lauantai 7. toukokuuta 2016

Vaivatonta hyppäämistä ulkona

Tämän viikon estetunti hypeltiin taas lauantaina, ja seuraavan päivän kisojen vuoksi hyppäsimme melko säästeliäästi. Vaken kanssa meillä oli tiedossa 80 sentin kisarata, joten nyt ei tarvinnut nostaa puomeja aivan tappiin vaan saatiin mennä mukavasti helpommalla korkeudella. Ratsastimme ulkokentällä, ja nämä olivatkin kevään ensimmäiset estetreenit ulkona.

Verryttelyn aikana ylitimme lävistäjillä puomeja, joilla tehtiin laukanvaihdot. Vaken kanssa ei vaihdot olleet niinkään se juttu, vaan hankalampaa oli puomeille osuminen sopivalla askeleella ja riittävällä imulla niin että päästiin sujuvasti kahden peräkkäisen puomin yli. Kentän pöly tuntui taas aiheuttavan jonkin verran pään viskontaa. Omaa keskittymistäni puolestaan söi oikeassa sääressä tuntuva kipu laukatessa, sillä siellä oli jokin mustelma joka hankasi ikävästi satulan reunaa vasten.

Aloitimme hyppäämisen suoralla linjalla. Metrimäärää en tiedä, mutta isot menivät tätä kuudella laukalla ja Vakelle hyväksyttävä askelmäärä oli 7-8. Aluksi seitsemällä askeleella jäätiin hieman kauas, mutta Vake oli oikein hyvällä imulla menossa ja hyppäsi matalan okserin ketterästi vähän kauempaakin. Seuraavilla kierroksilla ratsastin välissä enemmän eteen, jotta seitsemään askeleeseen päästiin vielä helpommin. Menimme matalammalla korkeudella kertaalleen myös kaarevan linjan ja sarjan, jotka onnistuivat molemmat yhtä näppärästi. Vake lähti tänään mielellään hyppyihin kauempaa, eikä tarjonnut mitään miniaskeleita. Sarjaväli oli hieman pitkä meille, vaikka kuulemma olikin pikkuponiväli, mutta 70 sentin estekorkeudella Vaken oli helppo venyä b-osan okserin yli.

Lopuksi hyppäsimme kuuden esteen radan esteiden ollessa suurimmaksi osaksi 80 sentin korkeudessa. Estekorkeuden muuttamista odotellessa Vake oli jopa hieman malttamaton ja kovasti jo menossa. Liikkeelle päästiin siis asiallisella energialla, mutta pöly sai Vaken taas nakkelemaan niskojaan ylös ja alas. Tämä tietysti häiritsi rytmiä, ja vielä parin askeleen päässä ensimmäiseltä esteeltä Vake nykäisi nopeasti päänsä alas, jolloin rytmi sekosi ja laukka vaihtui ristilaukaksi. Tästä sekoilusta huolimatta este ylittyi ihan näppärästi, mutta sen jälkeen oltiin väärässä laukassa. Laukan korjaamiseen oli tilavalla kentällä onneksi hyvin aikaa, ja kun rataa jatkettiin eteenpäin niin pään heittely onneksi tasoittui. Kakkos- ja kolmosesteenä oli pystyn ja okserin suora linja, jolle tultiin sujuvasti ja pitkällä hypyllä sisään. Nyt laukka sujui niin hyvin eteen, että seitsemän askelta meinasikin käydä linjalla hieman ahtaaksi. Kaarevalla linjalla sain patistella eteen vähän enemmän, mutta sekin mentiin kivasti seitsemällä laukalla. Lopuksi tultiin vielä sarjalle, jolle päästiin sujuvalla lähestymisellä, ja b-osallekin tuli oikein kaunis hyppy. Ei mitään vaikeaa kömpimistä, vaan Vake hyppäsi sarjan oikein tyylillä!


Jes, hyvin meni! Ulkona laukka eteni ja esteet ylittyivät hyvällä energialla. Maneesissakin on talven aikana saatu laukka aika mukavasti kuntoon, mutta onhan tämä ulkona aina helpompaa. Nyt oli estekorkeuskin sellainen, että sekä minä että Vake hyppäsimme täydellä itseluottamuksella. Pään viskonta on tietenkin pieni häiritsevä tekijä ulkona, mutta toisaalta sen ansiosta Vake laukkaa ja hyppää kevyellä etuosalla kun ei niskoja nakellessa voi kovin etupainoisena pötkylänä röhnöttää. Näiden treenien jälkeen lähden kisoihin hyppäämään kasikymppiä erittäin hyvällä mielellä.

Videosta kiitos Teijalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti