keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Miniponi Josi

Ponien läpiratsastuspäivä! En ollut ainoa joka sai tänään vähän yllättävän poniratsun, mutta minulle tuli vielä astetta pienempi poni eli Josi. Söpöllä pikku-Josilla on säkäkorkeutta ehkä nippa nappa 120 cm, ja luonnollisestikin se menee enimmäkseen lasten tunneilla. Josi osoitti heti kättelyssä että ponimetkut on hallinnassa sillä kuolaimia oli täysin mahdotonta saada suuhun ilman leipäpalalla lahjomista. Ratsastaessa Josi oli kuitenkin jopa yllättävän kiltti ja tottelevainen poni, eikä siis ollut minkäänlaisen kurinpalautuksen tarpeessa. Open ideana oli ilmeisesti yrittää saada Josi edes joskus liikkumaan vähän oikeinpäin, mutta valitettavasti en ollut ihan riittävän pätevä ratsastaja tähän. Koon puolesta olin jopa yllättävänkin sopiva Josin selkään eli jalat ei pahemmin roikkuneet ja näytimme melkein sopusuhtaiselta ratsukolta (älkää siis hälyttäkö eläinsuojeluvalvojia sillä en paina edes viittäkymmentä kiloa). Pienessä satulassa meinasi kuitenkin olla hieman ahdas olo.

Mentiin ihan perusjuttuja aloittaen käynnissä ja kevyessä ravissa loivilla kiemuroilla sekä pääty-ympyröillä. Josi oli ensin aika hitaan oloinen, ja yritin parhaani mukaan välttää turhaa pohkeilla puskemista ja varmistaa että pohjeapuihin tulee aina reaktio. Itse asiassa Josi sitten reagoikin pohkeeseen ihan hyvin eikä pahemmin jumittanut vaan ravasi pienen herättelyn jälkeen ihan itse eteenpäin. Taipumisen kanssa oli vähän niin ja näin, ja näin pienen otuksen selässä minun oli hankala hahmottaa mahdollisia vinouksia. Ope antoi tehtäväksi kokeilla saisiko Josin jotenkin hoksaamaan niskasta myötäämisen idean, mutta yritykseni hakea myötäystä asetuksilla olivat jokseenkin tuloksettomia.

Työskentelyä jatkettiin harjoitusravissa ratsastaen uralla sekä ympyröillä ensin lyhyitä käyntiinsiirtymisiä ja myöhemmin ravin sisällä temponvaihteluita vuoroin hidastaen ja vuoroin eteenratsastaen. Toistojen myötä Josi tuli paremmin kuulolle niin että siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin alkoivat tapahtua nopeammin ja pienemmillä avuilla, ja temponvaihteluissa Josi toimi aika näppärästi. Ravin hidastus ja lyhennys onnistui kätevästi istunnalla, ja myös eteenratsastavaan pohkeeseen Josi reagoi hyvin. Pidin asiat yksinkertaisina enkä edes yrittänyt säätää ravin sisäisten siirtymisten lisäksi muuta, ja Josi vaikutti tyytyväiseltä sekä kuunteli hyvin. Ei tosin toivoakaan että ponilla olisi ollut edes ajatusta pyöristymisestä.

Laukkaa työstettiin etupäässä ympyröillä tauottaen raviin ja käyntiin oman harkinnan mukaan. Nostot oli tarkoitus tehdä täsmällisesti lyhyiden sivujen keskellä. Josi nosti laukan mukisematta ja helposti, mutta itse laukka oli jos mahdollista vielä selättömämpää kuin ravi. Etenkin oikea laukka oli lisäksi kovin nelitahtista, mutta Josi kuitenkin piti laukat hyvin yllä. Ope ohjeisti pitämään etenkin vasemmassa laukassa sisäkäden hyvin kevyenä sekä asettamaan jopa aavistuksen ulospäin. Samalla sitten ulkotakajalan aktivointia paremmin töihin. Kovin kummoisia muutoksia laukan laadussa en kuitenkaan onnistunut saamaan aikaan. Laukassa istuminen oli vähän hankalaa kun selkä alhaalla kipittävän ponin liike tuntui kippaavan joka askeleella eteenpäin. Kun ei oikein luontevaa istuntaa laukassa löytynyt niin hankalapa siitä oli lähteä laukkaa parantamaan.

Loppuraveissa meinasi palaset jo vähän loksahtaa kohdilleen. Ope kehotti tuomaan etuosaa oikealta vasemmalle, ja vasta tässä kohtaa älysin että tosiaan tälläkin ponilla etuosa oli vinossa oikealle ja oikea lapa ulos pullahtaneena. Oikea ulko-ohja kunnolla käteen ja ulkopohkeesta etuosaa vasemmalle, ja hups kun poni suoristui. Oltiin siinä pisteessä että kun saisi vielä yhden palasen kohdilleen niin sitten tulisi myötäys ja pyöristyminen. Sinne asti ei vaan aivan päästy, vaikka vielä hetkeksi jäätiin open silmien alle etsimään puuttuvaa palasta ravissa ja käynnissä. En ihan saanut pidettyä asetusta loppuun asti enkä pohkeilla kontrolloitua suoruutta riittävässä määrin. Hilkulla oli että oltaisiin sekä minä että Josi hoksattu homman idea, mutta siihen hilkulle sitten tänään jäätiin. Olisinpa vaan jo aikaisemmassa vaiheessa tuntia hoksannut että etuosaa pitää tosiaan suoristaa oikealta vasemmalle ja tätä kautta pääsee asioiden ytimeen.

Olipahan ainakin vaihtelua tällainen tunti, ja ihan hauska oli päästä Josiakin kokeilemaan. Ope meinasi että Josilla menen varmasti joskus toistekin kun olin niin sopivan kokoinen. Harmi vaan etten aivan täyttänyt tehtävääni läpiratsastajana kun en saanut Josia jumpattua käyttämään selkäänsä ja myötäämään niskasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti