lauantai 19. maaliskuuta 2016

Viikonloppuleiri Pudasjärvellä, 4. tunti: Ihana Rada

Heti hymyilyttää, kun saa söpön ponin. Kuvasta kiitos Jennille.
Olin varma, että jossain vaiheessa leiriviikonlopun aikana saisin ratsukseni tallin ainoan ponin eli Radan. Toisen päivän koulutunnille se sitten napsahti, ja olin tietysti innoissani. Rada on vanha tuttu neljän vuoden takaa, ja oli mukava päästä jälleen sen satulaan. Rada on Vaken kanssa melko läheistäkin sukua, mutta silti täysin eri puusta veistetty (paitsi että molemmat ovat tietysti söpöjä ja kilttejä). Rada nimittäin on helposti kuumuva herkkis ja vähän epävarma itsestään. 2012 emme yhteistä säveltä oikein löytäneet, mutta odotin toiveikkaana, että sekä minä että poni olisimme tahoillamme kehittyneet näiden neljän vuoden aikana ja nyt sujuisi paremmin.

Optimismini ei ollut aivan tuulesta temmattua. Tunti lähti ihan mukavasti käyntiin, sillä Rada oli hyvin kuulolla heti ohjat otettuani. Käynnissä se tuli helposti pyöreäksi, ja näin päästiin rennosti ja pehmeästi liikkeelle. Kevyessä ravissa jatkui sama hyvä meno, ja ihmettelin jo, että voiko tämä olla näin helppoa. Verryttelylaukassakin Rada pysyi melko pyöreänä, ja ihastelin sen energistä ja ylämäkeen suuntautuvaa laukkaa. Tällaisen laukan tahdon Vakellekin!

Laukkaamisesta Rada taisi kuitenkin kuumua, ja kun aloitimme varsinaiset tehtävät niin ajauduimme hetkeksi vähemmän harmonisille vesille. Nyt aloimme ratsastaa pituushalkaisijalta pohkeenväistöjä uraa kohti, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Myöhemmin lisättiin mukaan laukannosto väistön päättyessä uran sisäpuolella. Aloituskierros oli oikea, ja Radalla oli aivan kauhea kiire. Kun poni lähti kipittämään pää pystyssä alta, niin hukkasin tietysti istunnan ihan kokonaan. Kroppaan tuli aivan liikaa liikkuvia osia, enkä kyennyt istunnalla rauhoittamaan hätäistä ponia, päin vastoin. Väistöt menivät siis vastusteluksi ja juoksemiseksi. Laukkapätkillä Rada sentään liikkui rennommin, vaikka vähän höyrysikin eteenpäin.

Vaihdoimme sitten suunnan vasemmalle. Samalla taisi kuu vaihtaa asentoaan, sillä Rada rauhoittui kummasti ja malttoi taas paremmin jäädä kuuntelemaan, mitä minulla oli sanottavaa. Käyntiväistössä se otti ihan rauhallisia askeleita sivulle, eikä vain jyrännyt karkuun. Nyt ope kiinnitti erityistä huomiota vinouteeni. Oikea olkapää putosi vasenta alemmas, ja tämä liittyi kuulemma myös vasemman nyrkin lappeelleen kallistumiseen. Nyrkkieni asentoon olikin kiinnitetty huomiota jo aiemmilla tunneilla, joten tiedossa oli, että erityisesti vasen käsi menee mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Olin oikeastaan yllättynyt siitä, että nimenomaan oikea hartia putosi alas ja oikea kylki meni linkkuun. Perinteisesti kun olen ollut juuri toisin päin vino. Kyljet ja hartialinjan suoristamalla sain väistöön napakamman asennon, ja vasen nyrkkikin taisi siinä hieman korjaantua. Lopputunnin ajan sain tarkkailla suoruutta kovasti, sillä oikea hartia tahtoi tipahtaa alas suunnasta ja tehtävästä riippumatta.

Rada kulki joka tapauksessa erittäin hyvin tähän suuntaan. Kiire oli poissa, joten pääsin istumaan helpommin ja pitämään vakaan tuntuman. Kun Rada oli rento ja vastaanottavainen niin se väistikin oikein kuuliaisesti, ja sekä käynnissä että ravissa tuli oikein nätit väistöt. Edes laukan mukaantulo ei saanut Radaa tolaltaan, vaan se teki hyviä, rentoja nostoja. En tiedä, kumpi oli syy ja kumpi seuraus, mutta olimme mukavasti tilanteessa, jossa minun oli helppo istua ja vaikuttaa ja ponin oli helppo tehdä töitä. Molemmilla oli tässä hyvä ja rento olla. Aivan loppuminuuteilla Rada alkoi jo hieman kuumua laukannoston lähestyessä, ja silloin todettiin, että parasta lopettaa tähän eikä jatkaa kunnes poni taas leviää kokonaan. Loppuravit sujuivatkin rennosti mutta energisesti.



Neljässä vuodessa oli selvästi tapahtunut jotain positiivista kehitystä. Olin hyvin tyytyväinen meihin molempiin, sillä tunti meni hetkellistä notkahdusta lukuunottamatta tosi kivasti. Radan kanssa haasteena taitaa olla lähinnä saada se tarpeeksi rentoon ja malttavaiseen mielentilaan, ja kun tämä onnistuu niin Rada kyllä tekee mitä ikinä pyydetään. Tällä ponilla kuitenkin helposti kiehahtaa kattila yli, ja silloin paketti leviää kiirehtimisen ja hätääntymisen kierteeseen, josta voi olla vaikea päästä pois. Mukavaa, että löysin herkkisponiin ihan hyvän yhteyden, ja olipa kivaa mennä tällaisella energisemmällä eestiläisellä (tässä vähän makua siitä, miten Vakekin saisi liikkua!). Istuntaan minun pitää kyllä vieläkin ahkerammin kiinnittää huomiota, sillä siitä ei korjattava lopu kesken. Hartialinjan suoruus ja nyrkkien asento ovat asioita, jotka ovat jääneet lukuisten muiden istuntaongelmien varjoon, mutta tieto lisää tuskaa eli näihinkin olisi tärkeää puuttua. Nehän vaikuttavat ihan suoraan tuntuman laatuun sekä siihen, miten suoraksi voin hevosen saada.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti