Airan tunnin jälkeen oli sopiva pieni tauko ja sitten mentiin vielä Vaken kanssa Artsin valmennukseen. Kylläpä Hiliman jälkeen elo tuntuikin korostuneen harmoniselta Vaken kanssa, mehän suorastaan luemme toistemme ajatuksia (ainakin välillä).
Jatkoimme samoja juttuja kuin viime viikolla, eli askeleen lyhentämistä ja kokoamista sekä siirtymisiä. Ensin kuitenkin mentiin muutama pohkeenväistölävistäjä käynnissä, ja ohjeena oli pysäyttää hevonen kesken väistön ulko-ohjalla jos se tuntui yhtään jyräävän ohjaa vasten. Vake meni ihan kuuliaisesti sivulle, mutta oli niskastaan hieman jähmeä ja tähän haettiin apua pysähdyksistä. Pysähdyksen jälkeen jatkettiin taas suoraan sivulle väistöaskelilla. Kyllä siinä löytyikin vähän parempaa ajatusta ulko-ohjasta, ja asetuksen kääntäminen hetkellisesti väistön suuntaan tuntui auttavan ulkolavan hallinnassa myös.
Kun Vake oli käynnissä hieman pehmennyt jatkoimme verryttelyä kevyessä ravissa. Ravista tehtiin muutamia käyntiinsiirtymisiä kevennystä hidastamalla, ja parin askeleen jälkeen palattiin takaisin raviin. Nämä toimivat pienenä herkistelynä ja ikään kuin "liioiteltuna puolipidätteenä". Vake alkoikin selvästi kuunnella herkemmällä korvalla kevennyksen hidastumista, ja takaisin raviinkin se lähti pikkuhiljaa pienemmin merkein. Artsi muistutteli myös keventämään neutraalimmin, eli huomaamattani hieman puskin Vakea kevennyksellä eteenpäin. Ihan pieni muutos hillitympään kropan liikkeeseen rentoutti heti Vakea ja pyöreyttäkin tuli saman tien lisää.
Keskityimme siis tänäänkin askelpituuden vaihteluihin lyhyemmän ja pidemmän ravin välillä. Lisäksi lyhyestä ravista tehtiin siirtymisiä käyntiin sekä laukannostoja. Nämä tehtävät sujuivat melko lailla edelliskerran tapaan. Nyt ei tosin saatu maasta käsin apua, ja Vaken energia jäi ehkä vähän huonommaksi. Toisaalta se pysyi aika rentona. Ravia työstäessä tuli muutamia todella hienoja pätkiä, jolloin Vake tuntui tosissaan ryhdistävän etuosaa ja ravaavan ylämäkeen. Eihän se kovin pitkiä aikoja tätä jaksanut ylläpitää, mutta lyhyet pätkät olivat nekin jo jotain. Välillä sitten palkittiin antamalla ravata rennommin eteen. Lyhennyksissä tavoitin hieman ideaa takaosan päällä istumisesta, mutta sama ajatus olisi saanut säilyä siinäkin vaiheessa kun lähdettiin pidentämään rennosti eteen. Nyt kävi niin, että sekä poni että kuski hieman lössähtivät kun tuli aika pidentää ja rentoutua.
Laukannostoja tehtiin ensin uralla lyhennetystä ja viritetystä ravista, ja lopuksi lävistäjillä. Oikean laukan nostot sujuivat uralla älyttömän kivasti, ja pääsin toteuttamaan ne samalla lailla lonkkaa keikauttaen kuin viimeksi. Tosi siistiä, kun nostossa ei tarvita edes oikein pohjetta! Vasemmassa kierroksessa en kuitenkaan osannut samanlaista oikein ajoitettua lonkan keikautusta tehdä, joten nostot olivat vähän sitkaampia ja tapahtuivat enemmän pohkeella. Lävistäjillä ilman seinän tukea molemmat nostot olivat hankalampia kuin uralla, mutta edelleen oikea laukka nousi näppärämmin. Vasemman laukan nostoon tullessa Vake tuntui kiemurtelevan ja liirailevan, mutta tämäpä taisi johtua siitä että aloin itse tuupata ja huojua istunnalla. Artsi ohjeisti tarkkailemaan nostoavun ajoitusta hetkeen jolloin ulkotakajalka tuli maahan. Samalla nostoon piti myös ratsastaa eleettömästi ja hääräämättä kaikkea ylimääräistä Vaken häiriöksi. Ajoituksen kanssa oli pientä säätöä, mutta kun se viimein onnistui ja annoin avut oikealla hetkellä niin vasenkin laukka nousi täsmällisesti jos nyt ei erityisen terävästi. Hiljaa istumalla myös turhat liirailut lävistäjällä jäivät pois.
Lopuksi laukkasimme vielä vähän pidemmän tovin uralla vasemmassa kierroksessa. Tässä vaiheessa tuntia minusta tuntui kuin Vake olisi ravissa jo menettänyt parhaan ryhdin ja terän, mutta oli yllättävää miten kivasti se sitten kulki laukassa. Laukka rullasi hyvin tuntumaa kohti ja Vake oli tasaisen pyöreänä, mitä se ei suinkaan aina laukassa ole. Edelleen tosin vaivihkaa hieman työnsin sitä istunnalla, ja tämä haluttiin karsia vielä pois. Sain keskittyä istumaan oikein eleettömästi ja neutraalisti laukan mukana, ja vain pohje tai raippa muistutti kevyesti mikäli meno alkoi hieman hyytyä. Näin päästiin siihen tilanteeseen, että Vake laukkasi todella ihan itse ja laukka kuljetti vaivattomasti eteenpäin. Tosi hyvä pätkä aivan tunnin loppuun!
Kantava teema oli tänään se, että vähemmällä tekemisellä poni toimii paremmin. Kun ei ole taustahälinää kuulee se apuni ja vastaa niihin täsmällisemmin. Vakea tulee myös niin helposti tuupanneeksi istunnalla eteenpäin ilman että asiaa edes tiedostaa, mutta kun tämän hienovaraisen työntämisen saa pois tulee liikkumisesta rennompaa ja parempaa. Varsinkin laukassa (ja nostoissa) ero oli erityisen selvä, ja laukkatyöskentely loksahti lopuksi aivan uudelle tasolle. Kyllä valmennustunti oli taas aivan asioiden ytimessä!
Jatkoimme samoja juttuja kuin viime viikolla, eli askeleen lyhentämistä ja kokoamista sekä siirtymisiä. Ensin kuitenkin mentiin muutama pohkeenväistölävistäjä käynnissä, ja ohjeena oli pysäyttää hevonen kesken väistön ulko-ohjalla jos se tuntui yhtään jyräävän ohjaa vasten. Vake meni ihan kuuliaisesti sivulle, mutta oli niskastaan hieman jähmeä ja tähän haettiin apua pysähdyksistä. Pysähdyksen jälkeen jatkettiin taas suoraan sivulle väistöaskelilla. Kyllä siinä löytyikin vähän parempaa ajatusta ulko-ohjasta, ja asetuksen kääntäminen hetkellisesti väistön suuntaan tuntui auttavan ulkolavan hallinnassa myös.
Kun Vake oli käynnissä hieman pehmennyt jatkoimme verryttelyä kevyessä ravissa. Ravista tehtiin muutamia käyntiinsiirtymisiä kevennystä hidastamalla, ja parin askeleen jälkeen palattiin takaisin raviin. Nämä toimivat pienenä herkistelynä ja ikään kuin "liioiteltuna puolipidätteenä". Vake alkoikin selvästi kuunnella herkemmällä korvalla kevennyksen hidastumista, ja takaisin raviinkin se lähti pikkuhiljaa pienemmin merkein. Artsi muistutteli myös keventämään neutraalimmin, eli huomaamattani hieman puskin Vakea kevennyksellä eteenpäin. Ihan pieni muutos hillitympään kropan liikkeeseen rentoutti heti Vakea ja pyöreyttäkin tuli saman tien lisää.
Keskityimme siis tänäänkin askelpituuden vaihteluihin lyhyemmän ja pidemmän ravin välillä. Lisäksi lyhyestä ravista tehtiin siirtymisiä käyntiin sekä laukannostoja. Nämä tehtävät sujuivat melko lailla edelliskerran tapaan. Nyt ei tosin saatu maasta käsin apua, ja Vaken energia jäi ehkä vähän huonommaksi. Toisaalta se pysyi aika rentona. Ravia työstäessä tuli muutamia todella hienoja pätkiä, jolloin Vake tuntui tosissaan ryhdistävän etuosaa ja ravaavan ylämäkeen. Eihän se kovin pitkiä aikoja tätä jaksanut ylläpitää, mutta lyhyet pätkät olivat nekin jo jotain. Välillä sitten palkittiin antamalla ravata rennommin eteen. Lyhennyksissä tavoitin hieman ideaa takaosan päällä istumisesta, mutta sama ajatus olisi saanut säilyä siinäkin vaiheessa kun lähdettiin pidentämään rennosti eteen. Nyt kävi niin, että sekä poni että kuski hieman lössähtivät kun tuli aika pidentää ja rentoutua.
Laukannostoja tehtiin ensin uralla lyhennetystä ja viritetystä ravista, ja lopuksi lävistäjillä. Oikean laukan nostot sujuivat uralla älyttömän kivasti, ja pääsin toteuttamaan ne samalla lailla lonkkaa keikauttaen kuin viimeksi. Tosi siistiä, kun nostossa ei tarvita edes oikein pohjetta! Vasemmassa kierroksessa en kuitenkaan osannut samanlaista oikein ajoitettua lonkan keikautusta tehdä, joten nostot olivat vähän sitkaampia ja tapahtuivat enemmän pohkeella. Lävistäjillä ilman seinän tukea molemmat nostot olivat hankalampia kuin uralla, mutta edelleen oikea laukka nousi näppärämmin. Vasemman laukan nostoon tullessa Vake tuntui kiemurtelevan ja liirailevan, mutta tämäpä taisi johtua siitä että aloin itse tuupata ja huojua istunnalla. Artsi ohjeisti tarkkailemaan nostoavun ajoitusta hetkeen jolloin ulkotakajalka tuli maahan. Samalla nostoon piti myös ratsastaa eleettömästi ja hääräämättä kaikkea ylimääräistä Vaken häiriöksi. Ajoituksen kanssa oli pientä säätöä, mutta kun se viimein onnistui ja annoin avut oikealla hetkellä niin vasenkin laukka nousi täsmällisesti jos nyt ei erityisen terävästi. Hiljaa istumalla myös turhat liirailut lävistäjällä jäivät pois.
Lopuksi laukkasimme vielä vähän pidemmän tovin uralla vasemmassa kierroksessa. Tässä vaiheessa tuntia minusta tuntui kuin Vake olisi ravissa jo menettänyt parhaan ryhdin ja terän, mutta oli yllättävää miten kivasti se sitten kulki laukassa. Laukka rullasi hyvin tuntumaa kohti ja Vake oli tasaisen pyöreänä, mitä se ei suinkaan aina laukassa ole. Edelleen tosin vaivihkaa hieman työnsin sitä istunnalla, ja tämä haluttiin karsia vielä pois. Sain keskittyä istumaan oikein eleettömästi ja neutraalisti laukan mukana, ja vain pohje tai raippa muistutti kevyesti mikäli meno alkoi hieman hyytyä. Näin päästiin siihen tilanteeseen, että Vake laukkasi todella ihan itse ja laukka kuljetti vaivattomasti eteenpäin. Tosi hyvä pätkä aivan tunnin loppuun!
Kantava teema oli tänään se, että vähemmällä tekemisellä poni toimii paremmin. Kun ei ole taustahälinää kuulee se apuni ja vastaa niihin täsmällisemmin. Vakea tulee myös niin helposti tuupanneeksi istunnalla eteenpäin ilman että asiaa edes tiedostaa, mutta kun tämän hienovaraisen työntämisen saa pois tulee liikkumisesta rennompaa ja parempaa. Varsinkin laukassa (ja nostoissa) ero oli erityisen selvä, ja laukkatyöskentely loksahti lopuksi aivan uudelle tasolle. Kyllä valmennustunti oli taas aivan asioiden ytimessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti