Estevalmennuspäivä oli taas torstai, ja kipaisimme tunnille Tallinmäen vanhalle kentälle, joka oli parin sadepäivän jälkeenkin erinomaisessa kunnossa. Tämä oli Vakelle käsittääkseni ensimmäinen kerta vanhalla kotikentällä marraskuisen muuton jälkeen. Laitoin Vakelle taas nenäverkon turvan suojaksi, ja tänään vältyttiin kokonaan ylimääräisiltä päänheilautuksilta.
Ensin menimme hieman ravipuomeja ympyrällä. Vakea sai herätellä liikkumaan kunnolla, ja meno vaikutti etupainoiselta. Jälleen kerran tuntui siltä, että estejalustimilla ratsastaessa istuntani menee kummalliseksi kenottamiseksi, enkä saa pohkeita jämäkästi ponin ympärille. Turvaliivilläkin on ehkä osuutensa siihen, etten meinaa esteverryttelyissä löytää luontevaa ja jämerää asentoa. Niinpä en sitten saa Vakeen samanlaista otetta kuin koulutunneilla. Kai sitä voisi harkita näiden sileän verryttelyiden ratsastamista pidemmillä jalustimilla ja ilman liiviä?
Laukassa verryttelytehtävänä oli ensin kavaletti, puomi ja pieni ristikko ympyrällä toisiinsa nähden 90 asteen kulmassa. Toiseen väliin tuli luontevimmin viisi ja toiseen kuusi laukka-askelta. Pienen hakemisen jälkeen tehtävään löytyi mukava rytmi ja sain kaarteiden koon säädettyä näille askelmäärille sopivaksi. Sitten mennä paukutettiin tasaisella rytmillä useampi kierros putkeen molempiin suuntiin. Oikealle kaarteiden ratsastus oli ehkä hieman helpompaa. Seuraavaksi siirryimme hyppäämään kahdeksikkoa, jossa ylitettiin toisella lävitäjällä puomi ja pieni pysty sekä toisella lävistäjällä kavaletti, puomi ja okseri. Nyt kun kuvioihin tuli "oikeita" esteitäkin niin Vake heräsi onneksi liikkumaan innokkaammin eteenpäin, ja hurautimme molemmat lävistäjät sujuvasti pari kertaa.
Seuraava tehtävä oli jo haastavampi. Nyt hyppäsimme ensin lävistäjäpystyn, jonka jälkeen vuorossa oli suora linja okserilta pysty-pysty-sarjalle, sekä lopuksi tultiin vielä lävistäjällä jumppalinja kavaletilta okserille ja tästä kaareva suhteutettu linja toiselle okserille (kuvassa esteet 1-5). Suora linja oli meille haastava ja vaati aikamoista venymistä, sillä etäisyys okserilta sarjalle oli 16,5 metriä ja sarjalla oli yhden laukan hevosväli. Samoilla askelmäärillä oli kuitenkin tarkoitus tulla kuin muutkin, eli okserilta sarjalle neljä laukkaa. Vake lähti ihan pirteästi liikkeelle lävistäjäpystyn yli, mutta pääsi kaarteessa hieman puskemaan sisään, mikä tietenkin söi laukkaa. Ratsastin okserilta eteen ja Vake ymmärsi homman juonen. Jäimme sarjan a-osalta kovin kauas, mutta uskomatonta kyllä, Vake venytti hyppyyn. Sitten olinkin aivan varma, ettei sarjaväli onnistuisi ilman lisäaskelta, sillä äskeisen venytyksen jälkeen oltiin toivottoman kaukana. Vake kuitenkin laittoi korvat päätä pitkin ja lähti ihan omalla päätöksellään hyppyyn ilman lisäaskelta, ja niin sitä mentiin aivan sujona myös b-osan yli. Oli se varmaan aikamoinen näky, kun Vake taisteli äärimmilleen venyen pitkän hypyn toisensa perään. Estekorkeus oli tässä vaiheessa noin 80 senttiä, eli sitä tasoa, jolla Vake vielä näihin venymistemppuihin kykenee. Matka jatkui vielä tehtävän loppuun kaarevalle suhteutetulle linjalle, jossa Vaken äskeisestä taidonnäytteestä hölmistyneenä en hoksannut ratsastaa kaarretta riittävän väljänä. Niinpä tulimme viimeiselle okserille hieman pohjaan, mutta muuten suoritus oli asiallinen.
Seuraavalle hyppykierrokselle lisäsimme äskeisen pätkän perään vielä kaarevan linjan lävistäjäpystyltä sarjalle. Esteet nousivat, ja ratakorkeus oli nyt 80-90 senttiä. Sarjan b-osa nousi peräti 95 senttiin, ja tuumasin, että nyt ei kyllä Vake pysty enää väleihin venymään. Onneksi saimmekin hypätä tämän kierroksen lyhennetyillä väleillä, eli sekä sarjaväli että etäisyys okserilta sarjalle lyhenivät Vakelle sopivammiksi. Reippaasti lähdettiin taas liikkeelle, hyvä hyppy pystylle ja asiallinen lähestyminen päädystä linjalle. Okserin jälkeen napautin vielä raipalla lavalle, ja Vake lennähti eteenpäin. Sarjalle päästiin sisään hyvästä etäisyydestä, ja kun väli oli nyt Vakelle passeli, niin sujuvasti ylittyi myös 95-senttinen b-osa. Seuraava lävistäjä onnistui mukavasti, mutta vasta okserilta alastullessa muistin kaarevan linjan. Kaarre meni sitten melkein liiankin laajaksi, mutta pääsimme kuin pääsimmekin ihan asiallisesti viitosesteelle. Sitten tuli vielä jännittävä viiden laukan kaareva linja sarjalle. Vake eteni sujuvasti ja näppärästi, joten askeleet osuivat nappiin ja taas oltiin sarjalla menossa hyvällä imulla. Vake ponnisti b-osan yli hienolla hypyllä, ja tämän kokoisella esteellä sen hyppy tuntui jo ihan kunnon loikalta. Oikein mainiota!
Päivän hypyt olivat siinä, ja kohti kotitallia lähdettiin hymyssä suin. Vake hyppäsi taas kerran niin hienosti! Näissä tehtävissä ja näillä korkeuksilla mennään Vaken kykyjen äärirajoilla (ja samaa voi varmaan sanoa ratsastajastakin), mutta niin se vaan reippaasti venyy eteenpäin ja ylöspäin ja laittaa itsensä likoon. Tämän enempää siltä ei todellakaan voisi toivoa, vaan tähän voi olla todella tyytyväinen. Mikä kapasiteetissa hävitään, se asenteessa voitetaan.
Ensin menimme hieman ravipuomeja ympyrällä. Vakea sai herätellä liikkumaan kunnolla, ja meno vaikutti etupainoiselta. Jälleen kerran tuntui siltä, että estejalustimilla ratsastaessa istuntani menee kummalliseksi kenottamiseksi, enkä saa pohkeita jämäkästi ponin ympärille. Turvaliivilläkin on ehkä osuutensa siihen, etten meinaa esteverryttelyissä löytää luontevaa ja jämerää asentoa. Niinpä en sitten saa Vakeen samanlaista otetta kuin koulutunneilla. Kai sitä voisi harkita näiden sileän verryttelyiden ratsastamista pidemmillä jalustimilla ja ilman liiviä?
Laukassa verryttelytehtävänä oli ensin kavaletti, puomi ja pieni ristikko ympyrällä toisiinsa nähden 90 asteen kulmassa. Toiseen väliin tuli luontevimmin viisi ja toiseen kuusi laukka-askelta. Pienen hakemisen jälkeen tehtävään löytyi mukava rytmi ja sain kaarteiden koon säädettyä näille askelmäärille sopivaksi. Sitten mennä paukutettiin tasaisella rytmillä useampi kierros putkeen molempiin suuntiin. Oikealle kaarteiden ratsastus oli ehkä hieman helpompaa. Seuraavaksi siirryimme hyppäämään kahdeksikkoa, jossa ylitettiin toisella lävitäjällä puomi ja pieni pysty sekä toisella lävistäjällä kavaletti, puomi ja okseri. Nyt kun kuvioihin tuli "oikeita" esteitäkin niin Vake heräsi onneksi liikkumaan innokkaammin eteenpäin, ja hurautimme molemmat lävistäjät sujuvasti pari kertaa.
Seuraava tehtävä oli jo haastavampi. Nyt hyppäsimme ensin lävistäjäpystyn, jonka jälkeen vuorossa oli suora linja okserilta pysty-pysty-sarjalle, sekä lopuksi tultiin vielä lävistäjällä jumppalinja kavaletilta okserille ja tästä kaareva suhteutettu linja toiselle okserille (kuvassa esteet 1-5). Suora linja oli meille haastava ja vaati aikamoista venymistä, sillä etäisyys okserilta sarjalle oli 16,5 metriä ja sarjalla oli yhden laukan hevosväli. Samoilla askelmäärillä oli kuitenkin tarkoitus tulla kuin muutkin, eli okserilta sarjalle neljä laukkaa. Vake lähti ihan pirteästi liikkeelle lävistäjäpystyn yli, mutta pääsi kaarteessa hieman puskemaan sisään, mikä tietenkin söi laukkaa. Ratsastin okserilta eteen ja Vake ymmärsi homman juonen. Jäimme sarjan a-osalta kovin kauas, mutta uskomatonta kyllä, Vake venytti hyppyyn. Sitten olinkin aivan varma, ettei sarjaväli onnistuisi ilman lisäaskelta, sillä äskeisen venytyksen jälkeen oltiin toivottoman kaukana. Vake kuitenkin laittoi korvat päätä pitkin ja lähti ihan omalla päätöksellään hyppyyn ilman lisäaskelta, ja niin sitä mentiin aivan sujona myös b-osan yli. Oli se varmaan aikamoinen näky, kun Vake taisteli äärimmilleen venyen pitkän hypyn toisensa perään. Estekorkeus oli tässä vaiheessa noin 80 senttiä, eli sitä tasoa, jolla Vake vielä näihin venymistemppuihin kykenee. Matka jatkui vielä tehtävän loppuun kaarevalle suhteutetulle linjalle, jossa Vaken äskeisestä taidonnäytteestä hölmistyneenä en hoksannut ratsastaa kaarretta riittävän väljänä. Niinpä tulimme viimeiselle okserille hieman pohjaan, mutta muuten suoritus oli asiallinen.Seuraavalle hyppykierrokselle lisäsimme äskeisen pätkän perään vielä kaarevan linjan lävistäjäpystyltä sarjalle. Esteet nousivat, ja ratakorkeus oli nyt 80-90 senttiä. Sarjan b-osa nousi peräti 95 senttiin, ja tuumasin, että nyt ei kyllä Vake pysty enää väleihin venymään. Onneksi saimmekin hypätä tämän kierroksen lyhennetyillä väleillä, eli sekä sarjaväli että etäisyys okserilta sarjalle lyhenivät Vakelle sopivammiksi. Reippaasti lähdettiin taas liikkeelle, hyvä hyppy pystylle ja asiallinen lähestyminen päädystä linjalle. Okserin jälkeen napautin vielä raipalla lavalle, ja Vake lennähti eteenpäin. Sarjalle päästiin sisään hyvästä etäisyydestä, ja kun väli oli nyt Vakelle passeli, niin sujuvasti ylittyi myös 95-senttinen b-osa. Seuraava lävistäjä onnistui mukavasti, mutta vasta okserilta alastullessa muistin kaarevan linjan. Kaarre meni sitten melkein liiankin laajaksi, mutta pääsimme kuin pääsimmekin ihan asiallisesti viitosesteelle. Sitten tuli vielä jännittävä viiden laukan kaareva linja sarjalle. Vake eteni sujuvasti ja näppärästi, joten askeleet osuivat nappiin ja taas oltiin sarjalla menossa hyvällä imulla. Vake ponnisti b-osan yli hienolla hypyllä, ja tämän kokoisella esteellä sen hyppy tuntui jo ihan kunnon loikalta. Oikein mainiota!
Päivän hypyt olivat siinä, ja kohti kotitallia lähdettiin hymyssä suin. Vake hyppäsi taas kerran niin hienosti! Näissä tehtävissä ja näillä korkeuksilla mennään Vaken kykyjen äärirajoilla (ja samaa voi varmaan sanoa ratsastajastakin), mutta niin se vaan reippaasti venyy eteenpäin ja ylöspäin ja laittaa itsensä likoon. Tämän enempää siltä ei todellakaan voisi toivoa, vaan tähän voi olla todella tyytyväinen. Mikä kapasiteetissa hävitään, se asenteessa voitetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti