Joulunvieton jälkeen oli jo korkea aika päästä takaisin satulaan, joten varasin irtotunnin Lapinjärven ratsastuskoululle missä kävin ratsastamassa myös vuosi sitten joululomalla. Ilokseni sain tutun ratsun eli eestiläisruuna Rusinan, jonka viime kerralla totesin oikein mukavaksi pikkuhevoseksi. Tunnilla oli neljä ratsukkoa, joten maneesissa oli väljää ja 27 euron irtotuntihinta oli varsin kohtuullinen vaikka tallin varsinainen opettaja olikin nyt joululomalla ja tunnin piti tuuraaja. Joulukiireiden ja -lomailun keskellä olin laiminlyönyt venyttelyt parin viikon ajalta, ja niinpä olin lonkista ihan poikkeuksellisen jumissa. Ennen tuntia tein pientä ensiapuvenyttelyä ja onneksi Rusinalla oli kannaltani armollinen yleissatula, mutta kyllä jumit ja kireydet istunnassa näkyivät. Muutenkaan en joulutauon jälkeen ollut ehkä ihan parhaassa terässä, mutta onneksi Rusina vähän paikkaili omia puutteitani.
Aloitettiin kevyessä ravissa ratsastaen toiselle pitkälle sivulle kulmavoltit ja toiselle loiva kiemuraura. Mentiin ensin vasemmalle, joka osoittautui kenties omasta vinoudestani johtuen hankalammaksi kierrokseksi vaikka Rusina vasemmalle olikin notkeampi. Pääongelma oli aktiivisuuden puute, sillä Rusina tahtoi alkuun olla hidas ja pohkeen takana. Ope evästikin että moottori käyntiin ja aktiivisuus kuntoon heti alkajaisiksi niin alkaa oikea muotokin löytyä ja kaikki on paljon helpompaa. Raippa käyttöön heti jos ei hevonen vastaa pohkeeseen. Tästä huolimatta unohduin ratsastamaan liikaa käsijarru päällä eli yritin ohjalla hakea pyöreyttä samalla kun pohje jäi junnaamaan tehottomasti. Jäin varsinkin kädellä liikaa tappelemaan hevosen kanssa, joten meno oli aika nihkeää ja väkinäistä vaikka ajoittain mukaan mahtui parempia pätkiä jolloin sain myödättyä asetukseen ja ratsastettua korrektimmin takaa eteen. Muoto ei vaan tainnut olla vielä kovinkaan rehellinen eikä Rusinalla selkä käytössä.
Oikeaan kierrokseen jatkettiin samat voltit ja kiemurat kevyessä ravissa, ja nyt palaset loksahtivat jo paremmin kohdalleen. Sain Rusinan reippaammin liikkeelle, ja vihdoin älysin myös rentouttaa kättä ja lopettaa ohjalla taakse nysväämisen. Tuntuma muuttui mukavan pehmeäksi ja elastiseksi, ja Rusina alkoi liikkua tyytyväisenä tasaisen pyöreänä. Volteilla ravin aktiivisuus tahtoi välillä sammua ja tällöin myös pyöreys hetkellisesti katosi, joten piti vähän tarkkailla ettei Rusina alkanut hidastella. Oikealle sai asettaa reilummin ja tällöin ulko-ohjan tuki ei aina pysynyt riittävänä. Kun aktiivisuus ja ulko-ohjan tuntuma vaan olivat kunnossa niin meno tuntui oikein mukavalta ja vaivattomalta.
Seuraavaksi jatkettiin hetki harjoitusravia pääty-ympyrällä, ja vaikka lonkkien kireyden vuoksi pohkeet heiluivatkin niin ravissa oli varsin helppo istua mikä viitannee siihen että Rusina liikkui hyvin selkä pyöreänä. Tuntuma oli mukavan kevyt muttei kuitenkaan tyhjä. Työskenneltiin ympyrällä vielä hetki oikeassa laukassa, ja ope ohjeisti ratsastamaan laukan ensin oikein aktiiviseksi takaosasta ennen kuin alkaa työstää asetusta ja muotoa. Hyvä ohje sen puoleen että muutoin olisin taas unohtunut ratsastamaan mummolaukkaa edestä taakse. Myös laukassa Rusina liikkui kohtuullisen pyöreänä, mutta kävi raskaammaksi edestä ja hieman roikkui ohjalla. Jäin sisäohjaan kiinni pieneen vetokilpailuun. Pohkeella ja raipalla sai ihan ratsastaa, mutta kyllä laukka sitten lähtikin sujumaan paremmin eteen. Tuntumaan vaan olisi vielä kaivattu samanlaista pehmeyttä ja keveyttä kuin ravissa.
Käveltiin hetki pitkin ohjin ja laukattiin sitten ympyrällä vasemmalle. Tauon jälkeen Rusina oli taas nihkeämpi, ja vasemmalle oli hankala mennä suorana sillä etuosa liikkui ulompaa ympyrää ja sisälapa vähän kaatui menosuuntaan. Vasemmassa laukassa ei oikein yhteistyö toiminut sillä en saanut vinoutta korjattua enkä laukkaa rullaamaan tarpeeksi sujuvasti eteen. Oma vasemmalle kallistelu taisi myös aika lailla häiritä Rusinaa ja hankaloittaa suoristamisyrityksiäni.
Lopuksi mentiin vielä pituushalkaisijaa harjoitusravissa. Pituushalkaisijalle käännyttiin vasemmasta kierroksesta, ja käännös vasempaan oli jostain syystä niin hankala että tässä tahtoi aina ravi sammua ja pyöreys kadota sekä etu- ja takaosa liirailla minne sattuu. Ope neuvoi pitämään pituushalkaisijallakin selkeästi toisen ohjan ulko-ohjana tukemassa ja toisen hieman elävämpänä sisäohjana, mutta ennen kaikkea ratsastamaan molemmista pohkeista eteen tuntumaa kohti. Rusina tuntui kulkevan etuosa oikealla ja itse kuulemma kenotin taas vasemmalle. Lopulta saatiin pari onnistuneempaa suoritusta niin ettei pituushalkaisijalle kääntyminen mennyt aivan ihmeelliseksi kiemurteluksi vaan aktiivisuus ja pyöreys säilyivät. Edelleen taisin sortua ratsastamaan liikaa ohjalla edestä taakse sen sijaan että olisin vain pitänyt käden rentona ja pitänyt pyöreyttä yllä pohkeella. Loppuraveissa annoin sitten Rusinalle pidempää ohjaa, ja se venyttikin mielellään eteen-alas sekä tuntui ajoittain mukavan pyöreältä läpi selän vaikka edelleen sain takaosan aktiivisuudesta hieman muistutella. Keventäessä elämä oli helpompaa siinäkin mielessä ettei lonkkien kireys päässyt pilaamaan koko istuntaa vaan jalkoja sai paremmin pitkäksi hevosen ympäri.
Taisinpa ratsastaa itse tänään aika huonosti mutta onneksi alla oli näin kiva ja osaava hevonen joka pelasti tunnin. Rusina on tasainen tyyppi jota saa kyllä töihin patistella, mutta se vaikuttaisi olevan varsin notkea ja helppo ratsastaa pyöreäksi heti kun takaosa käynnistyy kunnolla. Taitaa olla niin että Rusina antaa ratsastajalle turhankin paljon anteeksi, mutta palkitsee kyllä liikkumalla oikein heti kun ratsastaja saa homman onnistumaaan edes sinne päin. Oikeaan kierrokseen ravatessa oli hetkittäin varsin makeaa menoa kunhan vaan ratsastin itse nätisti ja osasin olla Rusina-parkaa liikaa häiritsemättä. Kyllähän tällä hevosella menisi mielellään useamminkin kuin kerran vuodessa, ja joskus olisi tietysti kiva päästä tälle tallille myös pääopettajan oppiin eli tunnille muulloin kuin joululoma-aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti