Raskassoutuista hyppäämistä

Viikon verran kotona flunssanparantelussa nyhjättyäni (loistava tapa viettää kesälomaa... not) päätin vihdoin olevani riittävän hyvässä iskussa "kevyelle" ratsastustunnille viimeisen lomapäivän kunniaksi. Pikkaisen oli kyllä vielä veto pois ja tunnille sattui ratsuksi niinkin hikinen ratsastettava kuin Jukka. Uh-oh. Onneksi sentään ohjelmassa oli esteitä, ja kun ratsastajiakin oli tunnilla kaikkiaan vain viisi niin ainekset oli ihan hyvät. Jukkahan on kyllä näppärä hyppääjä jos sen vain saa innostettua liikkumaan tarpeeksi terävästi.

Alkuverkka jäi varsin lyhyeksi enkä siinä saanut Jukkaa viriteltyä aktiiviseen liikkumiseen. Tultiin pariin kertaan suoralla linjalla toisesta päästä ylös nostetut ravipuomit kevyessä istunnassa. Jukkaa sai tuttuun tapaan puskea eteen mutta puomit ylittyivät ihan näpsäkästi kun linjan alkuun hoputti kunnolla eteen ja juuri ennen puomeja jätti ponin rauhaan. Laukassa verryteltiin hetki ratsastamalla kahden miniristikon suhteutettua väliä, ohjeena oli tulla väli tässä vaiheessa mieluiten viidellä askeleella ja myöhemmin esteiden noustessa neljällä. Jukka kyllä periaatteessa laukkasi eteen mutta pitkää laukkaa jossa ei säätövaraa ollut yhtään. Miniristikkolinja ylittyi kyllä pariin kertaan ihan nätisti, mutta hyppy lähti helposti turhan kaukaa kun tosiaan ei askeleen pituutta voinut säädellä. Tässä vaiheessa alkoi jo olla sellainen olo että tokihan tämä poni hyvää hyvyyttään pikkuesteet hyppelee mutta kuskilla ei kyllä ole hommaan mitään otetta.

Verkka oli sitten siinä ja siirryttiin "oikeille" esteille aloittaen päivän erikoisesteestä joka oli pieni "tukkieste", nelisenkymmentä senttiä korkea paksuista kepeistä kasattu harjakaton muotoinen laatikko. Päälle tuli tavallinen puomi lisäämään hieman korkeutta. Ensimmäisellä kierroksella Jukka lähti hyppyyn turhan kaukaa (turha kai enää mainita että laukan säätelyssä oli pahoja ongelmia) ja ihmetteli estettä sen verran että veti hypyssä vähän päätä alas. Olin kuitenkin ihan hyvin mukana, Jukan hyppyihin ainakin näin pienillä esteillä tuntui olevan ihmeen helppo mennä mukaan siitäkin huolimatta että ponnistuspaikka oli usein liian kaukana ja laukkakin vähän velttoa. Seuraavalla kierroksella tultiin sitten tukkiesteelle aika juureen, ja ope kommentoikin että näiden kahden ääripään välistä pitäisi yrittää löytää se sopiva ponnistuspaikka.

Seuraavaksi lisättiin tukkiesteen jälkeen kaareva 5-6 askeleen linja 60 cm ristikko-okserille (ratapiirroksessa esteet 5-6). Hyppy tukille oli iha hyvä mutta en tiedä mikä katkos okserille lähestymisessä tuli kun Jukka melkein meni esteestä ohi - oliko tie huono, kuski liian etukenossa vai laukka yksinkertaisesti liian sammuksissa? Viime hetkessä kuitenkin Jukka päätti - joko pohkeideni ansiosta tai niistä huolimatta - että mennään nyt sitten kun ei tuo iso ole. Enpä jäänyt taaskaan jälkeen vaikka hyppy lopulta hieman yllättäen tulikin.

Yksittäisenä tehtävänä tultiin vielä kahden pystyn sarja yhdellä askeleella (ratapiirroksessa 4a-b). Sama meininki jatkui, laukkaan olisi kaivattu lisää terävyyttä mutta ylittyi se sarja näinkin. Ekalle osalle lähti varmaan taas hyppy vähän kaukaa mutta ekan hypyn jälkeen saattoikin sitten jo enemmän rentoutua välin ollessa Jukan laukalle juuri sopiva.

Lopuksi tultiin kuvan rata kahteen kertaan, ensimmäisellä kierroksella esteet oli 60 sentissä tai vähän alle. Rata alkoi hypyllä tukkiesteelle uuteen suuntaan, ja Jukka epäröi nyt sen verran että otti ensin kiellon. Yritti juosta ohi mutta sain helposti pysäytettyä nämä aikeet. Taisinpa mennä estettä lähestyessä liikaa etunojaan ylävartalolla ja ehkä tässä oli osasyy kieltoon. Uudella yrityksellä sitten pohkeet napakasti kiinni ja ylävartalo liikkeen takana, ja tukkieste ylittyi ihan nätisti. Seuraava tehtävä oli neljän askeleen linja jolle tultiin aivan liian veltosti, ja toiselta osalta jäätiin kauas mutta kiskaistiin yli. Laukkakin taisi vaihtua vääräksi mutta Jukan kanssahan ei näistä tarvitse stressata sillä se vaihtaa lennosta siinä vaiheessa kun kuski alkaa vilkaista alas että kumpikos laukka meillä nyt onkaan. Sarjakin rämmittiin aika raskassoutuisesti ja pitkästä laukasta, ja kahdesta viimeisestä esteestä ei ole sen kummempaa muistikuvaa kuin että yli mentiin. Open palaute radasta oli lähinnä että pitäisi saada poni paremmin pohkeen eteen jotta meno olisi sujuvampaa.

Toiselle kierrokselle esteitä korotettiin aavistuksen verran, kolmonen taisi olla 70 sentissä ja muut kuuttakymppiä. Ennen radan aloittamista viriteltiin Jukalle nyt aktiivisempaa laukkaa ympyrällä, ja nousihan ne takajalat sieltä ainakin pieneen pukkiin reaktiona raippaan. Tukkiesteelle tultiinkin nyt energisemmässä laukassa ja hyppy oli varmasti tunnin parhaita, hihkaisinkin hypyn jälkeen spontaanisti "hyvä!" Jukalle. Suoralle linjalle päästiin vielä ihan suhteellisen hyvässä laukassa, ensimmäiseen hyppyyn lähdettiin taas aika kaukaa mutta väli oli nyt sopiva neljällä ja linjan jälkimmäinen osa ylittyi ihan sujuvasti. Tämän jälkeen alkoi meno ehkä vähän hyytyä, mutta yli mentiin lopuistakin. Sarjalle ei ihan nappisuoritus mutta ei mitään kamalia ongelmia. Tukille tultiin muistaakseni pienehkö hyppy läheltä ja okserilta jäätiin liian kauas ja liian veltossa laukassa. Jukka kuitenkin kiskaisi yli sieltä kaukaa ennemmin kuin otti pikkuaskeleen, joten ei niitä parhaita hyppyjä mutta en jäänyt kuitenkaan suuhun kiinni vaikka en parhaassa tasapainossa hypyssä ollutkaan. Kyllä hengästytti ainakin kuskia, sen verran topakasti sai ratsastaa eteen radan aikana. Palaute oli nyt että parempi kuin ensimmäinen rata ja poni oli nyt paremmin avuilla. Samaa mieltä olin itsekin, paljon parannusta ensimmäiseen rataan mutta ei ihan loistosuoritus vieläkään. Jukan kanssa vaan pitäisi jaksaa ratsastaa 110% teholla joka ikinen askel radan loppuun asti eikä herpaantua puolessa välissä.

Läpi tunnin ydinongelmana oli siis se etten saanut poniin ratsastettua tarpeeksi terävyyttä ja energisyyttä, vaan esteille tultiin pitkässä mutta ei riittävän aktiivisessa laukassa. Ei ollut kuskilla tarpeeksi puhtia ja tomeruutta kaivaa Jukasta esiin sitä vitosvaihdetta mikä siltä tiettävästi esteillä joskus löytyy. Esteiden ollessa näin pieniä selvittiin ihan kunnialla mutta isommista ei ehkä olisi enää yli mentykään. Ope kommentoi lopuksi että kostea ja raskas kentän pohja söi Jukalta varmasti laukasta viimeisetkin rippeet ja maneesissa se liikkuu yleensä paremmin. Tosin verrattuna siihen kun hyppäsin Jukalla viimeksi talvella maneesissa oli meno mielestäni tänään huomattavasti sujuvampaa. Jukka lähti ajoittain jopa ihan imemään estettä kohti eikä pohkeen takana olemisesta huolimatta ollut sellainen olo että enää juuri ennen estettä olisi tarvinnut olla tuuppaamassa ponia väellä ja voimalla yli.

Positiivista oli se että vaikka hypyt lähtivät monesti ei-niin-ihanteellisesta ponnistuspaikasta olin niissä kuitenkin pääsääntöisesti hyvin mukana eikä kaukaa hyppäävä Jukka päässyt yllättämään. Missään vaiheessa ei myöskään jännittänyt tipan tippaa, koko ajan oli luottavainen olo että poni kyllä menee yli tai jos ei mene niin ei haittaa kun helppo siellä on pysyä kyydissä silloinkin. Mukavaa huomata että tällaiset 60 cm radat alkavat sujua hyvinkin rutiinilla ja jännittämättä, siitäkin huolimatta että estetunteja sattuu kohdalle melko harvakseltaan. Ehkäpä sitä elokuun lopun seurakisoissa voisi taas käydä mönkimässä jonkun ≤70 cm radan.