Maanantain ratsu oli jälleen Palle, ja olin siitä hyvilläni. Edellisen kerran jälkeen teki ainakin mieli ottaa revanssi. Tällä kertaa tunti oli Pallelle päivän ensimmäinen, ja niinpä se ei ollutkaan niin hanakka menemään omaan passagemoodiinsa vaan oli helpommin ratsastettavissa. Ihan aluksi ei ollut edes pahaa jumitusta, vaan Palle lähti etenemään ravissa kohtalaisen hyvin. Kaula pitkällä, mutta ei sentään aivan pystypäisenä kirahvina vaan jonkinlaisella tuntumalla. Näin siis ainakin oikeassa kierroksessa, mutta suunnan vaihtuessa alkoi kulmien tuijottelu ja siitä johtuva liikkeen jumittaminen.
Harjoiteltavana oli tänään K.N. Specialin kuvioita. Ratsastimme toiselle pitkälle sivulle loivan kiemuran sekä päätyyn ravivoltin, joka oli rajattu puomeilla oikean koon hahmottamiseksi. Toisella pitkällä sivulla askelta lyhennettiin ja pidennettiin. Oikeassa kierroksessa mukaan tuli laukannosto ravivoltin jälkeen, ja toiseen päätyyn laukkaympyrä. Aluksi tehtävät tuhrautuivat moottorin käynnistely-yrityksiin. Palle ei vielä liikkunut kunnolla takaa, joten eipä se tullut myöskään kunnolliselle tuntumalle. Kerrannaisvaikutuksena oli taivuttamisen vaikeus. Puskin hevosta eteenpäin ajatuksella, että kyllä se tästä, kun vaan tulee tarpeeksi liikettä eteen
Volteilla ope kiinnitti huomiota istunnan kierouteen. Vasemmalle kääntyessä ja taivuttaessa oikea hartia oli huomaamattani taaempana (ja luultavasti myös alempana). Yläkroppaa piti siis kääntää paremmin menosuuntaan, samalla kuitenkin ulkokyljessä tuen säilyttäen. Merkittävin korjaus tapahtui kuitenkin oikeassa kierroksessa, mihin suuntaan minulla on aina ollut suuria ongelmia Pallen taivuttamisessa. Nytkin Palle liirasi volteilla vasen lapa ulkona ja kaula epämääräisesti kenossa. Open ohjeilla sain sekä yläkropan että lantion näyttämään hevosen etuosalle selkeän suunnan voltin uralle, ja painoa siirrettyä ulkoa sisäistuinluulle. Ulkokylki pysyi kuitenkin suorana ja napakkana, eli tässä taisi olla kyse juuri siitä, mistä Aira Toivola käyttää ilmaisua "ulkokyljen kautta kääntäminen". Palle alkoikin asettua ja taipua oikealle oikein kauniisti, kun sain näillä pienillä korjauksilla itseni suoraan ja painon oikein. Samalla tuli sellainen olo, että Palle liikkui kerrankin oikeasti ulko-ohjan tuntumalla ja suorana. Ope totesikin, että Pallen taipuu erityisen hyvin juuri painoa käyttämällä. Jos taas ratsastajan paino on ihan kummasti, niin kyllä hevonen sitten varmasti liirailee.
Lopputunnin ajan kiinnitin erityistä huomiota suoruuteeni ympyröillä ja volteilla. Kun olin kerran saanut tunteen siitä, miten luontevalta tuntui kun palaset olivat kohdillaan, oli sama tunne helpompi löytää uudestaan. Ulkokyljessä oli harvinaisen jämäkkä olo. Pallen eteneminen ja aktiivisuus ei ollut vielä aivan parasta mahdollista, vaan laukassakin jäin sitä vielä työntämään. Ravissa tuli sentään laukan jälkeen energisempiä ja pyöreämpiä pätkiä. Pienten takeltelujen jälkeen laukannostot alkoivat sujua jo asiallisemmin.
Lopuksi ratsastimme vielä lisää laukannostoja sekä laukkalävistäjiä. Liikkeen aktiivisuus parani koko ajan, ja laukannostoihin päästiin nyt napakasta ravista, josta laukka nousi helposti aivan pienimmästä merkistä. Miten tämä voikin olla välillä niin helppoa ja välillä niin vaikeaa! Laukkalävistäjillä meno tuntui hieman hyytyvän loppua kohti, vaikka laukka pysyikin yllä. Aloin näissä tilanteissa tuupata istunnalla, ja ope käski jämäköittää koko istuntaa etten heiluisi liikkeen mukana niin paljon. Tämä oli päivän toinen nappiohje. Hain jämäkkyyttä kroppaan niin laukassa kuin ravissakin, ja Palle alkoi sen seurauksena liikkua aktiivisemmin eteenpäin. Olo alkoi olla jo kuin kouluratsastajalla, eikä vain perunasäkkinä mukana hytkyvällä tädillä. Kun siirryimme loppuraveihin, kulki Palle jo aivan ihanasti. Liike sujui nyt aktiivisena eteenpäin, ja mikä parasta, hevonen oli suurinpiirtein kahdella ohjalla eikä luikerrellut ja liiraillut. Muoto oli hieno, koko etuosa tuntui oikein kevyeltä ja hevonen toimi kuin ajatuksen voimalla. Saimme ratsastaa vielä hieman ympyräkahdeksikkoa lävistäjillä suuntaa vaihtaen, ja en olisi ollenkaan malttanut lopettaa kun meno tuntui niin mahdottoman hyvältä.
Palle tarjosi tänään lopuksi niin mukavan kymmenminuuttisen, että suorastaan leijuin. Open ohjeet kropan suoristamisesta sekä koko istunnan jämäköittämisestä olivat niin osuvia, että pääsin todella konkreettisesti havaitsemaan, miten korjaukset vaikuttivat ihan kaikkeen. Yleensä päädyn ratsastamaan Pallea jotenkin päämäärätiedottomasti ja velton avuttomasti, ja sitten touhu menee epämääräiseksi haahuiluksi. Pelkkä eteen patistelu ei riitä, jos samalla keikun kummallisesti vinossa ja hytkyn mukana kuin makaroni. Nyt sain lopulta paljon jämäkämmän otteen hevoseen istunnan kautta, ja sen myötä sitten Pallekin tiesi mitä tulee tehdä ja mistä on kysymys. Palle on kyllä aivan erityisen palkitseva hevonen korjausten tekemiseen, koska se ratsastajan riittävästi onnistuessa kykenee tarjoamaan niin upean kevyttä ja vaivatonta liikkumista.
Harjoiteltavana oli tänään K.N. Specialin kuvioita. Ratsastimme toiselle pitkälle sivulle loivan kiemuran sekä päätyyn ravivoltin, joka oli rajattu puomeilla oikean koon hahmottamiseksi. Toisella pitkällä sivulla askelta lyhennettiin ja pidennettiin. Oikeassa kierroksessa mukaan tuli laukannosto ravivoltin jälkeen, ja toiseen päätyyn laukkaympyrä. Aluksi tehtävät tuhrautuivat moottorin käynnistely-yrityksiin. Palle ei vielä liikkunut kunnolla takaa, joten eipä se tullut myöskään kunnolliselle tuntumalle. Kerrannaisvaikutuksena oli taivuttamisen vaikeus. Puskin hevosta eteenpäin ajatuksella, että kyllä se tästä, kun vaan tulee tarpeeksi liikettä eteen
Volteilla ope kiinnitti huomiota istunnan kierouteen. Vasemmalle kääntyessä ja taivuttaessa oikea hartia oli huomaamattani taaempana (ja luultavasti myös alempana). Yläkroppaa piti siis kääntää paremmin menosuuntaan, samalla kuitenkin ulkokyljessä tuen säilyttäen. Merkittävin korjaus tapahtui kuitenkin oikeassa kierroksessa, mihin suuntaan minulla on aina ollut suuria ongelmia Pallen taivuttamisessa. Nytkin Palle liirasi volteilla vasen lapa ulkona ja kaula epämääräisesti kenossa. Open ohjeilla sain sekä yläkropan että lantion näyttämään hevosen etuosalle selkeän suunnan voltin uralle, ja painoa siirrettyä ulkoa sisäistuinluulle. Ulkokylki pysyi kuitenkin suorana ja napakkana, eli tässä taisi olla kyse juuri siitä, mistä Aira Toivola käyttää ilmaisua "ulkokyljen kautta kääntäminen". Palle alkoikin asettua ja taipua oikealle oikein kauniisti, kun sain näillä pienillä korjauksilla itseni suoraan ja painon oikein. Samalla tuli sellainen olo, että Palle liikkui kerrankin oikeasti ulko-ohjan tuntumalla ja suorana. Ope totesikin, että Pallen taipuu erityisen hyvin juuri painoa käyttämällä. Jos taas ratsastajan paino on ihan kummasti, niin kyllä hevonen sitten varmasti liirailee.
Lopputunnin ajan kiinnitin erityistä huomiota suoruuteeni ympyröillä ja volteilla. Kun olin kerran saanut tunteen siitä, miten luontevalta tuntui kun palaset olivat kohdillaan, oli sama tunne helpompi löytää uudestaan. Ulkokyljessä oli harvinaisen jämäkkä olo. Pallen eteneminen ja aktiivisuus ei ollut vielä aivan parasta mahdollista, vaan laukassakin jäin sitä vielä työntämään. Ravissa tuli sentään laukan jälkeen energisempiä ja pyöreämpiä pätkiä. Pienten takeltelujen jälkeen laukannostot alkoivat sujua jo asiallisemmin.
Lopuksi ratsastimme vielä lisää laukannostoja sekä laukkalävistäjiä. Liikkeen aktiivisuus parani koko ajan, ja laukannostoihin päästiin nyt napakasta ravista, josta laukka nousi helposti aivan pienimmästä merkistä. Miten tämä voikin olla välillä niin helppoa ja välillä niin vaikeaa! Laukkalävistäjillä meno tuntui hieman hyytyvän loppua kohti, vaikka laukka pysyikin yllä. Aloin näissä tilanteissa tuupata istunnalla, ja ope käski jämäköittää koko istuntaa etten heiluisi liikkeen mukana niin paljon. Tämä oli päivän toinen nappiohje. Hain jämäkkyyttä kroppaan niin laukassa kuin ravissakin, ja Palle alkoi sen seurauksena liikkua aktiivisemmin eteenpäin. Olo alkoi olla jo kuin kouluratsastajalla, eikä vain perunasäkkinä mukana hytkyvällä tädillä. Kun siirryimme loppuraveihin, kulki Palle jo aivan ihanasti. Liike sujui nyt aktiivisena eteenpäin, ja mikä parasta, hevonen oli suurinpiirtein kahdella ohjalla eikä luikerrellut ja liiraillut. Muoto oli hieno, koko etuosa tuntui oikein kevyeltä ja hevonen toimi kuin ajatuksen voimalla. Saimme ratsastaa vielä hieman ympyräkahdeksikkoa lävistäjillä suuntaa vaihtaen, ja en olisi ollenkaan malttanut lopettaa kun meno tuntui niin mahdottoman hyvältä.
Palle tarjosi tänään lopuksi niin mukavan kymmenminuuttisen, että suorastaan leijuin. Open ohjeet kropan suoristamisesta sekä koko istunnan jämäköittämisestä olivat niin osuvia, että pääsin todella konkreettisesti havaitsemaan, miten korjaukset vaikuttivat ihan kaikkeen. Yleensä päädyn ratsastamaan Pallea jotenkin päämäärätiedottomasti ja velton avuttomasti, ja sitten touhu menee epämääräiseksi haahuiluksi. Pelkkä eteen patistelu ei riitä, jos samalla keikun kummallisesti vinossa ja hytkyn mukana kuin makaroni. Nyt sain lopulta paljon jämäkämmän otteen hevoseen istunnan kautta, ja sen myötä sitten Pallekin tiesi mitä tulee tehdä ja mistä on kysymys. Palle on kyllä aivan erityisen palkitseva hevonen korjausten tekemiseen, koska se ratsastajan riittävästi onnistuessa kykenee tarjoamaan niin upean kevyttä ja vaivatonta liikkumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti