Leirin päätöstunti: superponi Alma jumppasarjalla

Alma ♥

Leirin viimeisenä aamuna ratsastettiin puolentoista tunnin "toivetunti", ja olin luonnollisestikin mukana esteitä toivoneessa ryhmässä. Sain jälleen Alman, ja kun kuulin tunnilla hypättävän jumppasarjaa olin etukäteen hieman huolissani kuinka pikku-Alma pystyisi suoriutumaan jumppasarjasta samoilla väleillä kuin isot puoliveriset. Alma oli viettänyt yönsä laitumella, mistä aamulla ratsastin sen pelkällä riimulla tallille.

Verryttelytehtävänä ravattiin jumppasarjalinjalla maapuomien ja minikavalettien yli kevyessä istunnassa. Välit eivät olleet Alman raviaskeleelle ehkä kaikkein sopivimmat, mutta selvisimme ihan hyvin kun open neuvosta annoin Alman kaikessa rauhassa asetella askeleensa ja tarvittaessa vähän jarruttaakin väleissä sen sijaan että lähdin ajamaan sitä kovasti eteenpäin puomeja ylittäessä.

Seuraavaksi tultiin kolmen ristikon jumppasarjaa ravilähestymisellä, ja tarkoituksena oli jatkaa sarjan jälkeen laukassa sekä ylittää vielä pienellä ympyrällä olevat kaksi pikkuestettä noin kolmen laukka-askeleen välillä. Ravissa lähestyen ei vauhtimme oikein riittänyt mennä sarjavälejä innareina, vaan otettiin laukka-askel ekaan väliin ja esitys oli kaikin puolin kömpelö. Seuraavalla kierroksella ristikot muuttuivat pieniksi pystyiksi ja tultiin sarjalle sisään laukassa, mutta edelleen lähestyimme niin hitaasti ja pienellä askeleella että Alma ei kyennyt molempiin innariväleihin venymään. Esteiden ollessa kavalettikorkuisia rämmittiin toki kaikesta yli.

Kun vaihdettiin suuntaa ja lisättiin innarisarjan perään vielä neljäs este (okseri) yhden laukka-askeleen välillä löytyi Almasta onneksi vitosvaihde ja se lähti hyvinkin innokkaasti imemään kohti sarjaa. En ole ihan varma mikä muutos tässä tapahtui verrattuna ensimmäisten kierrosten himmailuun, mutta hyvä näin. Sarjalle kaartaessa sai ponia suorastaan pidätellä jottei menty liian kovaa, ja tästä laukasta Alma venyi maapuomin ja kolmen esteen innarisarjalle aivan helposti. Yhden laukka-askeleen väliin ponin laukka ei tosin enää riittänyt vaan mentiin tämä kahdella lyhyemmällä askeleella. Ympyrällä hypättävät esteet sarjan jälkeen sujuivat myös näppärästi ja hyvällä energialla.

Lopputunti tultiinkin samaa neljän esteen jumppasarjaa. Okseria hieman korotettiin kierrosten edetessä, tosin minulle ja Almalle maksimikorkeudeksi jäi 65 cm. Alman into pysyi yllä ja joka kierroksella se pinkoi pirteästi sarjalle niin että enintä vauhtia sai jopa pidätellä pois. Aluksi yritin saada Alman venymään viimeiseen väliin yhdellä askeleella, jolloin hypyistä ja niihin mukautumisista tuli vähän huonoja kun vedettiinkin vielä pohjaan se viimeinen miniaskel. Sitten hyväksyin sen että ei Alma tuohon väliin veny eikä ehkä ole järkevääkään hypyttää sitä okserille hurjan kaukaa, ja jäin välissä vain odottamaan kaikessa rauhassa usuttamatta ponia eteen ja ennakoimatta ylävartalolla. Näin saatiin okserille ihan sujuvia hyppyjä vaikka tosiaan väli vähän huono Almalle olikin ja se joutui laukkaa jarruttelemaan toisen askeleen mahduttamiseksi mukaan. Pikkuponi pystyi näin pienen esteen kyllä hyppäämään ihan nätisti läheltäkin kunhan vaan ratsastaja ei lähtenyt heittämään painoa liioitellusti eteen. Kun tämä idea oli selvillä sekä ponille että kuskille olivat viimeiset muutama toistoa sarjalle todella helppoa tekemistä.

Puolitoista tuntia saman jumppasarjan parissa pienillä korkeuksilla oli hieman yksitoikkoista, mutta hauskaa kuitenkin oli hypellä huolettomasti näppärällä pikkuponilla. Tällainen pirteä ja korvat tötteröllä esteelle pinkova poniotus ei vaan voi olla sulattamatta ponitädin sydäntä.



Tähän hupaisaan hyppytuntiin siis päättyi kesän toinen ja viimeinen leiri. Vaikka leiriviikko jäikin omalta osaltani vähän tyngäksi ehdin kuitenkin tutustua kaikkiaan kolmeen oikein kivaan poniin ja ponihevoseen. Mukavat ratsut olivatkin tämän leirin ehdottomia plussapuolia. Opetus oli myös hyvää ja vaativaa. Puitteet tallin, maneesin ja leiritilojen osalta olivat hyvät, ja mukavaa oli että hevoset saivat tuntien ulkopuolella olla etupäässä laitumella. Teoriatunneilla oli mielenkiintoisia aiheita (hevosen hieronta ja venyttely ammatti-ihmisen demonstroimana, irtohypytys). Sen sijaan koulupuoleen painottuva tuntiohjelma tuntui omasta näkökulmasta vähän tylsältä, ja aikataulut muun ohjelman osalta olivat välillä turhan epämääräisiä. Miinusta myös siitä että iltatuntien pyöriessä leirin aikana joutui osa hevosista menemään neljäkin tuntia päivässä. Kokonaisuutena kiva leiri hyvässä seurassa - kiitoksia Anne, Nora ja Jenni sekä muut leiriläiset!