maanantai 30. toukokuuta 2016

Jalustimilla ja ilman

Maanantain tunnilla ratsuni oli Aasia. Mukava mennä sillä nyt enemmän, kun yhteistyö vaikuttaa ihan kehityskelpoiselta. Ehdin verrytellä hetken aikaa itsenäisesti, ja tein jonkin verran siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Näistä oli taas selvästi apua takaosan herättelemisessä. Aluksi Aasia ei ollut ihan kuulolla, vaan yritti kaatua sisälavalle ja oli jäykänkin oloinen. Työskentely kaikessa rauhassa perusasioiden parissa tuotti kuitenkin tulosta, ja poni alkoi taipua sekä tulla tuntumalle. Pyöreys ja tasaisuus vaikuttaisi löytyvän tätä nykyä jo nopeammin.

Kun tunti varsinaisesti alkoi ja rupesimme ratsastamaan annettua verryttelykuviota, kulki Aasia jo aika kivasti. Nyt ratsastimme toiselle pitkälle sivulle suuren loivan kiemuran ja sen sisään voltin. Nämä mentiin ensin käynnissä ja sitten kevyessä ravissa. Käynnissä oli tärkeintä säilyttää riittävän aktiivinen ja reipas askellus koko ajan. Jos unohduin tuumailemaan, sammui käynti takaa ja kohtapa sitten poni katosi myös tuntumalta tai alkoi vänkäillä ohjaa vastaan. Marssittamalla käyntiä napakasti eteenpäin löytyi pyöreyskin kuin itsestään. Sama päti tietysti myös ravissa, mutta ravissa oli suurempi riski lipsahtaa liian kiireiseen ja hätäiseen etenemiseen. Varsinkin kulmien kohdalla tuli helposti sellainen pieni kiirehtimisen ja sisäpohjetta vastaan kaatumisen hetki, kun taas suorilla urilla ja suurilla kaarilla Aasia ravasi kauniisti. Voltilla puolestaan meinasi tulla hyytymistäkin, eli tässä vaadittiin pohjetta. Ope muistutteli tässä vaiheessa erityisesti jalan rentouttamisesta pitkäksi ja kantapään alas painamisesta, sillä pohjetta käyttäessä jalka pääsi vanhasta tottumuksesta helposti nousemaan.

Päivän teema olikin erityisesti istunta. Seuraavaksi otimme jalustimet kaulalle, ja saimme huhkia ilman jalustimia keventäen. Ilman jalustimia keventäminen auttoikin minua saamaan jalat luontevammin pitkäksi ponin ympärille sekä rauhoittumaan paikoilleen. Samalla sain kuitenkin ohjeeksi pitää alapohkeen koko ajan paremmin kiinni kyljessä, eli hieman jännittää pohjelihasta ja nostaa varpaita ylöspäin. Työskentely jatkui tästä eteenpäin ilman jalustimia myös harjoitusravissa.

Ratsastimme seuraavaksi samantapaisia S-kiemuroita pitkältä sivulta toiselle kuin edellisessä kouluvalmennuksessa. Kiemuroita mentiin sekä käynnissä että ravissa, ja myöhemmin mukaan lisättiin kuvion päätteeksi laukannosto uralle sekä laukkatyöskentelyä pääty-ympyrällä. Erityishuomio oli istunnassa, ja ope käskikin minun keskittyä nyt erityisesti istunnan korjaamiseen ja vähemmän siihen, miten poni kulki. Ilman jalustimia löysin ravissa selvästi luontevamman ja syvemmän istunnan. Kun mukaan tuli laukannostot, otin ensin jalustimet jalkaan, mutta tämä johti vain istunnan täydelliseen hajoamiseen harjoitusravissa. Niinpä jatkoin lopputunnin ilman jalustimia, vaikka laukassa se hankaloittikin asioita. On se kyllä kumma juttu, miten en vaan osaa istua yhtä jäntevästi ja tiiviisti jalustimet jalassa, vaan alan heti irrota satulasta ja nojata eteen. Aasia myös toimi paljon paremmin ja ravasi maltilla pyöreänä silloin, kun istuin ilman jalustimia syvällä satulassa. Ope muistutteli vielä erityisesti pohkeiden kiinni pitämisestä eli liian rennoiksi ja lötköiksi ei saanut jalkoja unohtaa. Käsiäkin sai välillä nostaa kannetummaksi, mikä auttoi ryhdistämään koko kropan asentoa. Kyynärkulman osalta on mielestäni tapahtunut nyt parannusta, kun olen siihen oikein keskittynyt ja myöskin huomannut, kuinka tuntumaa paranee kun ei käsi mene suoraksi.

Laukkahommat menivät vähän holtittomaksi humputteluksi. Oikealle laukattiin ihan sujuvasti ja suurinpiirtein tasapainossa, mutta vasemmassa laukassa Aasia lähti aina jotenkin kiirehtimään ja kaatumaan ympyrällä sisälle, eikä laukka sitten tietenkään pysynyt yllä. Istunnalla olisi varmasti suuri rooli laukan tasapainottamisessa, mutta olin aivan liian heppoisesti kyydissä enkä saanut samanlaista jäntevää otetta kuin ravissa. Onneksi sentään vielä laukkasähläyksen jälkeen Aasia rauhoittui loppuraveihin liikumaan hyvässä tahdissa ja hienolla kaulalla.

Luulenpa, että tästä eteenpäin minulle on tiedossa paljon töitä ilman jalustimia, jotta saan syvän ja jämäkän istunnan kunnolla lihasmuistiin. Toki ennen pitkää pitäisi opetella ratsastamaan samalla lailla myös jalustimet jalassa, joten loputtomiin ei voi vaan mennä ilman jalustimia. Muistan, kuinka tilanne oli ihan sama jo silloin, kun olin puolet nuorempi. Minulla oli nuorena tapana ratsastaa hyvin paljon ilman jalustimia, koska vain silloin pääsin istumaan kunnolla ja sain ponit toimimaan paremmin. Niiltä ajoilta voi olla perua se, että jalustimien kanssa istunta on edelleen hukassa, vaikka nykyään tuleekin mentyä enimmäkseen jalustimet jalassa. Minä en valitettavasti kuulu niihin ihmisiin joilla on luonnostaan hyvä istunta, vaan saan kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tuskailla perusasioiden parissa.

2 kommenttia:

  1. On niin hauska lukea ratsastuskerroistasi Assilla, kun monet ongelmat ja ilonaiheet on selkeästi tunnistettavissa ;) Itsekin koin, että ilman jalustimia sai aina hyvän "tatsin" poniin. Etenkin, kun sen ravi ei ole aina niin nautinnollinen niin kauan, kun se ei kulje kunnolla pyöreänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta vähän tuntuu, kuin Aasian satula olisi hiukan liian ahdas minulle. Jalat ei ikään kuin mahdu olemaan siinä, mutta kun ilman jalustimia niitä saa roikottaa suoraan alaspäin niin mahtuukin paremmin. Minullahan onkin kyllä ongelmia kaikissa satuloissa jotka eivät salli työntää reittä eteen tuoli-istuntaan, johtui se sitten satulan koosta tai mallista.

      Poista