neljän askeleen väleillä. Tämä sujui myös ihan nätisti, tosin Ilo vähän kolisteli keskimmäistä pystyä ja kertaalleen mentiin yksi väli ristilaukassa. Opelta tuli kehuja tasaisesta ja hyvästä rytmistä.

Ennen ratatehtäviä hypättiin yksittäisesteenä jännittävä kapea pysty. Eka kierros tultiin ravissa jotta varmasti osuttaisiin tolppien väliin, ja sitten pari kertaa laukassa. Ravissa kapea este ylittyi hyvin, mutta laukassa oli ensin pientä hankaluutta. Hevonen liikkui liian lötkösti ja kun keskityin itse vain sihtaamaan tolppien väliin niin ponnistuspaikan haku jäi vähemmälle huomiolle. Tultiin siis veltosti juureen mutta tokihan Ilo pikkuesteen yli ja läpi könysi. Toinen kierros laukassa oli jo parempi, tosin edelleenkään ei laukassa ollut tarpeeksi terävyyttä.

Sitten alkoivatkin tunnin varsinaiset sähläyshetket. Tultiin seuraavana kolmen esteen radanpätkää jossa ensimmäisenä äskeinen kapea pysty, sitten vasemmassa laukassa lähestyminen kentän keskelle mökkipystylle, laukanvaihto esteen päällä ja lopuksi lävistäjällä porttieste laukanvaihdolla. Kuten videolta näkyy esityksemme oli aika surkea. En vaatinut vielä tässäkään kohtaa Iloa tarpeeksi terävään laukkaan (selässä meno tuntui kyllä huomattavasti vauhdikkaammalta kuin miltä sen nyt jälkeenpäin videolta näyttää), ja sekä mökille että portille hypyt tulivat ihan juuresta.

Tultiin sama radanpätkä vielä toistamiseen mutta nyt lisättiin neljänneksi esteeksi vesimatto-okseri. Rämpimistä esitimme taas, ensimmäiselle esteelle ei askel sopinut lainkaan joten Ilo harppaisi hassusti yli vieden puomin mukanaan. Mökki ylittyi ihan kelpo hypyllä mutta laukka ei vaihtunut. Ope huuteli kovasti lisää pohjetta ja terävämpää laukkaa. Portille tultiin aika juureen ja laukka ei taaskaan vaihtunut. Vesimatolle tultiin omituiseen ponnistuspaikkaan ja Ilo teki jonkun kummallisen löts-hypyn kompuroiden etujaloillaan okserin takapuomiin. Ei menty onneksi nenälleen mutta menetin tasapainoni ihan täysin, ja vain synnynnäinen apinarefleksi sekä sinnikäs kaulalla roikkuminen pelasti tippumiselta. Onneksi Ilo siirtyi kiltisti käyntiin niin että sain punnerrettua itseni kaulalta takaisin satulaan. Olipahan ensimmäinen kerta nyt aikuisiällä kun olin näin lähellä tippua. Ei muuta kuin uudestaan okserille ja nyt se ylittyi ongelmitta, ehkäpä Ilokin viisastui vahingosta ja alkoi nostella kinttujaan paremmin.

Tämän notkahduksen jälkeen menomme paranikin ihan mukavasti kohti lopputuntia. Seuraava tehtävä oli pystyesteen ja trippelin suora linja määrittelemättömällä askelmäärällä, tultiin kaksi kierrosta. Tämä linja sujui meiltä oikein nätisti. Ehkäpä äskeinen kompurointi säikäytti minua niin että vihdoin aloin ratsastaa hevosta aktiivisempaan laukkaan.

Seuraavaksi ratsastettava viiden esteen rata oli onnistunein suorituksemme tänään. Ilo liikkui nyt aika mukavassa laukassa. Pysty-trippeli -linja sujui edelleen oikein hyvin, ja sen jälkeen porttiesteelle saatiin hyvä iso hyppy. Laukka vaan ei valitettavasti vaihtunut, joten kaareva tie vesimatto-okserille tultiin väärässä laukassa ja okseri ylittyi hassusti räpiköiden. Okserin jälkeen Ilo vaihtoi laukan näppärästi vasemmaksi. Viimeinen hyppy mökkiesteelle oli hyvä ja laukkakin vaihtui kuten piti. Vesimattoa lukuunottamatta oikein kiva pätkä.

Loppuun ehdittiin tulla vielä toisenlainen rata. Tässä kohtaa olinkin taas nukuksissa pohkeiden kanssa ja niinpä hevonenkin alkoi taas pikkaisen laahustaa. Rataan kuuluva kolmen lankkuesteen linja sujui ihan kelvollisesti mutta muuten tultiin esteille ihan juureen. Ope komensikin tulemaan välittömästi koko homman uudestaan ja niin että kuski ratsastaa. Toinen yritys olikin parempi (video). Radan aloittavalla mökkiesteellä ei laukka vaihtunut, mutta lankkulinja onnistui taas hyvin ja laukkakin vaihtui linjan viimeiseltä jos ei muuten niin tuurilla oikeaksi. Pystyn ja porttiesteen kaareva linja oli ihan sujuva, portille vaan hyppypaikka jäi kauas mutta parempi näin kuin juuresta yli kiiveten. Mökki ylittyi vielä viimeisenä esteenä ihan kelvollisella hypyllä mutta laukkaa en saanut vaihtumaan. Tähän suoritukseen oli kuitenkin hyvä lopettaa tältä erää.

Epämääräistä räpellystäkin tuntiin siis mahtui, mutta kokonaisuudessaan olin menoon ihan tyytyväinen. Etenemiseen olisi monessa kohtaa kaivattu lisää terävyyttä joten paremmin olisin saanut olla pohkeen kanssa hereillä. Ilo oli oikein mukava ja rehti hevonen joka ylitti kyselemättä kaiken mitä eteen tuli, joten mielelläni ottaisin sen kanssa joskus vaikka uusintakierroksenkin esteitä. 

Videoista kiitos Noralle!