maanantai 9. toukokuuta 2016

Tasaisuus lähtee istunnasta

Maanantain tunnille minulla oli pari toiveratsua mielessä, ja sainkin niistä yhden eli Aasian. Ratsukoita oli tunnilla seitsemän, mutta ulkokentällä oli tämän kokoiselle ryhmälle ihan mukavasti tilaa. Tehtävät olivat Artsin tunneilta tuttuja.

Aloitimme ravikuviolla ratsastaen lävistäjäkahdeksikkoa ja päätyihin isot ympyrät. Ope laittoi heti alusta alkaen keskittymään istunnan ongelmakohtiin, eli hakemaan selvän kyynärkulman ja pitämään ylävartalon pystyssä. En väitä, etteikö minulla olisi muutenkin paha taipumus etukenoon, mutta Aasian satula vielä aivan erityisesti vetää minua sellaiseen asentoon. Pienen ponin satulassa on tietenkin pieni istuin, ja kun lisäksi on aika muhkeat polvituet niin olo on kuin koulusatulassa, vaikka ihan yleissatulasta onkin kyse. Kyynärkulman puutetta ei tietysti selitä mikään muu kuin lapsesta asti mukana kulkenut huono tapa. Istuntaan ja ohjien pitoon haluttiin siis jäntevyyttä, etenkin kun Aasialla on tapana yrittää hieman kiskoa ohjia. Vetämällä kuskia vaivihkaa etukenoon ja käsivarsista suoraksi pääsee poni tietenkin näppärästi livahtamaan pitkäksi ja pois tuntumalta. Tämä sitten näkyy tuntuman epätasaisuutena, josta koulutuomarimmekin viime viikolla huomautti. Tasaisuus lähtee jäntevyydestä, ja varmasti poninkin on loppujen lopuksi paljon mukavampaa liikkua tasaisella tuntumalla ja tasaisesti kuolaimella.

Sama istuntahöykytys jatkui harjoitusravissa, jossa aloimme ratsastaa pohkeenväistöjä uralta keskelle päin. Väistö tehtiin kahdessa "portaassa", joiden välillä ratsastettiin pätkä suoraan kohti päätyä, ja lopulta suoristettiin pituushalkaisijalle. Päätyyn tullessa kaarrettiin puolivoltilla uralle väistättävän pohkeen puolelle, eli väistöllä haettiin tulevan taivutuksen sisäpohje valmiiksi läpi. Aasia väisti ihan kelvollisesti, joskin toki loivasti. Suoristuksissa sai olla tarkkana, samoin kuin väistön jälkeisessä kaarteessa sisäpohkeen kanssa. Edelleen ope patisteli istumaan satulassa ja nojaamaan taakse, sekä pitämään kyynärkulman. Mielestäni tsemppasin aika hyvin, ja keskityin parhaani mukaan istumaan kuten oli neuvottu. Aluksi tuntui työläältä, mutta kyllä raviin sitten saikin jämerämpää otetta, kun en keikkunut etukenossa ja kyynärvarret pysyivät kylkien vieressä. Aasia alkoi tuttuun tapaan työskennellä paremmin tunnin edetessä, ja harjoitusravissa tuli jo aika kivoja, tasaisempia pätkiä. Varsinkin vasemman pohkeen väistäminen ja sen ympärille taipuminen onnistui lopulta melko mukavasti.

Laukassa ratsastimme vastaavaa porraskuviota, tosin nyt ei väistetty vaan lähdettiin pitkän sivun alusta pieni pätkä lävistäjää, sitten suoristus pitkän sivun suuntaiseksi, uusi pätkä lävistäjää ja lopuksi suoristus pituushalkaisijalle. Portaisiin tuli siis pienet kaarrokset vastalaukkaa. Aasia kuumui laukkatehtävästä jonkin verran, ja sain taas yrittää istua ihan tosissani. Porraskuvioon tultiin vähän liiankin reipasta vauhtia, mutta loivat vastalaukkapätkät onnistuivat kyllä. Pituushalkaisijalle suoristamisen jälkeen Aasia kuitenkin pudotti helposti raville, eli ilmeisesti se koki tasapainonsa hieman huonoksi. Vähän rauhallisempi tahti olisi varmasti auttanut tasapainon säilyttämistä. Pohkeet kiinni pitämällä sain laukan pysymään yllä kuvion loppuun asti, mutta kaarrokset päädyssä olivat hieman holtittomia ja sisäpohjetta vastaan kaaduttuja. Vasemmassa laukassa oli suuremmat tasapaino-ongelmat, sillä Aasia pudotti sen oikeaa helpommin pois. Vasemmalle korostui myös oma sisäänpäin kallisteluni, joten mikä tässä lieneekään syy ja mikä seuraus.

Lopuksi ratsastimme vielä ravissa kolmikaarista kiemuraa. Aasia oli laukan jälkeen ensin kiireinen, joten tahtia piti rauhoitella. Vasemmalle taipuminen sujui ihan nätisti, mutta oikealle mentiin vielä vähän lapa edellä. Ravissa tuli taas mukavia hetkiä, mutta meno saisi edelleen olla tasaisempaa, niin että poni pysyisi hyvällä tuntumalla pidempäänkin.

Tunnilla puututtiin mukavasti keskeisimpiin ratsastukseni ongelmakohtiin, ja tuntui siltä, että kun korjasin sitkeästi istuntaa niin Aasiakin alkoi toimia paremmin. Laukassa jämäkkä ja jäntevä olo jäi valitettevasti vielä haaveeksi, ja Aasia sai laukassa kiskottua minua liikaa "mukaansa". Missään nimessä ei tietenkään ole kyse yhdessä tunnissa ratkeavasta asiasta, sillä tässä ei puhuta mistään yksittäisestä oivalluksesta vaan kehon hallinnasta ja keskivartalon voimasta. Treeniä, treeniä, sitä tässä tarvitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti