Tiistain estevalmennuksessa olin vähän
puolikuntoisena mukana. Pieni flunssa oli vaivannut pari päivää,
ja kyllä sen sitten huomasi tuupatessa Vakea läpi
haastavien tekniikkatreenien. Nämä on niitä kertoja, kun muistaa
että kyllä ratsastajan hyvä peruskunto on olennaisen tärkeä
tekijä hyvissä suorituksissa. Kun se oma kunto on tilapäisesti
vähän huonompi niin ei sitä vaan suorita tässä lajissa
parhaimmillaan. Ajatukseni oli tänään välttää
kaikkea ylimääräistä eteen puskemista, ja laitoinkin kannukset
jalkaan. Kuten arvata saattaa suunnitelma ei ihan toteutunut, vaan puskemisen puolelle
kyllä mentiin monessa kohtaa.
Verryttelyjen jälkeen
aloitimme oikeassa laukassa maapuomeilla ratsastaen molemmissa
päädyissä kahden puomin sarjan yli ja näiden välille kaarevan
tien. Kamppailin melko paljon Vaken vinouden kanssa, sillä poni
tuntui liikkuvan koko ajan vasemmalle taipuneena ja oikeaa kylkeä sisään
puskien. Tämä vaikeutti selvästi kaikkea tekemistä tänään,
alkaen laukan laadusta ja täsmällisestä kaarteen ratsastuksesta.
Puomeille ei ensin meinannut askel sopia, mutta homma alkoi sujua
paremmin kun laukka tuli edes vähän paremmin takajalkojen päälle.
Huomasin kyllä pian, että puomeille osuttiin paremmin jos
istuin pystyssä ja ratsastin etuosaa ylös kevyeksi. Silti piti
vielä monta kertaa kokeilla hyökätä itse eteen ja tuupata poni
etupainoisena eteenpäin askeleen sopiessa huonosti. Monella hevosella
tällainen ratkaisu voisi viedä onnistuneesti puomien yli, mutta
Vake ei vain veny enää toisen puomin yli jos ensimmäinen on menty
etupainoisena ja kömpelösti eteen venyttäen.
Seuraavana tehtävänä oli
lähestyminen ravipuomisarjalla ristikolle ja hypyn jälkeen jatko
laukalla vielä kahden puomin yli. Odotetusti Vakella ei
tahtonut eteenpäinpyrkimys riittää tällaiseen tehtävään.
Ravilähestymisellä hypystä tuli niin hidas, että ponilla ei
ollut yhtään imua venyä ristikon jälkeisten puomien yli. Hypyssä se myös
veti nenän aivan maahan, ja eihän tällaisesta asennosta voinut eteen päästäkään. Kömmittyämme muutaman kerran Pia käski
laukata uraa pitkin ja ottaa laukan pois vasta vähän ennen
ravipuomeja, sekä läpäyttää hypyssä raipalla jotta matka jatkui
terävästi eteenpäin. Kun oikein hätisteltiin niin Vake ei enää
malttanut pysyä puomeilla ravissa vaan taituroi ne puolittain
laukalla, mutta alkoipa se myös hypätä napakammin ja venyä
laukkapuomien yli. Kyllä se tähän tehtävään venyi ihan helpostikin,
kun vaan viitsi!
Harjoittelimme erillisenä tehtävänä
vielä linjaa, jossa kulman tienoilla oli kavaletti, tästä loivasti
kaartaen kolme laukkaa kahden ristikon sarjalle kahden laukan välillä
ja sarjalta taas kaartaen kolme laukkaa kavaletille. Vakelle tosin
suosiolla otettiin joka väliin askel lisää, sillä se ei tähän
tehtävään olisi kyennyt järkevästi venymään. Menimme siis
4+3+4 laukkaa, ja tästä tuli meille lyhennystehtävä. Ihan
tarpeeksi ei laukka heti lähtenyt lyhenemään, vaan etenkin kolmen
askeleen väli oli ahdas. Neljä laukkaa mahtui kaareviin
väleihin paremmin kunhan aloin ratsastaa kaarteen hieman laajempana.
Nyt oli erityisen tärkeää päästä suoristautumaan hyppyjen
jälkeen heti pystyyn. Pystyssä istuminen on se kaikkein keskeisin
keino auttaa Vakea mahtumaan tällaisiin ahtaisiin väleihin, ja pelkkä
ohjalla taakse ratsastaminen ei auta jos kuski on etukenossa. Niinpä
oltiin korjaamassa yhtä perusvirhettäni, ja
korjaamista siinä olikin ennen kuin kroppa alkoi suoristua edes
vähän nopeammin. Vaken ominainen nenä alhaalla -hyppytyyli
tietenkin tekee tästä vaikeampaa, mutta yhtä lailla se tädin
ominainen etukeno tekee Vaken hyppäämisestä vaikeampaa.
Lopuksi menimme kaikki tehtävät
yhteen putkeen ratana. Rata hypättiin kahteen kertaan, ja toisella
kierroksella ristikot taisivat olla hieman korkeampia. Keskeltä 70-80 sentin korkuiset jyrkät ristikot vaativat kyllä ponilta jo vähän
hyppäämistäkin. Kavalettien ja ristikoiden linjaa (2-4 sekä 9-11) menimme Vaken
kanssa edelleen neljän ja kolmen laukan väleinä, mutta toisella
pitkällä sivulla olevia 16 metrin linjoja maapuomeilta ristikolle
(6-7) ja ristikolta pystylle (7-8) mentiin mekin neljällä laukalla. Näihin väleihin
siis vaadittiin selkeää eteenratsastusta. Meno oli kyllä paratunut
alkutunnista, ja selvitimme tutuksi tulleet tehtävät ihan kohtuullisesti. Nyt
sain kavalettien ja ristikoiden linjalla jo ylävartalon paremmin
pystyyn sekä hypyissä että niiden jälkeen, ja ahtaat välit onnistuivat
luontevammin. Jälkimmäisellä ratakierroksella tämä tehtävä
meni oikeassa laukassa jo suorastaan hienosti.
Ravipuomilähestymisen lävistäjäristikolle Vake meni taas hieman hätäillen ja laukkaan sotkien, mutta ristikko ylittyi napakasti ja sen jälkeisillä puomeilla ei ollut enää ongelmia. Sitten pitikin laukka saada lähtemään heti kunnolla eteen, sillä päädystä kaarrettiin jo 16 metrin linjoille. Vake venyi eteen yllättävänkin hyvin, ja sujuvasti neljällä laukalla mentiin sekä kaareva että suora linja. Tämän jälkeen tehtävänantona olisi ollut laukata pääty-ympyrä, mutta epähuomiossa tämä jäi minulta tekemättä ja jatkoin kasiesteeltä suoraan seuraavalle kavaletille, jolle pitikin jo saada laukka kiinni ja poni mahtumaan kavalettien ja ristikoiden väliin lisäaskelten kanssa. Ehdin ajatella, että onpas tässä hankala paikka kun laukkaa täytyy näin nopeasti säätää ihan ääripäästä toiseen, mutta Vake lyheni hyvin ja selvisimme ihan kunnialla. Viimeinen tehtävä eli kaareva kuuden laukan linja ristikolta maapuomeille (12-13) oli sikäli haasteellinen, että nyt Vake oli tietenkin menossa suoraan edessä olevalle pystylle ja kaiken lisäksi laukka vaihtui ristikolla vääräksi. Niinpä puomeja kohti ei ollut tarpeeksi ajatusta eteen, ja niille ei saatu ensin askelta sopimaan. Tälle linjalle jouduttiin ottamaan muutama sakkokierros. Laukan vaihtuminen vasemmasta oikeaksi oli selkeä ongelma, joka heijasteli ponin vinoutta.
Ravipuomilähestymisen lävistäjäristikolle Vake meni taas hieman hätäillen ja laukkaan sotkien, mutta ristikko ylittyi napakasti ja sen jälkeisillä puomeilla ei ollut enää ongelmia. Sitten pitikin laukka saada lähtemään heti kunnolla eteen, sillä päädystä kaarrettiin jo 16 metrin linjoille. Vake venyi eteen yllättävänkin hyvin, ja sujuvasti neljällä laukalla mentiin sekä kaareva että suora linja. Tämän jälkeen tehtävänantona olisi ollut laukata pääty-ympyrä, mutta epähuomiossa tämä jäi minulta tekemättä ja jatkoin kasiesteeltä suoraan seuraavalle kavaletille, jolle pitikin jo saada laukka kiinni ja poni mahtumaan kavalettien ja ristikoiden väliin lisäaskelten kanssa. Ehdin ajatella, että onpas tässä hankala paikka kun laukkaa täytyy näin nopeasti säätää ihan ääripäästä toiseen, mutta Vake lyheni hyvin ja selvisimme ihan kunnialla. Viimeinen tehtävä eli kaareva kuuden laukan linja ristikolta maapuomeille (12-13) oli sikäli haasteellinen, että nyt Vake oli tietenkin menossa suoraan edessä olevalle pystylle ja kaiken lisäksi laukka vaihtui ristikolla vääräksi. Niinpä puomeja kohti ei ollut tarpeeksi ajatusta eteen, ja niille ei saatu ensin askelta sopimaan. Tälle linjalle jouduttiin ottamaan muutama sakkokierros. Laukan vaihtuminen vasemmasta oikeaksi oli selkeä ongelma, joka heijasteli ponin vinoutta.
Olipa tässä taas tekemistä!
Tällaisten tehtävien ratsastaminen tekee kyllä niin hyvää, koska
niistä asiallisesti suoriutuakseen pitää kuskin ehdottomasti istua
pystyssä ja ponilla säilyä terävyys sekä ajatus eteenpäin koko ajan. Nämä
tekijät ovat ne meidän selkeät kompastuskivet, mutta saatiinpa
tsempattua sen verran että parannettiin tunnin loppua kohti kuin se
kuuluisa sika juoksua. Siinäpä sulateltavaa pienelle joulutauolle ennen seuraavaa valmennuskertaa parin viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti