Sunnuntaina kävimme aamupäivällä maastossa Annen ja Noran kanssa, ratsuina minulla Vake ja muilla puoliveriset. Tällä kertaa kohtasimme lenkillä monenlaista vempelettä, ensimmäisenä näistä kaivinkoneen tien varressa aivan alkumatkasta. Kuski onneksi sammutti koneen lähestyessämme, mutta olihan se silti vähän jännää hevosille kun tuollainen vekotin oli tullut tutun tien varteen. Tässä tilanteessa kylmähermoisin oli Vake, joka sai mennä edeltä ja johdattaa muut kaivurin ohi.
Hangaksentiellä otimme ensimmäisen pätkän laukkaa. Pohja oli hyvä, mutta Vakea ei nyt innostanut laukata erityisen lujaa. Hoputtelin sitä eteen, mutta jäimme kyllä äkkiä kauas taakse kun Hemppa ja Pave lähtivät irrottelemaan oikein kunnon vauhtia. Siinä kaikessa rauhassa laukatessamme suoraan ylitse lensi aivan matalalta laskeutumassa oleva pienlentokone, mutta eipä sekään aiheuttanut Vakessa sen kummempia reaktioita.
Hangaksentien laukkapätkän jälkeen vietimme hyvän tovin harjoitellen tasoristeyksen ylitystä. Ihan harjoituksen vuoksi kuljimme radan yli edestakaisin pari kertaa. Kotoa poispäin ylitys onnistui Vakelta vain ja ainoastaan hyvin tiiviissä possujunassa kaverin häntää seuraten. Isommalla välimatkalla se iski päättäväisesti jarrut pohjaan ja pakin päälle. Paluusuuntaan kumisevan tasoristeyksen ylitse käveleminen onnistui myös selvästi väljemmällä etäisyydellä edellä menevään.
Radanylitysharjoitusten jälkeen jatkoimme matkaa kankaalle. Seuraava moottoriajoneuvo tosin jo vaani kannoilla, eli jokin maastomönkijä sieltä tulla pöristeli polkua pitkin. Onneksi tämäkin kuski oli huomaavainen, ja pysähtyi heti meidät nähdessään. Etsiydyimme sopivaan paikkaan polun viereen, ja viittilöimme pörisijää ajamaan eteenpäin. Hienosti sujui tämäkin ohitus. Kankaalla hurautimme sitten vielä toisen pätkän laukkaa, nyt tosin yleinen vauhti oli rauhallisempi ja Vake puolestaan reippaampi, joten pysyimme jonon jatkona. Mukavan rennon metsälaukkailun jälkeen suuntasimme vielä vesipolulle kahlaamaan. Vake tuntui hetken harkitsevan lammikkoon kellahtamista, sillä tällä lenkillä oli jo kerääntynyt ötököitä mahan alle. Sain sen kuitenkin onneksi toisiin ajatuksiin.
Olimme maastossa puolitoista tuntia, kun tasoristeysharjoitteluun käytettiin reilusti aikaa. Olipa taas kerran mukava huomata, miten järkevästi Vake ja kumppanit suhtautuvat maastossa vastaan tuleviin kulkijoihin ja tilanteisiin. Sekin auttaa, että eri hevoset pitävät eri asioita jännittävinä, joten aina joku porukasta on se, jonka johdolla ja tukemana muutkin menevät jännemmän paikan ohi tai yli.
Noralle kiitos GoPron lainasta! Videolla maaston parhaita paloja Vaken selästä katsottuna.
Hangaksentiellä otimme ensimmäisen pätkän laukkaa. Pohja oli hyvä, mutta Vakea ei nyt innostanut laukata erityisen lujaa. Hoputtelin sitä eteen, mutta jäimme kyllä äkkiä kauas taakse kun Hemppa ja Pave lähtivät irrottelemaan oikein kunnon vauhtia. Siinä kaikessa rauhassa laukatessamme suoraan ylitse lensi aivan matalalta laskeutumassa oleva pienlentokone, mutta eipä sekään aiheuttanut Vakessa sen kummempia reaktioita.
Hangaksentien laukkapätkän jälkeen vietimme hyvän tovin harjoitellen tasoristeyksen ylitystä. Ihan harjoituksen vuoksi kuljimme radan yli edestakaisin pari kertaa. Kotoa poispäin ylitys onnistui Vakelta vain ja ainoastaan hyvin tiiviissä possujunassa kaverin häntää seuraten. Isommalla välimatkalla se iski päättäväisesti jarrut pohjaan ja pakin päälle. Paluusuuntaan kumisevan tasoristeyksen ylitse käveleminen onnistui myös selvästi väljemmällä etäisyydellä edellä menevään.
Radanylitysharjoitusten jälkeen jatkoimme matkaa kankaalle. Seuraava moottoriajoneuvo tosin jo vaani kannoilla, eli jokin maastomönkijä sieltä tulla pöristeli polkua pitkin. Onneksi tämäkin kuski oli huomaavainen, ja pysähtyi heti meidät nähdessään. Etsiydyimme sopivaan paikkaan polun viereen, ja viittilöimme pörisijää ajamaan eteenpäin. Hienosti sujui tämäkin ohitus. Kankaalla hurautimme sitten vielä toisen pätkän laukkaa, nyt tosin yleinen vauhti oli rauhallisempi ja Vake puolestaan reippaampi, joten pysyimme jonon jatkona. Mukavan rennon metsälaukkailun jälkeen suuntasimme vielä vesipolulle kahlaamaan. Vake tuntui hetken harkitsevan lammikkoon kellahtamista, sillä tällä lenkillä oli jo kerääntynyt ötököitä mahan alle. Sain sen kuitenkin onneksi toisiin ajatuksiin.
Olimme maastossa puolitoista tuntia, kun tasoristeysharjoitteluun käytettiin reilusti aikaa. Olipa taas kerran mukava huomata, miten järkevästi Vake ja kumppanit suhtautuvat maastossa vastaan tuleviin kulkijoihin ja tilanteisiin. Sekin auttaa, että eri hevoset pitävät eri asioita jännittävinä, joten aina joku porukasta on se, jonka johdolla ja tukemana muutkin menevät jännemmän paikan ohi tai yli.
Noralle kiitos GoPron lainasta! Videolla maaston parhaita paloja Vaken selästä katsottuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti