Esteleirin 3. tunti: reipasta hyppäämistä mainiolla estesuokilla

Leirin toisen päivän aamuna päästiin ”itse asiaan” eli estetunnille. Yön sateiden jäljiltä kenttä oli turhan kosteassa kunnossa, joten meidän ryhmämme pääsi ratsastamaan hulppeaan Haimi-halliin. Ilokseni sain tälläkin kertaa mennä Lissulla.

Alkuverryttelyssä treenattiin taas kevyttä istuntaa. Ensin tultiin ravissa kolmikaarista kiemurauraa jonka keskimmäisellä kaarella ylitettiin kevyessä istunnassa kaikkiaan kolme puomia. Pitkä sivu laukattiin kevyessä istunnassa. Tasapaino jalustimilla alkoikin löytyä myös ravissa kivasti kun mentiin samaa tehtävää monta kierrosta. Korjauksena istuntaan tuli käsien pitäminen hieman alempana. Kevyessä istunnassa ne näköjään lähtee helposti nousemaan. Laukassa verryteltiin vielä ympyrällä kahden kavaletin yli kevyessä istunnassa pysytellen. Tämä sujui aika näppärästi, mitä nyt ponnistuspaikat jäivät välillä hieman liian kauas.

Kavaleteilta siirryttiin hyppäämään kolmen esteen suoraa linjaa jossa molemmat välit olivat 15 metrin mittaisia. Pari ensimmäistä kierrosta tultiin niin että vain keskimmäinen este oli nostettuna pieneksi pystyksi ja ensimmäinen ja kolmas osa olivat maapuomeina. Tällä kokoonpanolla välit tuli ratsastaa neljällä askeleella, minkä onnistuminen vaati pidätteitä väleissä sillä Lissulla oli taaskin hyvä imu kohti puomia/estettä. Kun myös linjan eka ja kolmas osa nousivat pystyiksi ratsastettiin välit kolmella askeleella. Vauhdilla hurautimme linjan näinkin, ja välit tuntuivat ennemmin jopa ahtailta kuin pitkiltä. Ei tainnut tulla juuri sanomista muusta kuin siitä että ylävartaloa pitäisi tuoda pystympään väleissä eikä lähteä sukeltamaan hevosen edelle.

Esteet nousivat hieman korkeammiksi (noin 65 cm:iin?), ja tultiin sama linja vielä toiseen suuntaan joka tässä tapauksessa oli ”vetosuunta” eli kohti ison hallin avointa päätyä. Näinkin päin mahduttiin väleihin vaikka nopeamminkin olisin saanut olla esteen jälkeen alas satulassa ja ottamassa laukkaa kiinni. Vauhdikkaalta ja lennokkaalta tuntui Lissun meno, mutta linjan jälkeen kontrolli ja jarrut löytyivät kyllä (pienellä viiveellä) ihan hyvin. Ponnistuspaikan kanssa meinasi välillä iskeä pieni paniikki mutta Lissu ratkaisi epäoptimaaliset paikat aina kaukaa. Osasin nämä ennakoida ja olla mukana. Ylipäänsä Lissun hyppykaari tuntui sen verran matalalta ja pieneltä että poniratsastajan oli helppo olla mukana.

Ratapiirros by Anne.

Lopuksi tultiin kaksi kierrosta tehtävää johon kuului suoralla uralla hypättävä okseri oikeassa laukassa, lävistäjällä laukanvaihto sydänkuvioidulla pastellivärisellä portilla (käytiin vilkaisemassa lähietäisyydeltä mutta ei Lissua tainnut juuri kiinnostaa minkä näköistä estettä hypättiin), ja lopuksi vielä tuttu kolmen esteen linja. Eka kierros mentiin noin 65 cm korkeudella, ja en muista että mitään isompia ongelmia olisi esiintynyt. Ponnistuspaikan kyttäilyyn käytin taas aivan liikaa energiaa. Ope varoitteli ennakoimasta hyppyä ylävartalolla eli menemästä liian etukenoon liian aikaisin. Toiselle hyppykierrokselle puomit nousivat 75-80 cm korkeuteen, ja ponnistuspaikkapaniikki tietysti kasvoi entisestään. Okseri meni nätisti, mutta sydänkuvioportilla oli ponnistuspaikasta vähän epäselvyyttä. Hetken kuvittelin Lissun lähtevän kaukaa, mutta vedettiinpä vielä lyhyempi viimeinen askel esteen eteen. Tässä vähän sukelsin ja ennakoin vaikka ihan tasapainossa pysyinkin. Suoralla linjalla ope huuteli istumaan pystympään esteiden väleissä jotta sain Lissua hieman kiinni ja mahtumaan väleihin. Vauhdikkaasti ja sujuvasti mentiin, itsestäni tuntui että hevonen meni turhankin kovaa ja kontrollia olisi saanut olla enemmän, mutta lähinnä kai tärkeintä olisi päästä etukenosta pystympään jotta saa väleihin parempaa tasapainotusta.

Loppupalaute opelta oli että varo menemästä ylävartalolla hevosen edelle esteelle tullessa. Alkutunnin kevyessä istunnassa ratsastelu taisi jäädä vähän liiankin hyvin päälle niin että en osannut enää satulaan palatakaan. Esteiden jälkeen kaarteissa unohduin jalustimien varaan seisoskelemaan vaikka Lissun menoa olisi saanut tasapainottaa istumalla lähemmäs hevosta. Tätä samaa virhettähän tosin esitän jokseenkin aina, mutta nyt taisin vähän erehtyä luulemaan että saa ihan luvan kanssa jäädä leijailemaan satulan yläpuolelle. Lissulla oli todella kiva hypätä, se oli mukavan reipas ja säpäkkä mutta kontrolloitavissa ja varman oloinen. Esteille oli imua ihan kunnolla, mutta Lissu kyllä kuunteli ratsastajaa ja sen pystyi halutessaan sekä tuomaan lähelle estettä että hypyttämään kauempaa. Suurimmat ponnistuspaikkapulmat taisivat vaivata silloin kun en ehtinyt omaa ratkaisuani tehdä vaan jäin arpomaan lähteäkö kaukaa vai mennäkö lähelle. Tällöinkin toki Lissu meni yli kaikesta. Niin kiva hyppykaveri Lissu oli että omasta puolestani voisin hypätä sillä vaikka koko leiriviikon.

Hyppyjä ei valitettavasti kukaan ehtinyt videoimaan, mutta alla pätkä elävää kuvaa verryttelytehtävästä.