Hyppyjä ympyrällä

Tiistain ryhmässä oli estetunnin vuoro, ja niinpä neljän päivän sisään sattui sopivasti jo kolmas hyppykerta Sulon kanssa. Hyvin sujuneiden viikonloppuhyppelyiden pohjalta olikin tietysti mukava jatkaa estetreenejä. Olin ehkä aavistuksen pettynyt kun ohjelmassa ei tänään ollutkaan mitään "vauhdikkaita" harjoituksia vaan enemmän "pikkupiperrystä" eli ympyrällä hyppäämistä. Olisihan se aina mukavaa vaan viilettää esteeltä toiselle pitkillä teillä, mutta tämänpäiväinen tehtävä vaatikin enemmän tarkkuutta ja tarkkaavaisuutta eli suomeksi sanottuna taitoa, ja näin ollen se ei minulta kaikilta osin niin sujuvasti onnistunutkaan. Onneksi Sulo oli kuitenkin edelleen siinä mielentilassa jossa kaikesta mennään yli ratsastajan sähläyksistä huolimattakin.

Läpi tunnin oli vähän sellaista ongelmaa että Sulo ei kunnolla vastannut pohkeeseen. Sinänsä liikuttiin ihan hyvin eteenpäin mutta jos olisin halunnut vielä terävöittää ja lisätä liikettä niin mitään ei oikein tapahtunut. Tämä ilmiö oli havaittavissa jo raviverryttelyssä, jossa Sulo oli rento mutta hidas. Laukassa energia ja reagointi parani, mutta vieläkään ei löytynyt samanlaista menovaihdetta kuin viikonloppuna. Laukassa testailtiin lähestymisiä ylittämällä ympyrällä yksittäistä minikavalettia. Hyvät ponnistuspaikat löytyi leikiten ja Sulo ehkä aavistuksen piristyikin.

Päivän harjoituksena oli pääty-ympyrällä neljä estettä tasaisin 15 metrin välein. 4-5 laukka-askelta oli siis tarkoitus väleihin ratsastaa, ja lisäohjeena oli että pitää tulla tasaisesti sama askelmäärä joka väliin ja kaikille esteille keskelle ratsastaen. Aloitettiin ympyrän ratsastus vasemmassa laukassa minikavalettikorkeuksilla ja hypäten puolitoista ympyräkierrosta kerrallaan eli sisään pitkän sivun suuntaiselle esteelle ja ulos vastakkaisen pitkän sivun puolelta yhden täyden kierroksen jälkeen. Sulon kanssa aloitimme hieman epätasaisella suorituksella niin että seinän puoleisella ympyräpuoliskolla valuttiin esteiden sisäreunaan ja avoimella puolikkaalla puolestaan ulospäin jolloin väliin tuli kuusikin askelta. Kaiken lisäksi sukeltelin ylävartalolla puomeille aivan liian reilusti ja olin ylipäänsä ehkä liikaa liikkeen edellä. Jokunen hutikin tuli ponnistuspaikka-arviossa niin että sukelsin samalla kun Sulo otti vielä pikkuaskeleen. Toinen tehtäväkierros samalla minikorkeudella alkoi samoilla ongelmilla, mutta kun ope käski jatkaa ympyrällä vielä sakkokierroksen niin sain vihdoin rytmistä kiinni ja homma alkoi jopa sujua. Viisi askelta, hyppy, viisi askelta, hyppy ja niin edespäin, ja loppujen lopuksihan ei tarvinnut muusta huolehtiakaan kuin siitä ettei oikaistu tietä tai vastaavasti ajauduttu liian isoon kaarteeseen.

Esteitä nostettiin asteittain ylemmäs ja hypeltiin ympyrällä vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Tehtävä melkein helpottui esteiden noustessa kun väli kävi sopivammaksi viidellä askeleella enkä enää niin pahasti ylimukautunut hyppyihin. Sulosta vaan ei edelleenkään löytynyt sitä kunnon menovaihdetta niin että olisin voinut keskittyä istumaan kyydissä ja kääntämään, vaan tuntui että koko ajan sai vähän työntää eteenpäin. Hitaus pohkeelle aiheutti tunteen siitä että eihän me selvitä tehtävästä varsinkaan esteiden noustessa, ja niinpä aloin kovasti tuupata istunnalla ja ratsastuksesta esteiden väleissä tuli levotonta heiluntaa. Ope käskikin ratsastaa ihan rauhassa ja hiljaa istuen, ja Sulo taisi liikkuakin paremmin eteen silloin kun en niin kamalasti tuupannut ja sählännyt. Lähes kaikkiin väleihin saatiin aika hyvin se viisi askelta, vaikka ympyrät meinasivatkin pienentyä esteiden sisäreunaa kohti. Lähtökohtaisesti olin itse kääntämässä turhan aikaisin esteen jälkeen kohti seuraavaa kun oli joku ihme paniikki päällä ettei sinne muka ehditä. Välillä rytmi alkoi löytyä, mutta paremminkin siitä olisi voinut saada kiinni niin että ympyrän ratsastus olisi ollut helppoa ja luontevaa koko ajan eikä vain välillä.

Lopuksi hypättiin pari kierrosta niin että ympyrä alkoi avoimen puoliskon esteellä vasemmasta oikeaan laukkaan vaihtaen ja jatkaen kierros ympyrällä oikeassa laukassa. Ympyräkierroksen jälkeen taas ulos avoimen sivun esteeltä laukanvaihdolla. Ensimmäisellä kierroksella ei vaihto sisäänhypyssä onnistunut, mutta väärässäkin laukassa päästiin ensimmäinen kaarre ongelmitta. Loppuympyrä sujui ihan asiallisesti ja uloshypyssä tein hyvän johtamisen ja vaihto onnistui. Nostettiin esteitä vähän ja sama homma uusiksi. Nyt toin Sulon ensimmäiselle esteelle tosi huonosti eli puskin ja tuuppasin eteen jolloin ajauduttiin aivan pohjaan ja puomi tuli mukana. Tästä olisi kuulemma voinut hyvinkin tulla kielto. Sulo ei kuitenkaan närkästynyt vaan tuuppauksesta huolimatta hyppäsi ympyrän loputkin esteet. Uloshypyssä ei vaihto onnistunut joten tämä oli kokonaisuudessaan varsin kökkö suoritus. Onneksi hypättiin vielä yksi tehtäväkierros, nyt vasemmassa laukassa (eli oikealla laukalla sisään avoimelta sivulta) ja esteet nousivat arviolta 70-75 cm tasolle. Tälle finaalikierrokselle saatiin ihan kelvollinen suoritus vaihtoineen, mutta edelleen käänsin esteeltä toiselle liian hätäisesti niin että mentiin sisäreunaan ja näillä korkeuksilla välit jäivät hieman ahtaiksi. Sulo eteni kuitenkin ihan sujuvasti ja vaikka pari hyppyä menikin melko pohjaan niin kaikesta mentiin nätisti yli. Taputukset hienolle Sulolle joka hyppäsi kuskin sähläilyistä huolimatta.

Vaikkei tunti mikään katastrofi ollutkaan (ei yhtään kieltoa, välillä onnistuneitakin ympyröitä joilla rytmi löytyi) niin jäi silti kaivelemaan ettei meno ollut niin sujuvaa kuin olisi toivonut. Sulo ei tällaisesta tehtävästä oikein jaksanut syttyä, ja oli hankalampi ratsastaa kun hevosella ei ollut niin hyvää imua esteille. Kardinaalivirheeni oli sortuminen kamalaan hosumiseen ja tuuppaamiseen esteiden väleissä, ja en myöskään riittävästi oppinut virheistäni vaan kierros kierrokselta annoin ympyrän pienentyä kohti esteiden sisäreunaa. Maltti olisi valttia, eli ei hosumista eikä oikomista vaikka kuinka tuntuisi että seuraavalle esteelle ei muka ehditä! Lopputunnin korkeammilla esteillä sujuvuutta olisi voinut parantaa fiksummilla tievalinnoilla. Onneksi tällaisista pienistä pystyesteistä päästään yli pohjastakin, mutta ärsyttävää on se miten tällaisissa hypyissä heitän itseni ponnistusvaiheessa liikkeen edelle ja painon pois jalustimilta (kantapäät nousee). Tämänkaltainen tarkkuustehtävä kyllä paljastaa kaikki perusratsastuksen ja istunnan puutteet armotta, mutta harjoittelemassahan täällä onneksi ollaan. Edelleen pitää olla tyytyväinen että Sulon kanssa päästään nyt stoppailematta yli kaikesta mitä eteen tulee. Seuraavaan estetreeniin (ja miksei koulutreeniinkin) Sulon kanssa olisi jo kova hinku, on se vaan niin mahdottoman ihana hevonen.