Artsin tunnille nappasin mukaani Aasian. Tunti ratsastettiin maneesissa kentän ollessa sateesta liejuinen, ja olipa maneesissa oikein kouluaidatkin. Menimme siis koko tunnin 20x40 metrin ruudussa, ja kylläpä se aluksi tuntuikin pieneltä. Aasia taisi olla samaa mieltä, sillä se juosta hömpötti pahasti sisäänpäin kaatuen ja vaivihkaa alta karaten. Laukkaverryttely varsinkin oli vähän huonosti hanskassa. Tunnin aiheena oli onneksi tiheitä siirtymisiä, joten harjoitukset olivat omiaan ponin kuulolle saamiseen.
Työskentelimme verryttelyjen jälkeen pääty-ympyrällä, missä ensin haettiin käyntiä vuoroin lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Kumpaakaan vaihdetta ei saanut jäädä junnaamaan liian pitkäksi aikaa, vaan pointtina oli vaihtelu ja kuuliaiset siirtymiset askelpituudesta toiseen. Lyhentäessä tarvittiin erityisesti takajalkojen aktivointia, jotta myös pyöreyttä alkoi löytyä. Jos takajalat eivät kävelleet kunnolla näkyi tämä heti ohjaa vastaan vänkäämisenä.
Seuraava vaihe käsitti siirtymisiä lyhyestä käynnistä lyhyeen raviin. Taas siirtymisiä tehtiin tiuhaan tahtiin edestakaisin, ja olennaista oli palata käyntiin jo ennen kuin Aasia ehti lähteä ravissa kiikuttamaan. Aina tuli siis olla askeleen edellä ponia, eikä päästää sitä rymyämään eteenpäin. Jos olin liian hidas, jännittyi Aasia pois kuolaimelta ja alkoi kipittää. Jos taas olin tarkka ja nopea niin saimme tehtyä mukavia siirtymisiä rentona ja kuolaimella. Siirtymiset käynnistä raviin onnistuivat varsin mukavasti pienillä pohjeavuilla ja rentouden säilyttäen. Siirtymisissä alaspäin tuli helpommin jännittymistä, mutta yritin ottaa näihin avuksi vatsalihaksia jottei pidätettä tarvinnut tehdä niin paljon ohjalla. Siirtymiset selvästi auttoivat paitsi takajalkojen aktivoinnissa myös kontrollin ja kuuliaisuuden parantamisessa. Piti vaan olla napakka, eikä unohtua köröttämään samaa askellajia liian montaa askelta.
Ratsastimme sitten ravissa hetken aikaa uraa pitkin hakien taas ensin oikein lyhyttä ravia ja tästä välillä pidempää ja rennompaa askelta. Aasia ravasi lyhyttä pikkuravia jo aika mukavasti ja kiirehtimättä, mutta kun annoin sen venyttää askelta muuttui meno salakavalasti taas vähän holtittomammaksi eikä pidäte ollut ihan täysin läpi. Niinpä piti palauttaa asiat uudestaan raiteilleen lyhyessä ravissa aina, kun poni alkoi vähänkään juosta alta.
Laukkakin tuli lopuksi mukaan kuvioihin, ja teimme ympyröillä nostoja lyhyestä ravista palaten raviin vain muutaman laukka-askeleen jälkeen. Tällainen laukkaharjoitus sopi meille hyvin, sillä pidemmillä laukkapätkillä ei paketti oikein vielä pysy kasassa. Edelleen päti sama kuin muissakin siirtymisissä, eli laukka piti päästä ottamaan pois jo ennen, kuin poni oli hävinnyt näpeistä. Aasia tietenkin hieman kuumui tästä tehtävästä, joten varsinkin loppua kohti tahtoi tulla vähän sählämeininkiäkin ja toisinaan nousi väärä laukka. Sain kuitenkin tehtyä ihan kivoja nostoja, ja kun olin skarppina niin takaisin raviinkin päästiin suurin piirtein tasapainossa. Koko ajan piti vaan olla niin hiiskatin nopea, eikä jäädä uneksimaan sen enempää laukassa kuin ravissakaan vaan tehdä siirtymistä toisen perään. Teimme nostoja myös vielä suoralla uralla, ja tässä vaiheessa nostettiin tarkoituksella myös vastalaukkaa. Uralla Aasia pääsi kuumumaan vähän liikaa, mutta kyllä se valmisteltuna nosti vastalaukankin pitkillä sivuilla.
Loppuraveissa jatkettiin vielä hienovaraisia siirtymisiä hieman lyhyemmistä askelista pidempiin. Näin ikään kuin muutaman askeleen välein tarkastettiin, että hevonen on kuulolla ja tulee takaisin, ja sitten annettiin taas ravata muutama askel rennommin. Vaikka Aasia oli äsken kuumunut laukasta, malttoi se jäädä ravaamaan nätisti ja kuulolla. Idea ennakoinnista ja pienistä pidätteen tarkastuksista oli jalostunut tunnin aikana mukavasti, ja nyt tosiaan keskustelimme Aasian kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä rennosti ravaten. Muoto oli kauniin pyöreä, eikä poni tosiaan ollut häviämässä alta vaikka aktiivisesti ravasikin. Tällaista tämän kuuluisi olla!
Olipa erinomaisen tehokas ja hyvä tunti. Siirtymisten jankkaaminen tuotti tulosta, ja ratsastin mielestäni aika skarpisti tänään. Istuinkin harjoitusravissa jopa ihan asiallisesti ja pääsin jämäkästi satulaan, vaikka pidin jalustimet jalassa koko ajan! Taisinpa löytää vähän vatsalihaksiani, ja olo oli satulassa tavallista napakampi. Aina välillä poni pääsi livahtamaan avuilta ja vähän juoksemaan, mutta sieltä se palautettiin taas kuulolle. Paremmat pätkät tuntuivat oikein mainioilta. Jotain pientä edistystä on selvästi havaittavissa, ja olen päässyt Aasian ratsastuksesta jo paremmin jyvälle ensimmäisiin kertoihin verrattuna.
Työskentelimme verryttelyjen jälkeen pääty-ympyrällä, missä ensin haettiin käyntiä vuoroin lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Kumpaakaan vaihdetta ei saanut jäädä junnaamaan liian pitkäksi aikaa, vaan pointtina oli vaihtelu ja kuuliaiset siirtymiset askelpituudesta toiseen. Lyhentäessä tarvittiin erityisesti takajalkojen aktivointia, jotta myös pyöreyttä alkoi löytyä. Jos takajalat eivät kävelleet kunnolla näkyi tämä heti ohjaa vastaan vänkäämisenä.
Seuraava vaihe käsitti siirtymisiä lyhyestä käynnistä lyhyeen raviin. Taas siirtymisiä tehtiin tiuhaan tahtiin edestakaisin, ja olennaista oli palata käyntiin jo ennen kuin Aasia ehti lähteä ravissa kiikuttamaan. Aina tuli siis olla askeleen edellä ponia, eikä päästää sitä rymyämään eteenpäin. Jos olin liian hidas, jännittyi Aasia pois kuolaimelta ja alkoi kipittää. Jos taas olin tarkka ja nopea niin saimme tehtyä mukavia siirtymisiä rentona ja kuolaimella. Siirtymiset käynnistä raviin onnistuivat varsin mukavasti pienillä pohjeavuilla ja rentouden säilyttäen. Siirtymisissä alaspäin tuli helpommin jännittymistä, mutta yritin ottaa näihin avuksi vatsalihaksia jottei pidätettä tarvinnut tehdä niin paljon ohjalla. Siirtymiset selvästi auttoivat paitsi takajalkojen aktivoinnissa myös kontrollin ja kuuliaisuuden parantamisessa. Piti vaan olla napakka, eikä unohtua köröttämään samaa askellajia liian montaa askelta.
Ratsastimme sitten ravissa hetken aikaa uraa pitkin hakien taas ensin oikein lyhyttä ravia ja tästä välillä pidempää ja rennompaa askelta. Aasia ravasi lyhyttä pikkuravia jo aika mukavasti ja kiirehtimättä, mutta kun annoin sen venyttää askelta muuttui meno salakavalasti taas vähän holtittomammaksi eikä pidäte ollut ihan täysin läpi. Niinpä piti palauttaa asiat uudestaan raiteilleen lyhyessä ravissa aina, kun poni alkoi vähänkään juosta alta.
Laukkakin tuli lopuksi mukaan kuvioihin, ja teimme ympyröillä nostoja lyhyestä ravista palaten raviin vain muutaman laukka-askeleen jälkeen. Tällainen laukkaharjoitus sopi meille hyvin, sillä pidemmillä laukkapätkillä ei paketti oikein vielä pysy kasassa. Edelleen päti sama kuin muissakin siirtymisissä, eli laukka piti päästä ottamaan pois jo ennen, kuin poni oli hävinnyt näpeistä. Aasia tietenkin hieman kuumui tästä tehtävästä, joten varsinkin loppua kohti tahtoi tulla vähän sählämeininkiäkin ja toisinaan nousi väärä laukka. Sain kuitenkin tehtyä ihan kivoja nostoja, ja kun olin skarppina niin takaisin raviinkin päästiin suurin piirtein tasapainossa. Koko ajan piti vaan olla niin hiiskatin nopea, eikä jäädä uneksimaan sen enempää laukassa kuin ravissakaan vaan tehdä siirtymistä toisen perään. Teimme nostoja myös vielä suoralla uralla, ja tässä vaiheessa nostettiin tarkoituksella myös vastalaukkaa. Uralla Aasia pääsi kuumumaan vähän liikaa, mutta kyllä se valmisteltuna nosti vastalaukankin pitkillä sivuilla.
Loppuraveissa jatkettiin vielä hienovaraisia siirtymisiä hieman lyhyemmistä askelista pidempiin. Näin ikään kuin muutaman askeleen välein tarkastettiin, että hevonen on kuulolla ja tulee takaisin, ja sitten annettiin taas ravata muutama askel rennommin. Vaikka Aasia oli äsken kuumunut laukasta, malttoi se jäädä ravaamaan nätisti ja kuulolla. Idea ennakoinnista ja pienistä pidätteen tarkastuksista oli jalostunut tunnin aikana mukavasti, ja nyt tosiaan keskustelimme Aasian kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä rennosti ravaten. Muoto oli kauniin pyöreä, eikä poni tosiaan ollut häviämässä alta vaikka aktiivisesti ravasikin. Tällaista tämän kuuluisi olla!
Olipa erinomaisen tehokas ja hyvä tunti. Siirtymisten jankkaaminen tuotti tulosta, ja ratsastin mielestäni aika skarpisti tänään. Istuinkin harjoitusravissa jopa ihan asiallisesti ja pääsin jämäkästi satulaan, vaikka pidin jalustimet jalassa koko ajan! Taisinpa löytää vähän vatsalihaksiani, ja olo oli satulassa tavallista napakampi. Aina välillä poni pääsi livahtamaan avuilta ja vähän juoksemaan, mutta sieltä se palautettiin taas kuulolle. Paremmat pätkät tuntuivat oikein mainioilta. Jotain pientä edistystä on selvästi havaittavissa, ja olen päässyt Aasian ratsastuksesta jo paremmin jyvälle ensimmäisiin kertoihin verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti