Mihin pohkeet unohtui?

Eipä ollut ratsu kovin iso tälläkään kertaa, sillä sain Oskun. Pitkä aika siitä jo olikin kun olen tällä suosikkipikkuponillani viimeksi mennyt.

Ratsastettiin koko tunti pääty- ja keskiympyröitä joilla tehtiin siirtymisiä ja askeleen lyhentämistä/kokoamista. Aloitettiin pysähdyksillä käynnistä lyhentäen ja kooten käyntiä pysähdykseen tullessa, ja jatkettiin samalla idealla ravista käyntiin siirtymisillä lyhentäen ravia siirtymää kohti. Liikkeen kokoamisessa ja siirtymisissä oli tarkoitus hyödyntää tehokkaasti hengitystä ja vatsalihaksia, sekä ajoittaa pidätteet jaksottaisesti hetkeen jolloin ulkoetujalka ojentuu eteen. Samalla tarkkailtiin erityisesti suoruutta niin hevosen kuin ratsastajankin osalta sekä painon jakautumista tasaisesti molemmille istuinluille. Paljon oli mietittävää samanaikaisesti, ja olin vähän kuutamolla kun yritin yhtäaikaa ja vuorotellen keskittyä oikeaan hengitykseen (en saanut tähän otetta), oman kropan suorana pitämiseen (olin ihan linkussa vasemmalle), istuinluiden tunnusteluun, Oskun suoristamiseen (poni myös linkussa vasemmalle) ja pyöreyden hakemiseen asetuksella (myötäyksen ajoituksessa oli taas paljon toivomisen varaa). Ei toivoakaan että olisin hanskannut näistä edes kaksi yhtä aikaa.

Oikeaan kierrokseen onnistuin istumaan paremmin keskellä satulaa ja molemmilla istuinluilla, mutta molempiin suuntiin tuli kehotusta siirtyä satulassa enemmän vasemmalle sekä vetää oikeaa hartiaa taaksepäin. Vasempaan kierrokseen vinoutta oli hankalampi korjata vaikka hyvin selkeästi tunsinkin kuinka sekä minä että Osku olimme kiertyneet ympyrällä liioitellusti sisäänpäin oikean kyljen ulos pullauttaen. Osasyy omaan vinouteen on varmasti se että oikea lonkka on enempi jumissa kuin vasen, jolloin oikealta puolelta lonkkakulma ei aukea yhtä paljon ja oikea pohje jää helposti liian eteen. Oikeaan kierrokseen toimiva vinkki olikin että kun siirtää sisäpohkeen hieman taaemmas (takareittä kiinni hevoseen ja polvea irti satulasta) niin sisälapa saa paremmin tilaa kääntyä ja liikkua ja oikealle taivuttaminen onnistuu näin paremmin.

Pysähdyksissä ja siirtymisissä Osku toimi ajoittain erittäin pienillä avuilla ja lähes pelkästään istunnalla pidättäen, kun taas välillä ei pidäte ohjallakaan mennyt ihan heti läpi. Ehkä näillä hetkillä jännityin istunnasta liikaa niin että Osku vastusteli. Varsinaista kokoamista ei tietenkään päässyt tekemään kun ei poni kovin pyöreänä liikkunut. Hetkittäin sain Oskun myötäämään niskasta vähän pyöreämpään suuntaan, kunhan vaan sain asetuksessa pidettyä ulko-ohjan mukana ja myötäys ajoittui oikein. Pyöreyttä olisi pitänyt hakea vielä enemmän suoristuksen kautta, mutta en oikein missään vaiheessa saanut etu- ja takaosaa suoristettua samalle linjalle, ja oma vinous tietenkin vain pahensi tilannetta. Lisäksi aktiivisuus ei ollut useinkaan aivan riittävää, mutta tyhmästi unohdin pohkeet matkasta ja hämäännyin ratsastamaan liikaa ohjaan keskittyen. Oskun kanssa olen tehnyt ennenkin tämän virheen että kuvittelen sen liikkuvan eteen ihan riittävän aktiivisesti vaikka todellisuudessa näin ei ole. Oskulla kun oma moottori on eikä se varsinaisesti jumita niin on helppo ajautua pelaamaan pelkällä asetuksella pyöreyden hakemiseksi ja ratsastamaan vahingossa jopa vähän käsijarru päällä sen sijaan että ratsastaisi takaa eteen kohti tuntumaa.

Lopuksi laukattiin parin ratsukon ympyröillä, tehtävänantona vuoroin lyhentää ja koota laukkaa ja vuoroin ratsastaa pidemmällä askeleella eteen. Askelpituuden vaihtelu jäi kyllä Oskun kanssa sivuseikaksi sillä puutteita oli jo ihan peruslaukassa. Vasen laukka oli tosi nelitahtista, selätöntä ja hankalaa istua. Keskityin etupäässä saamaan istuntapalikoita kohdilleen huonolla menestyksellä. Askeleen lyhentämisyritykset johtivat yleensä raville putoamiseen. Oikea laukka oli parempi, pystyin istumaan siinä paljon paremmin sekä vähän jo työstämäänkin laukkaa sen sijaan että vaan kipitettiin eteenpäin. Sisäpohjetta ja asetusta olisi tarvittu paremmin läpi sillä Osku hieman kaatui sisälavalle. Pariin kertaan sain asetuksen ja myötäyksen onnistumaan niin että Osku lähti hiukan myötäämään niskasta sekä jäi hetkellisesti paremmin ulko-ohjalle. Takajalkoihin olisi sitten kaivattu lisää aktiivisuutta niin että laukka olisi pyörinyt vielä kolmitahtisemmin ja takajalkoja koukistaen, mutta iloisesti unohdin laukassakin pohkeilla vaikuttamisen.

Laukan jälkeen ehdittiin vielä hetki ravata oikeaan kierrokseen. Osku tuntui nyt pehmeämmältä ja vastaanottavaisemmalta, ja itsekin olin vihdoin lämmennyt sen verran että aloin saada parempaa otetta menoon. Keskiympyrällä sain nyt Oskun hetkittäin asettumaan oikealle rehellisemmin niin että asetus säilyi myödätessä ja oikea lapa ei puskenut sisäänpäin. Ope muistutteli olemaan vielä huolellisempi myötäyksen kanssa niin ettei se tulisi myöhässä, sekä varomaan liian isoa myötäystä eli ohjan löystymistä. Tässä vaiheessa olisin voinut myös tehdä asetuksen hienovaraisemmilla ohjasotteilla ja ylipäänsä rauhoittaa sisäkättä nyt kun Osku lähti tuntumalle jo hiukan pyöristymään. Raviaskeleeseen olisi myös kaivattu lisää pituutta eli taas pohkeella aktivointia takaa eteen. Tähän kohtaan oli vähän harmillista lopettaa tunti kun tuntui että tekemiseen alkoi vihdoin ja viimein tulla jotain tolkkua ja asiat mennä parempaan suuntaan.

Kovin keskeneräiseksi homma siis tänään jäi ja olenpa mennyt Oskulla huomattavasti onnistuneempiakin tunteja. Ope totesi loppupalautteessa että pohkeet olisi saanut olla paremmin mukana läpi tunnin, ja vasta tässä vaiheessa kunnolla hoksasin että niinpä tosiaan, pohkeet! Olisi oikeastaan kiva mennä Oskulla piakkoin uudestaankin ja jatkaa työstämistä tästä eteenpäin kun nyt kävi niin että koko tunnin kestäneen hakuammunnan jälkeen alkoi loppuminuuteilla löytyä viimein oikeampi suunta. Viime aikoina on kyllä tuntunut melkeinpä hevosen kuin hevosen kanssa että "tatsi" ratsastamiseen on jostain syystä hukassa ja kaikki on kamalan vaikeaa. Selkeästi hankala kausi menossa mutta ehkä se joskus helpottaa kun ei vaan ota asiasta liikaa painetta (otan kuitenkin).