Tämän viikonlopun maasto tehtiin vaihteeksi talvikelissä. Koska yöllä satoi vettä olin odottanut jäätä ja liukkautta, mutta keli yllätti positiivisesti. Vähemmän liikennöidyt maalaistiet olivat hyvässä kunnossa hokkikengillä kulkemiseen eivätkä suinkaan peilijäällä. Saimme Vaken kanssa lenkkiseuraksi Noran Hempalla sekä Akun ratsastajineen.
Lähdimme ratsastamaan ensin Hangaksentietä pitkin, ja ravipätkän jälkeen otimme tiellä myös laukkaa. Tien reunassa oli luntakin sen verran että pohja oli oikein sopiva reippaaseen menoon. Laukaten matka hujahti nopeasti ja pian saavuimme junaradalle tasoristeykseen. Radan ylityksen jälkeen käännyimme kuntoradalle. Täällä oli lunta, ja koska Vakella ei vielä ole tilsakumeja kerääntyi kävellessä kavioihin heti isot paakut. Onneksi tämä kävelyosuus oli lyhyt, ja kun tulimme laukkasuoran alkuun laskeuduin alas koputtelemaan tierat pois. Sitten jatkettiin heti ravin kautta laukkaan jottei uusia tieroja ehtinyt tulla. Kuntoradalla oli pitävä lumikerros, ja siinä sopi mennä kovaa. Nora mittasi Hempan huippunopeudeksi 44 km/h, mutta suokki ja eestiläinen eivät aivan samoihin vauhteihin yltäneet vaan Hemppa pääsi ottamaan pientä kaulaa meihin nähden. Vake kyllä innostui laukkaamaan oikein hyvällä imulla, ja lopulta annoin sen mennä leveällä baanalla Akun rinnalle ja vähän ohikin. Ihanan reipas pätkä!
Laukan jälkeen oli edessä taas lyhyt kävelypätkä lumessa, ja katsoin parhaaksi taluttaa Vakea kun se keräsi niin pahat korkokengät. Palasimme pohjoisemmasta tasoristeyksestä radan yli ja sen jälkeen löysin erinomaisen kätevän kiven jonka avulla tierat irtosivat kavioista helposti. Päästyäni takaisin satulaan hölkkäsimme tietä pitkin ravia ja rentoa laukkaa kotia kohti. Lopuksi annettiin vielä hevosten kävellä hyvän matkaa. Noin 9,5 kilometrin lenkki meni tosi nopeasti, ei taidettu ainakaan yli tuntia tällä reissulla viettää. Mukavan paljon tuli ainakin laukattua, ja kivaa kun Vakekin meni niin innokkaasti.
Lähdimme ratsastamaan ensin Hangaksentietä pitkin, ja ravipätkän jälkeen otimme tiellä myös laukkaa. Tien reunassa oli luntakin sen verran että pohja oli oikein sopiva reippaaseen menoon. Laukaten matka hujahti nopeasti ja pian saavuimme junaradalle tasoristeykseen. Radan ylityksen jälkeen käännyimme kuntoradalle. Täällä oli lunta, ja koska Vakella ei vielä ole tilsakumeja kerääntyi kävellessä kavioihin heti isot paakut. Onneksi tämä kävelyosuus oli lyhyt, ja kun tulimme laukkasuoran alkuun laskeuduin alas koputtelemaan tierat pois. Sitten jatkettiin heti ravin kautta laukkaan jottei uusia tieroja ehtinyt tulla. Kuntoradalla oli pitävä lumikerros, ja siinä sopi mennä kovaa. Nora mittasi Hempan huippunopeudeksi 44 km/h, mutta suokki ja eestiläinen eivät aivan samoihin vauhteihin yltäneet vaan Hemppa pääsi ottamaan pientä kaulaa meihin nähden. Vake kyllä innostui laukkaamaan oikein hyvällä imulla, ja lopulta annoin sen mennä leveällä baanalla Akun rinnalle ja vähän ohikin. Ihanan reipas pätkä!
Laukan jälkeen oli edessä taas lyhyt kävelypätkä lumessa, ja katsoin parhaaksi taluttaa Vakea kun se keräsi niin pahat korkokengät. Palasimme pohjoisemmasta tasoristeyksestä radan yli ja sen jälkeen löysin erinomaisen kätevän kiven jonka avulla tierat irtosivat kavioista helposti. Päästyäni takaisin satulaan hölkkäsimme tietä pitkin ravia ja rentoa laukkaa kotia kohti. Lopuksi annettiin vielä hevosten kävellä hyvän matkaa. Noin 9,5 kilometrin lenkki meni tosi nopeasti, ei taidettu ainakaan yli tuntia tällä reissulla viettää. Mukavan paljon tuli ainakin laukattua, ja kivaa kun Vakekin meni niin innokkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti