Poniputki sen kuin jatkuu

Kun on poniratsastuksessa vauhtiin päässyt niin mitä sitä ratsua isompaan vaihtamaan - poniviikon päätteeksi sain nimittäin vielä Oskun oman tallin viimeiselle tunnille ennen hevosten kesälomaa. Tällä hetkellä erittäin jumissa olevia lonkkiani ajatellen pikkuponi oli kyllä optimaalinen ratsuvaihtoehto, ja ainahan toki tykkään Oskulla mennä.

Tunnin harjoitukset keskittyivät tänään siirtymisiin. Näitä mentiin kolmikaarisella kiemuralla jonka kaariin ratsastettiin välillä lisäksi voltit, joten asettamaan ja taivuttamaan pääsi myös oikein mukavasti. Kolmikaarinen aloitettiin käynnissä ratsastaen keskihalkaisijaa ylittäessä pysähdykset. Homman idean selvittyä Oskulle alkoi se pysähtyä aika nätisti istunnalla. Ennemminkin se oli liikkeellelähdöissä hidas pohkeelle.

Pysähdys hyvin pisteessä ja melkein tasan.

Seuraavaksi ratsastettiin keskihalkaisijan kohdalla siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin. Tässäkin tapauksessa siirtymä alaspäin tuntui helpommalta kuin paluu raviin. Siirtymien lomassa yritin saada Oskua vähän notkistumaan asetusten ja taivutusten kanssa, sillä poni oli juuri niin vino ja jäykkä kuin olin osannut odottaakin. Ope kehottikin ratsastamaan taivutukset jopa hieman liioitellusti hevosten jumppaamiseksi. Oikealle asetusta sai pyytää varsin jämäkästi, mutta kunhan maltoin pitää ohjasta aina siihen asti että Osku myötäsi asetukseen ja rentoutui niskastaan löytyi ponille hetkittäin vähän pyöreämpikin muoto. Ongelmana olikin nimenomaan se vanha tuttu malttamattomuus, eli oikea käsi myötäili usein ihan miten sattuu ja välillä asetti ja myötäsi ihan tiedostamattakin. Yksinkertaisesti siis liikaa epämääräistä nysväystä selkeän asetus läpi ja myötäys palkkiona -systeemin sijaan.

Enimmäkseen meno näytti tältä...

...mutta volteilla taivuttaessa Osku myötäsi ajoittain niskastaan.

Ponin pyöristyessä esiintyi herkästi sellaista ilmiötä että lähdin itse menemään ohjan perässä eteen ja alas (Oskun pyöreämpi muoto kun oli enimmäkseen varsin matala). Näin sitten meinasi koko ratsukko mennä liian etupainoiseksi kuskin kumartuessa eteen, ja toisaalta käsivarret lähtivät suoristumaan ohjan mukana jolloin tuntumasta tietenkin katosi herkkyys ja jousto.

Muilta osin sanoisin istuneeni mahdollisesti tavallista siistimmin, ihan vaan siitä hyvästä että Oskun pienissä liikkeissä on vähän helpompi pitää istuntapaketti kasassa. Jalat kyllä lähtivät nousemaan pohjetta käyttäessä, ja näemmä ne nousivat ylös myös silloin kun käänsin polvet oikein reilusti irti satulasta. Syypää taitaa siis löytyä ennen kaikkea lonkankoukistajista jotka kinnaavat vastaan "pitkien jalkojen" tavoittelussa. Jalkaongelman lisäksi opelta tuli huomautusta toisen kyljen lysähtämisestä kasaan niin että istuin vinossa. Ilmeisesti en kuitenkaan ollut aivan säännönmukaisesti lysyssä vain vasemmasta kyljestä vaan välillä myös oikeasta, mikä nyt ei ehkä sinänsä ole parannus tilanteeseen mutta onpahan ainakin muutosta verrattuna aiempaan, aina vasemmalle suuntautuvaan kenotukseen. Kun kerran pystyn menemään ääripäästä toiseen (kylki kasassa - kylki pitkänä) niin ainakaan ei pitäisi olla fyysistä estettä sille että istuisin joku päivä näiden ääripäiden välissä eli molemmat kyljet suorana.

Ponin pyöristyessä sorruin menemään ohjan mukana eteen ja alas eli heitin kädet suoraksi eteenpäin. Tässä näkyy myös se kuinka reisi vaan tahtoo nousta vaakatasoon vaikka polvi on senttikaupalla irti satulasta.

Laukkasiirtymätkin tulivat pian mukaan tehtävään niin että kolmikaarisen ensimmäinen ja kolmas kaari ratsastettiin laukassa ja keskimmäinen kaari ravattiin. Kaarien pohjaan pyöräytettiin lisäksi 10 metrin voltit. Myöhemmin vaikeusastetta lisättiin niin että laukasta siirryttiinkin ensimmäisen kaaren jälkeen käyntiin. Siirtymät laukan ja ravin välillä jäivät mielestäni vähän kehnoiksi, sillä laukka nousi "eteenpäin kaatuen" ja usein viimeisiä raviaskeleita kiihdyttäen. Hieman parempia nostoja saatiin hyvällä valmistelulla eli ravia pidätteillä kasaamalla. Myös laukasta raviin siirtymiset olivat valuvia eikä kyllä voida puhua minkäänlaisesta takaosan alle ottamisesta. Tästä lähtökohdasta siirtyminen suoraan laukasta käyntiin oli jokseenkin mahdottomuus, ja väliin tulikin aina useampia raviaskeleita. Laukannostot käynnistä sen sijaan onnistuivat paremmin, Osku nosti ihan säpäkästi ja käynnistä nostaessa liike tuntui suuntautuvan vähän paremmin ylöspäin eikä vain valuvan eteen. Laukassa itsessään olisi saanut olla rullaavuutta enemmän, ja harmittelin etten tällä kertaa saanut ratsastettua Oskun takajalkoja niiden tavanomaisesta töpötyksestä sujuvampaan ja notkeampaan laukkaan kuten taannoin alkukesästä onnistuin tekemään.

Varsinkin oikea laukka oli aika köpöä.

Kivaa oli taas mennä Oskulla, mutta valitettavasti täytyy todeta että olen sillä onnistuneempiakin kertoja ratsastanut. Oskua taitaa harvemmin kukaan ratsastaa oikeinpäin ja jumpata kunnolla, joten ei ihme jos 20-vuotias poni on jäykkä. Sen puoleen ei tietysti pidä liikaa masentua jos notkistuminen tuntuu jäävän pahasti kesken. Huolellisemmalla asetuksen ratsastuksella tosin olisi luultavasti päästy tänään pidemmälle.



Seuraavat kolme viikkoa Osku ja muut tuntihevoset viettävät laitumella lomaillen. Se ei onneksi kuitenkaan tarkoita treenitaukoa ratsastajalle, vaan heti keskiviikoksi on sovittuna treffit Sulon kanssa kouluratsastuksen merkeissä.