Pääsin kuin pääsinkin Artsin valmennukseen, vaikka alkuviikko meni ikävän flunssan kourissa. Perjantaina olo oli kuitenkin jo kevyeen treeniin sopiva. Sain valita ratsun Vaken ja Kingin väliltä, ja Vaken satulaanhan minä tietenkin lopulta eniten mielin. Vaken kyydissä pääsee ainakin liikkeiden tasaisuuden puolesta helpolla, joten harjoitusravia olisi näin puolikuntoisenakin jaksanut puksuttaa vaikka koko iltapäivän.
Harjoitukset jatkuivat samoilla teemoilla kuin parilla edellisellä kerralla: suoria pituushalkaisijan suuntaisia linjoja sekä asetuksia. Ravi- ja laukkaverryttelyjen jälkeen aloimme ensin ratsastaa ravissa pituushalkaisijalle, jolta lähdettiin pohkeenväistöä noin 5 metriä uraa kohti ja suoristettiin taas uudelle linjalle päätyä kohti. Myöhemmässä vaiheessa mukaan lisättiin avotaivutusta väistön jälkeiselle suoralle pätkälle. Suunta pysyi kuviossa samana, eli oikeasta kierroksesta linjalle tullessa väistettiin vasemmalle. Tässä saikin olla tarkkana, sillä Vake pyrki pituushalkaisijalle kääntyessä puskemaan lapaa ulos, niin että koko suora pätkä ennen väistöä meni ulos nojaillen ja näin ollen väistössä oli jo lähtökohtaisesti ulkolapa karkuteillä. Varsinkin oikeassa kierroksessa tämä ilmiö korostui, ja ohjeena oli ottaa asetus vasemmalle heti pituushalkaisijalle tulon jälkeen. Vasta-asetus toimi apuna etuosan hallintaan saamiseksi myös väistön aikana. Väistön loppumisen jälkeen sain ohjeeksi käyttää asetuksen taas vasemmalla, ennen kuin ratsastin ponin avotaivutukseen oikealle. Tämä vasta-asetus ennen avotaivutusta osoittautuikin hyväksi keinoksi saada vasen lapa kunnolla haltuun ja Vake oikeasti suoraksi. Kun lavat oli näin suoristettu, oli kätevää siirtyä avotaivutukseen, joka onnistui harvinaisen mukavasti.
Vasemmassa kierroksessa oli oikeastaan melko samanlainen tilanne, eli Vake olisi halunnut nojailla ulkolavalle niin linjalla kuin väistössäkin. Tässä suunnassa myös takaosaa piti patistella nohevammin mukaan väistöön. Koska oikealle asettaminen on Vakella hankalampaa, ei se tässä suunnassa mielestäni suoristunut ja myödännyt niin nätisti vasta-asetuksen kautta. Avotaivutus oli kuviossa se osuus, missä Vake tuli paemmin kuolaimelle, kun taas väistössä oli vähän vastustelua ja nihkeilyä. Muutenkaan ei ravissa ollut nyt aivan tarpeeksi potkua, vaan jäätiin hiippailemaan puolivaloilla vaikka muoto ihan asiallinen olikin. Ehkä tässä näkyi se, että kuski ei ollut tänään aivan täydellä teholla hommissa.
Lopuksi tiedossa oli vielä laukkatyötä. Laukassa käännyttiin pitkän sivun suuntaiselle linjalle noin 5 metriä uran sisäpuolella. Kun tätä linjaa oli edetty kymmenisen metriä, käännettiin pätkä lävistäjän suuntaisesti ja tästä suoristettiin pituushalkaisijalle. Lävistäjäpätkältä pituushalkaisijalle tullessa mentiin siis pieni kaarros vastalaukassa. Ennakoin hankaluuksia, mutta lopulta tehtävä onnistui helpommin kuin pelkäsin. Ensimmäisellä yrittämällä Vake laukkasi halutun reitin ja piti oikean laukan. Tämän jälkeen poni tiesi tehtävän, ja laukan säilyttäminen vaikeutui. Pääsimme yleensä jopa vastalaukkakohdan ohi, mutta heti sen jälkeen Vake pudotti raville. Sen mielestä homma meni liian vaivalloiseksi. Olin kuitenkin napakkana, ja hätistin raipalla Vaken takaisin laukkaan. Sain myös ohjeeksi säilyttää laukassa saman rytmin koko tien läpi, eli piti istua kaikessa rauhassa ja "tehdä" laukkaan tahtia. En onneksi alkanut pahasti tuupata ja hosua vastalaukkakaarteen kohdalla, ja tälla lailla rauhallisesti ratsastaen sain Vaken lopulta pysymään oikeassa laukassa. Suoristamiseen en ihan täysillä päässyt keskittymään, kun huomio meni oikean laukan ylläpitämiseen.
Vasen laukka oli ainakin vastalaukkaa ajatellen helpompi, ja jonkin aikaa tähän suuntaan työskenneltyämme sain Vaken loksahtamaan mukavasti kuolaimelle. Sain ratsastettua pohkeella laukan teräväksi, ja pidin ulko-ohjalla oikein tasaista tuntumaa. Kylläpä laukka sitten pyörikin aivan eri malliin, ja näin hyviä laukkapätkiä ei kyllä ole meiltä vähään aikaan nähty. Varsinaiselle tehtävälle tullessa pyöreys pääsi kuitenkin helposti häviämään. Näin kuulemma kävi, koska annoin Vaken vetää minut hieman etukenoiseksi.
Sujuvan ja pyöreän laukkapätkän jälkeen Vake liikkui myös loppuraveissa kivan letkeästi. Tällä kertaa se olikin parhaimmillaan poikkeuksellisesti vasta aivan tunnin lopussa. Ehkäpä siis suoristamistyöskentely tuotti jotain tulosta. Harvinaisen toimiva vasen laukka oli tällä tunnilla kyllä ehdottomasti positiivisin asia. Toivottavasti pystyn tavoittamaan saman tunteen jämäkästä istunnasta ja hyvästä tuntumasta laukassa myös tulevilla tunneilla.
Harjoitukset jatkuivat samoilla teemoilla kuin parilla edellisellä kerralla: suoria pituushalkaisijan suuntaisia linjoja sekä asetuksia. Ravi- ja laukkaverryttelyjen jälkeen aloimme ensin ratsastaa ravissa pituushalkaisijalle, jolta lähdettiin pohkeenväistöä noin 5 metriä uraa kohti ja suoristettiin taas uudelle linjalle päätyä kohti. Myöhemmässä vaiheessa mukaan lisättiin avotaivutusta väistön jälkeiselle suoralle pätkälle. Suunta pysyi kuviossa samana, eli oikeasta kierroksesta linjalle tullessa väistettiin vasemmalle. Tässä saikin olla tarkkana, sillä Vake pyrki pituushalkaisijalle kääntyessä puskemaan lapaa ulos, niin että koko suora pätkä ennen väistöä meni ulos nojaillen ja näin ollen väistössä oli jo lähtökohtaisesti ulkolapa karkuteillä. Varsinkin oikeassa kierroksessa tämä ilmiö korostui, ja ohjeena oli ottaa asetus vasemmalle heti pituushalkaisijalle tulon jälkeen. Vasta-asetus toimi apuna etuosan hallintaan saamiseksi myös väistön aikana. Väistön loppumisen jälkeen sain ohjeeksi käyttää asetuksen taas vasemmalla, ennen kuin ratsastin ponin avotaivutukseen oikealle. Tämä vasta-asetus ennen avotaivutusta osoittautuikin hyväksi keinoksi saada vasen lapa kunnolla haltuun ja Vake oikeasti suoraksi. Kun lavat oli näin suoristettu, oli kätevää siirtyä avotaivutukseen, joka onnistui harvinaisen mukavasti.
Vasemmassa kierroksessa oli oikeastaan melko samanlainen tilanne, eli Vake olisi halunnut nojailla ulkolavalle niin linjalla kuin väistössäkin. Tässä suunnassa myös takaosaa piti patistella nohevammin mukaan väistöön. Koska oikealle asettaminen on Vakella hankalampaa, ei se tässä suunnassa mielestäni suoristunut ja myödännyt niin nätisti vasta-asetuksen kautta. Avotaivutus oli kuviossa se osuus, missä Vake tuli paemmin kuolaimelle, kun taas väistössä oli vähän vastustelua ja nihkeilyä. Muutenkaan ei ravissa ollut nyt aivan tarpeeksi potkua, vaan jäätiin hiippailemaan puolivaloilla vaikka muoto ihan asiallinen olikin. Ehkä tässä näkyi se, että kuski ei ollut tänään aivan täydellä teholla hommissa.
Lopuksi tiedossa oli vielä laukkatyötä. Laukassa käännyttiin pitkän sivun suuntaiselle linjalle noin 5 metriä uran sisäpuolella. Kun tätä linjaa oli edetty kymmenisen metriä, käännettiin pätkä lävistäjän suuntaisesti ja tästä suoristettiin pituushalkaisijalle. Lävistäjäpätkältä pituushalkaisijalle tullessa mentiin siis pieni kaarros vastalaukassa. Ennakoin hankaluuksia, mutta lopulta tehtävä onnistui helpommin kuin pelkäsin. Ensimmäisellä yrittämällä Vake laukkasi halutun reitin ja piti oikean laukan. Tämän jälkeen poni tiesi tehtävän, ja laukan säilyttäminen vaikeutui. Pääsimme yleensä jopa vastalaukkakohdan ohi, mutta heti sen jälkeen Vake pudotti raville. Sen mielestä homma meni liian vaivalloiseksi. Olin kuitenkin napakkana, ja hätistin raipalla Vaken takaisin laukkaan. Sain myös ohjeeksi säilyttää laukassa saman rytmin koko tien läpi, eli piti istua kaikessa rauhassa ja "tehdä" laukkaan tahtia. En onneksi alkanut pahasti tuupata ja hosua vastalaukkakaarteen kohdalla, ja tälla lailla rauhallisesti ratsastaen sain Vaken lopulta pysymään oikeassa laukassa. Suoristamiseen en ihan täysillä päässyt keskittymään, kun huomio meni oikean laukan ylläpitämiseen.
Vasen laukka oli ainakin vastalaukkaa ajatellen helpompi, ja jonkin aikaa tähän suuntaan työskenneltyämme sain Vaken loksahtamaan mukavasti kuolaimelle. Sain ratsastettua pohkeella laukan teräväksi, ja pidin ulko-ohjalla oikein tasaista tuntumaa. Kylläpä laukka sitten pyörikin aivan eri malliin, ja näin hyviä laukkapätkiä ei kyllä ole meiltä vähään aikaan nähty. Varsinaiselle tehtävälle tullessa pyöreys pääsi kuitenkin helposti häviämään. Näin kuulemma kävi, koska annoin Vaken vetää minut hieman etukenoiseksi.
Sujuvan ja pyöreän laukkapätkän jälkeen Vake liikkui myös loppuraveissa kivan letkeästi. Tällä kertaa se olikin parhaimmillaan poikkeuksellisesti vasta aivan tunnin lopussa. Ehkäpä siis suoristamistyöskentely tuotti jotain tulosta. Harvinaisen toimiva vasen laukka oli tällä tunnilla kyllä ehdottomasti positiivisin asia. Toivottavasti pystyn tavoittamaan saman tunteen jämäkästä istunnasta ja hyvästä tuntumasta laukassa myös tulevilla tunneilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti