Artsin valmennuksessa

Tänään tuli täyteen tasan 100 ratsastuskertaa Vakella (alkaahan se poni jo tuntua tutulta!), ja sattui niin sopivasti että merkkipäivän kunniaksi meillä oli aivan erityistä ohjelmaa: pääsimme osallistumaan Tallinmäellä vierailevan Artsi Heinon valmennukseen. Artsia on valmentajana kehuttu niin paljon että olin odottanut tätä tilaisuutta tosi paljon. Hienoa, että tunti saatiin järjestymään, ja mahdollisesti valmennuksia voi tulla jatkossa lisää. Kovasti tässä Vaken kanssa tarvitaan koulupuolenkin treeniä, joten mikäs sen parempaa kuin saada siihen apua oikein kunnon valmentajalta. Tunti mentiin kolmen ratsukon ryhmässä.

Vake oli valmentajalle entuudestaan tuttu tapaus, ja niinpä heti ensimmäinen ohje oli laittaa poni ensiaskeleista asti hereille ja työskentelyvaihteelle. Pitkin ohjin kävellessäkään ei suvaittu hidastelua, vaan eteenpäin piti mennä ja ilman jatkuvaa pohkeella työntämistä. Raipalla piti siis kutitella heti vähän terävyyttä askeleeseen. Ravissa verrytellessä jatkui sama meno, eli eteen piti liikkua tarmokkaasti ja tehottomasta pohkeilla puskemisesta tuli sanomista. Kun kuskin raippakäsi oli vähän tavallista herkempänä ja pohkeelle vaadittiin oikeasti reaktio niin ei kestänyt kauankaan kun Vake jo liikkui huomattavasti paremmin itse eteenpäin. Sain myös ohjeeksi keventää hieman isommin ja selkeämmin, ja näin houkutella raviin enemmän ilmaa.

Ravissa ratsastimme ensin suuria ympyröitä, ja sain vinkkejä asettamiseen ja ponin suoristamiseen. Vasemmassa kierroksessa Artsi huomautti etuosan pyrkivän ympyrältä ulos ja ponin nenän kääntyvän myös ulospäin. Etuosan pyrkimisen oikealle olen toki aina huomannut itsekin ja yrittänyt sitä työstää, mutta sitäpä en ole hoksannutkaan että myös nenä kääntyy oikealle. Korjauksena tilanteeseen Artsi ohjeisti ratsastamaan ympyrällä vuoroin suoristaen ja vuoroin asettaen, ikään kuin monikulmiolla jossa vuoroin ratsastetaan pieni pätkä suoraan hakien kaulaa ja etuosaa takaosan eteen, ja vuoroin taas vähän käännetään ja asetetaan vasemmalle. Hyvä ohje oli myös "horjauttaa" etuosaa välillä oikealta vasemmalle, ja aina sekunnin ajan tuntui siltä että nyt poni vähän suoristui. Oikeassa kierroksessa puolestaan kaula oli aivan liikaa oikealla ja etujalat jälleen ulkona eli vasemmalla. Tässäkin olen ollut vähän virheellisessä käsityksessä ja kuvitellut Vaken puskevan etuosaa oikeassa kierroksessa sisään, vaikka tosiasiassa kaula on se joka kenottaa oikealle ja muutoin etuosa onkin vasemmalla! Heti kun asiasta sanottiin niin tajusin että näinhän se onkin. Piti siis ratsastaa kaulaa suoraksi ulko-ohjalla ja samalla tuoda etujalkoja vasemmalta oikealle. Vasta-asetus toimi tässä apuna. Täsmäohjeena oli asettaa hetki kevyesti ulos, johtaa sitten oikealla kädellä etuosaa oikealle ja koskettaa heti perään raipalla ravin aktivoimiseksi. Näitä seurasi välittömästi kiitos sisäkädellä taputtaen.

Verryttelimme vielä laukassa, jossa ensimmäinen ohje oli jälleen hakea liikkeeseen lisää energiaa. Raipalla siis vähän kutiteltiin laukassakin, ja alkoi vähitellen tuntua siltä että Vake eteni ihan puskematta ja hyvässä laukan rytmissä. Vaikka laukka tuntui minusta hyvältä niin tuuppasin kuulemma liikettä ylävartalolla eli ylävartalo heilui liikaa edestakaisin. En kuulemma ole vielä kiikkustuoli-ikäinen, joten en saa keinua laukassa näin. Ylävartalon rauhoittamiseksi paikoilleen piti tehdä ihan ajatuksen kanssa töitä. Varmaan tämä on osaltaan taas sitä keskivartalon heikkoutta että ei onnistu automaattisesti istumaan aivan hiljaa liikkeen mukana.

Kun askellajit oli käyty läpi niin siirryttiin pohkeenväistöjen pariin. Teoriakertaus oli että pohkeenväistö on ennen kaikkea irrottava liike sekä taka- että etuosalle, ja jotta se täyttää tehtävänsä tulee myös etujalkojen astua ristiin. Ei siis jäädä vain tuuppaamaan takaosaa sivulle ja väistätetä perä edellä, vaan ratsastetaan myös etuosaa. Jotta väistö onnistuu tulee pidätteen mennä läpi etenkin ulko-ohjalla ja etuosan hidastaa vauhtia niin että hevonen ehtii astua ristiin. Hyvä muistutus, kun usein sitä keskittyy nimenomaan väistättämään takaosaa.

Ensin teimme väistöjä käynnissä ja ravissa ratsastaen pitkältä sivulta täyskaarron ja tehden väistön viistosti uraa kohti. Tässä kuviossa ulko-ohja löytyi väistöön vähän helpommin koska väistön ulko-ohja oli ensin toiminut voltin puolikkaalla sisäohjana. Joka tapauksessa ulko-ohjalla sai tehdä selkeät pidätteet ennen kuin Vake alkoi väistää kunnolla. Vasemmalle väistö lähti aika helposti, mutta oikealle väistäessä piti pidätteeseen kiinnittää erityistä huomiota ja raipalla hieman vahvistaa väistättävää pohjetta. Aluksi väistö oikealle oli nahkea, mutta toistojen myötä tämäkin alkoi sujua. Muotokaan ei enää lopulta ollut väistössä aivan turpa taivasta kohden, vaan kun pidäte meni läpi niin poni tuli tuntumalle pehmeämmän oloisena. Etenkin raviväistöt onnistuivat lopulta harvinaisen kivasti eli niin että ravissa jopa säilyi jonkinlainen tahti. Raviväistö meillä on monesti ollut väkinäistä puskemista jossa etuosa karkaa ja ravi sammuu. Nyt kun kiinnitettiin huomiota siihen että etuosa odottaa niin homma alkoikin onnistua!

Lopuksi teimme vielä väistöpätkiä ympyrällä. Käynnissä väistätettiin takaosaa ulos ympyrältä pari askelta kerrallaan, ja väistöstä nostettiin laukka. Vake väisti hetkittäin aika kivasti, ja nyt se alkoi väistöissä pyöristyäkin ihan kunnolla. Toisaalta välillä väistössä vähän jumituttiin, ja varsinkin jos etuosa pysähtyi niin takaosa väistikin jo liian jyrkästi. Tässä vaiheessa en ehtiyt saada kovin paljon täsmäohjeita. Laukka nousi väistöstä yllättävänkin helposti, ja Vake oli nyt hereillä ja terävänä niin että laukka nousi ehkä jopa vähän ylämäkeen. Ainakin nämä olivat harvinaisen napakan ja hyvän tuntuisia nostoja, jopa pyöreitäkin, ja lyhyet laukkapätkät ympyrällä tuntuivat aika mainioilta kun poni ei puskenutkaan laukassa sellaista kylkimyyryä kuin yleensä.

Loppuraveja ei Vaken kanssa ehditty mennä kuin reilu ympyräkierros, sillä poni jatkoi vielä alkeistunnille kevyeeseen loppuhölköttelyyn. Ehdin kuitenkin todeta että kyllä meno tuntui huomattavasti parantuneen alkuverryttelyn verrattuna. Ei me tänään mitenkään mahtavan hienosti menty, mutta sain todella hyviä täsmäohjeita joita toteuttamalla tuntui heti tapahtuvan oikeansuuntaisia muutoksia. Olin suorastaan hämmästynyt siitä miten hyvin raviväistöt ja laukannostot onnistuivat, ja hoksasin nyt Vaken vinouksista ja niiden korjaamisesta uusia juttuja. Vaken ratsastaminen liikkeelle ja hereille on tietenkin itsestäänselvyys, mutta yleensä en ole sen suhteen tarpeeksi topakka ja johdonmukainen vaan tarvitaan ulkopuolinen valmentaja kertomaan että poni on ihan oikeasti heräteltävä ennen kuin tehdään mitään muuta, oltiin sitten koulu- tai estetunnilla. Koin tämän valmennuksen ehdottoman hyödyllisenä, ja jos Artsin opetukseen päästään jatkossakin niin uskon että pikkuhiljaa voidaan Vaken kanssa ihan kehittyäkin omalla vaatimattomalla tasollamme.