Artsin valmennus oli tällä viikolla poikkeuksellisesti torstaiaamuna. Kun olin myös poikkeuksellisesti ratsastanut Vakella keskiviikkoiltana niin pääsin valmennukseen kerrankin omilta jäljiltä olevalla ponilla. Alkuverryttelyssä Vake olikin harvinasen hyvä. Oikea kylki ei puskenut sisään, vaan myös oikealle Vake oli valmiiksi notkea eikä suoristamista ja työstämistä tarvittu läheskään siinä määrin kuin yleensä. Niinpä itsenäiset verryttelyt sujuivat mukavan pehmeästi ja rennosti pyöreänä liikkuen. Tuli oikein hyvä mieli, kun huomasin että Vake oli näin hyvä nimenomaan oman ratsastukseni jäljiltä.
Kyllä se kaikkivoipaisuuden tunne siitä karisi, kun aloimme työskennellä päivän varsinaisten tehtävien parissa. Nyt nimittäin ei sievä ravi riittänyt, vaan tänään Vaken haluttiin olevan pyöreällä niskalla myös käynnissä ja pysähdyksissä sekä siirtymisten yli. Käynnissähän Vake on perinteisesti ollut kaikkein vaikein saada pyöristymään, sillä käynnissä se jää aina niin hitaaksi eikä moottoria löydy. Ratsastimme aluksi pysähdyksiä käynnistä sekä uralla että pituushalkaisijalla. Jos käynnissä niskan saikin hetkellisesti myötäämään, niin pysähdyksissä Vake ikään kuin siirtyi tuumailutauolle nenä pitkällä ja kiinnitti huomionsa muualle kuin ratsastajaan. Pienillä asetuksilla ja kuolaimen liikutteluilla palautettiin sen ajatuksia takaisin kuskin suuntaan, ja asettavaa ohjaa myötäämällä sekä kaulaa silittämällä sain sen rentoutumaan pyöreälle kaulalle kunhan vaan ensin oli vähän herätelty huomiota.
Ratsastimme edelliskertojen tapaan paljon siirtymisiä sekä lyhensimme askelta siirtymisiä valmistellessa. Kun siirtymiset alkoivat sujua uralla mentiin niitä myös pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijalla koin suoruuden säilyttämisen erityisen hankalaksi, etenkin laukassa. Uralla seinän tuki auttoi siirtymisissä, kun taas pituushalkaisijalla Vake kampeutui helposti oikealle. Jos pyöreys meinasi pituushalkaisijalla kadota oli ohjeena ottaa avuksi pieni asetus (yleensä vasemmalle). Vake väläytteli etenkin ravissa oikein hienoja pätkiä ryhdikkäässä muodossa näppärästi kahden ohjan välissä. Välillä kuitenkin homma lässähti matalaryhtiseksi mönkimiseksi.
Laukannostoja tehtiin tänään paljon. Yritin taas tehdä noston pelkästään istunnalla eli lonkkaa keikauttamalla, mutta sorruinpa liioittelemaan ja keikauttamaan koko ylävartaloa. Vake kyllä luki ajatuksiani, mutta kuskin heijatessa se ei ollut nostoissa tietenkään niin täsmällinen ja ponteva. Malttia siihen vartalon käyttöön! Toki mukaan mahtui myös oikein onnistuneita laukannostoja, joissa olin saanut kerättyä alle riittävän energian ja onnistuin antamaan selkeän mutta pienen merkin. Hyvän noston jälkeen ensimmäiset laukka-askeleet pyörivät oikein hyvin ja ryhdikkäästi. Kun laukka alkoi tästä hyytyä aloin taas tuupata vaivihkaa istunnalla ja laukka meni tietenkin vain huonommaksi. Sainkin ohjeeksi ottaa laukan pois heti kun tuntui että pitää alkaa tuupata, ja tehdä ravista välittömästi uuden noston. Tämä toimi samalla Vakelle tehokkaana voimisteluna, kun nostoja tuli monta peräjälkeen. Takaosa tuntuikin tekevän hyvin töitä kun teimme tällaisia nopeasti toistuvia laukka-ravi-laukka-siirtymisiä ympyrällä, ja poni ponnisti nostoihin oikein napakasti.
Lopuksi yritimme ratsastaa vielä kevyessä ravissa muutamia reilumpia askeleenpidennyksiä uralla, mutta kovin kummoisia eroja en Vaken raviin saanut ratsastettua. Tässä vaiheessa tuntia laukkatyöskentelyn jälkeen poni oli ehkä jo menettänyt parasta energiaansa ja ryhtiään. Pidennyksiin haluttiin joka tapauksessa pyöreyttä, joten eteen ratsastettiin vain sen verran kuin oli mahdollista pyöreällä niskalla ja selkä ylhäällä vaikka liike jäikin vielä kovin vaatimattomaksi. Vakelle askeleen pidentäminen ei tokikaan ole helppoa, mutta ehkä se sieltä vielä joku päivä tulee. Aivan lopuksi haettiin vielä käynnissä energistä askellusta sekä asetuksella myötäys pyöreälle niskalle ennen kuin annettiin pitkät ohjat.
Enpä voi sanoa, että tässä oltaisiin oltu aivan mukavuusalueella runsaiden siirtymisten ja käynnin työstämisen parissa. Kai se on onnistuneen valmennuksen merkki, että koko ajan ei ole helppoa mutta silti mukaan mahtuu myös onnistuneita pätkiä. Tunti myös linkittyi mukavasti pariin edelliskertaan ja niillä hoksattuihin asioihin. Käynnin runsaampi työstäminen oli "uudempi" juttu, mutta hyvä että siihenkin paneudutaan. Monesti sitä vaan haluaisi luovuttaa ja unohtaa käynnin ratsastamisen Vakella kokonaan, kun se tuntuu niin hankalalta. Sitkeydellä kuitenkin käyntiin löytyi edes välillä pyöreyttä, vaikka toki siihen vaadittaisiin terävyyttä vielä lisää ja haasteena ovat etenkin hetket alassiirtymisten jälkeen. Hyvä huomio on myös se, että Vake täytyy opettaa olemaan pysähdyksissäkin kuulolla sen sijaan että se pitäisi niitä luvallisina henkisen poissaolon hetkinä.
Kyllä se kaikkivoipaisuuden tunne siitä karisi, kun aloimme työskennellä päivän varsinaisten tehtävien parissa. Nyt nimittäin ei sievä ravi riittänyt, vaan tänään Vaken haluttiin olevan pyöreällä niskalla myös käynnissä ja pysähdyksissä sekä siirtymisten yli. Käynnissähän Vake on perinteisesti ollut kaikkein vaikein saada pyöristymään, sillä käynnissä se jää aina niin hitaaksi eikä moottoria löydy. Ratsastimme aluksi pysähdyksiä käynnistä sekä uralla että pituushalkaisijalla. Jos käynnissä niskan saikin hetkellisesti myötäämään, niin pysähdyksissä Vake ikään kuin siirtyi tuumailutauolle nenä pitkällä ja kiinnitti huomionsa muualle kuin ratsastajaan. Pienillä asetuksilla ja kuolaimen liikutteluilla palautettiin sen ajatuksia takaisin kuskin suuntaan, ja asettavaa ohjaa myötäämällä sekä kaulaa silittämällä sain sen rentoutumaan pyöreälle kaulalle kunhan vaan ensin oli vähän herätelty huomiota.
Ratsastimme edelliskertojen tapaan paljon siirtymisiä sekä lyhensimme askelta siirtymisiä valmistellessa. Kun siirtymiset alkoivat sujua uralla mentiin niitä myös pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijalla koin suoruuden säilyttämisen erityisen hankalaksi, etenkin laukassa. Uralla seinän tuki auttoi siirtymisissä, kun taas pituushalkaisijalla Vake kampeutui helposti oikealle. Jos pyöreys meinasi pituushalkaisijalla kadota oli ohjeena ottaa avuksi pieni asetus (yleensä vasemmalle). Vake väläytteli etenkin ravissa oikein hienoja pätkiä ryhdikkäässä muodossa näppärästi kahden ohjan välissä. Välillä kuitenkin homma lässähti matalaryhtiseksi mönkimiseksi.
Laukannostoja tehtiin tänään paljon. Yritin taas tehdä noston pelkästään istunnalla eli lonkkaa keikauttamalla, mutta sorruinpa liioittelemaan ja keikauttamaan koko ylävartaloa. Vake kyllä luki ajatuksiani, mutta kuskin heijatessa se ei ollut nostoissa tietenkään niin täsmällinen ja ponteva. Malttia siihen vartalon käyttöön! Toki mukaan mahtui myös oikein onnistuneita laukannostoja, joissa olin saanut kerättyä alle riittävän energian ja onnistuin antamaan selkeän mutta pienen merkin. Hyvän noston jälkeen ensimmäiset laukka-askeleet pyörivät oikein hyvin ja ryhdikkäästi. Kun laukka alkoi tästä hyytyä aloin taas tuupata vaivihkaa istunnalla ja laukka meni tietenkin vain huonommaksi. Sainkin ohjeeksi ottaa laukan pois heti kun tuntui että pitää alkaa tuupata, ja tehdä ravista välittömästi uuden noston. Tämä toimi samalla Vakelle tehokkaana voimisteluna, kun nostoja tuli monta peräjälkeen. Takaosa tuntuikin tekevän hyvin töitä kun teimme tällaisia nopeasti toistuvia laukka-ravi-laukka-siirtymisiä ympyrällä, ja poni ponnisti nostoihin oikein napakasti.
Lopuksi yritimme ratsastaa vielä kevyessä ravissa muutamia reilumpia askeleenpidennyksiä uralla, mutta kovin kummoisia eroja en Vaken raviin saanut ratsastettua. Tässä vaiheessa tuntia laukkatyöskentelyn jälkeen poni oli ehkä jo menettänyt parasta energiaansa ja ryhtiään. Pidennyksiin haluttiin joka tapauksessa pyöreyttä, joten eteen ratsastettiin vain sen verran kuin oli mahdollista pyöreällä niskalla ja selkä ylhäällä vaikka liike jäikin vielä kovin vaatimattomaksi. Vakelle askeleen pidentäminen ei tokikaan ole helppoa, mutta ehkä se sieltä vielä joku päivä tulee. Aivan lopuksi haettiin vielä käynnissä energistä askellusta sekä asetuksella myötäys pyöreälle niskalle ennen kuin annettiin pitkät ohjat.
Enpä voi sanoa, että tässä oltaisiin oltu aivan mukavuusalueella runsaiden siirtymisten ja käynnin työstämisen parissa. Kai se on onnistuneen valmennuksen merkki, että koko ajan ei ole helppoa mutta silti mukaan mahtuu myös onnistuneita pätkiä. Tunti myös linkittyi mukavasti pariin edelliskertaan ja niillä hoksattuihin asioihin. Käynnin runsaampi työstäminen oli "uudempi" juttu, mutta hyvä että siihenkin paneudutaan. Monesti sitä vaan haluaisi luovuttaa ja unohtaa käynnin ratsastamisen Vakella kokonaan, kun se tuntuu niin hankalalta. Sitkeydellä kuitenkin käyntiin löytyi edes välillä pyöreyttä, vaikka toki siihen vaadittaisiin terävyyttä vielä lisää ja haasteena ovat etenkin hetket alassiirtymisten jälkeen. Hyvä huomio on myös se, että Vake täytyy opettaa olemaan pysähdyksissäkin kuulolla sen sijaan että se pitäisi niitä luvallisina henkisen poissaolon hetkinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti