Kesäloma jatkui tiiviisti hevostelun merkeissä, sillä ohjelmassa oli ihkaoikea ratsastusleiri Oulun seudun ammattiopiston Pudasjärven yksikössä. Kyseessä oli meille yli-ikäisille heppatytöille räätälöity leiri jolla ratsastajia oli mukana kaikkiaan yhdeksän niin Oulusta kuin muualtakin Suomesta.
Ensimmäinen leiripäivä alkoi hevosten laitumelta haulla sekä tallitilojen ja hevosten esittelyllä. Käytössämme oli 11 ammattiopiston opetushevosta jotka kesäkauden ulkopuolella toimivat ratsastuksenohjaaja- ja hevosenhoitajaopiskelijoiden ratsuina. Tallitilat olivat toimivimmat ja ammattimaisimmat mitä olen (Ypäjää lukuunottamatta) missään nähnyt, ei sitä keskivertoratsastuskoululla ole mm. kuutta pesupaikkaa.
Jakauduimme kahteen ryhmään, joista toinen oli koulupainotteisempi estekammoisten ryhmä ja toinen estepainotteisempi ryhmä. Itse menin suosiolla nynnykouluryhmään. Opettaja jakoi hevoset ensimmäiselle tunnille enempi vähempi pärstäkertoimen mukaan. Muutoin leirin aikana ope ilmoitti vain kullakin tunnilla käytettävät hevoset ja jaoimme ne sitten keskenämme. Omalle kohdalleni sattui ensimmäiselle tunnille suloinen voikkovärinen eestinponitamma Rada.
Rada tarhassa.
Aloitimme kevyellä 45 minuutin koulutunnilla jossa lähinnä testasimme eri askellajit ja siirtymiset läpi sekä taivuttelimme hevosia ympyröillä. Ulkokentän ollessa märkä viikonlopun sateiden jäljiltä ratsastimme maneesissa. Tunnilta ei jäänyt erityisempiä mieleen, Rada oli kiltti ja reipas ja omassa ratsastuksessani olivat esillä tasan samat perusvirheet kuin kotonakin. Rada oli taipuvainen jännittymään ja kipittämään eikä sitä ainakaan saanut pyöristymään helposti. Ehkä hieman samantyyppinen ratsu kuin viimeviikkoinen tuttavuuteni Kalle, vaikka ei Rada läheskään yhtä kuumuva ja kaahaava ollut. Askellajit ponilla olivat mukavan tasaiset ja helpot istua, ja heti tunnin alkuun huomasin Radan kuuntelevan herkästi istuntaa niin että pysähdykset ja siirtymiset sujuivat ihan vain istumalla ainakin vielä siinä vaiheessa kun poni ei ollut ehtinyt jännittyä ja ottaa kierroksia. Asetusten kanssa oli hankaluuksia, ja varsinkin oikeassa kierroksessa Rada tahtoi tunkea lapa edellä sisäpohjetta vastaan. Ponin vinous näkyi hyvin mm. siinä että oikeaan kierrokseen ravatessamme ihmettelin alkuun onko se epäpuhdas kun oikea takanen hävisi ympyröillä jotenkin hassusti alta, mutta kyllä se puhtaasti liikkui. Olin toki itsekin taas järkyttävän vino vasemman kyljen painuessa linkkuun ja painon valuessa sitä myötä oikealle. Radan vinous oli sitä sorttia joka tahtoi pyöreästä selästä luisuttaa satulaa oikealle, ja kuskin vinouden myötävaikutuksella satula valuikin tunnin aikana ikävän paljon oikealle puolelle. Laukkaan Rada lähti vähän ampumalla, mutta kun laukattiin pidempi pätkä meinasi sen meno jo vähän hyytyä. Kun laukkaan saatiin malttia pyöristyi Rada aavistuksen verran, samoin kuin loppuraveissa laukan jälkeen. Ei voi sanoa että tällä tunnilla olisi meiltä nähty mitään kovin toimivaa menoa, mutta hauskaa tällaisella reippaalla poniotuksella oli ratsastaa.
Kavaletit saivat Millaan vauhtia niin ettei kamera pysynyt perässä.
Iltapäivän tunnilla vuorossa oli puomi- ja kavalettiharjoituksia, ja jatkoin ponilinjalla ratsastaen tällä kertaa suomenpienhevostamma Hiskin Millalla. Ponimainen Milla oli myöskin mukavan reipas ja herkkä ratsu. Alkuverryttelyssä Milla oli aavistuksen tahmean oloinen ravissa, mutta kun puomit tulivat mukaan kuvioihin niin esteitä rakastava ratsu reipastui huomattavasti. Aloitettiin ravipuomeista ratsastaen puomisarjoja suoralla linjalla kevyeeseen istuntaan nousten, ja sarjojen väliin ratsastettiin käyntiinsiirtyminen joka onnistui Millan kanssa pääasiassa istunnalla pidättäen. Videolla näkyy tyylinäytteemme tästä ensimmäisestä tehtävästä. Ravissa oli toisinaan hankaluuksia säilyttää kevyt istunta puomien päällä, sillä jalat tahtoivat mennä turhan eteen ja kantapäät liian alas jolloin tasapaino heitti siinä määrin että takamus uhkasi lätsähtää satulaan; tämä ilmiö on havaittavissa videolla jälkimmäisen puomisarjan aikana.
Tehtävää vaikeutettiin vielä lyhentämällä ensimmäisen ravipuomisarjan välejä ja ratsastamalla se harjoitusravissa ravia lyhentäen. Lisäksi puomit nostettiin toisesta päästään hieman irti maasta. Jälkimmäinen puomisarja puolestaan tultiin keventäen ja ravia pidentäen. Alkuun hankaluutena oli saada Milla riittävän lyhyeen ja terävään raviin mahtuakseen lyhyisiin puomiväleihin, mutta toistojen myötä tehtävä alkoi sujua. Tehtävää jatkettiin kohta lisäten harjoitusravipuomien jälkeen laukannosto ja jälkimmäiset puomit laukassa, sekä toiseen suuntaan sama päinvastaisessa järjestyksessä. Sekä laukka- että ravipuomit sujuivat ihan mallikkaasti, Milla toimi laukassa oikein kivasti. Laukkapuomeilla kevyessä istunnassa ohjaa myödätessä ranteeni tahtoivat kiertyä mutkalle, mikä on usein ongelmani hyppyihin myödätessä.
Lopuksi tultiin vielä kahden kavaletin linjaa 17 metrin välillä. Milla alkoi innostua ja oli mukavan tsäpäkkä mutta kontrollissa; ei lainkaan etupainoisen perussuokin oloinen vaan pikemminkin kuin oikein kunnon esteponi jolla kyllä etupää nousee. 17 metrin väli oli sopiva viidellä askeleella, mutta välillä Milla ponkaisi ensimmäiselle kavaletille oikein pitkän hypyn ja väli jäi viidellä ahtaaksi kun en ollut ajoissa ottamassa laukkaa kiinni. Kertaalleen Milla jopa harppoi välin neljällä askeleella ja loikkasi toiselle kavaletille niin kaukaa että tulin perusteellisen yllätetyksi (=jäin jälkeen). Lopulta aloin paremmin hoksata kuinka ratsastaa väli eli olla paremmin hereillä ensimmäisen hypyn jälkeen ottamassa kiinni, ja hurautettiin linja pariin kertaan oikein nätisti viidellä askeleella.
Kavalettilinja ensin vasemmasta laukasta...
...ja sitten oikeasta laukasta hitusen korkeampana. Epäterävästäkin kuvasta näkee kuinka ranteet menee hypyssä mutkalle.
Milla vaikutti kivalta estetykiltä ja esitinkin toiveen päästä leirin aikana hyppäämään sillä vielä ihan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti