Leirikisat 85 cm estekorkeudella

Ratapiirros Annen käsialaa.

Leiriviikko päättyi tietenkin leirikisoihin, joissa tarjolla oli luokat neljällä eri estekorkeudella. Oma valintani oli 85 cm, ja hevoseksi sai toivomani Lissun. Kieltämättä 85 cm korkeutena jännitti kun ei tätä viikkoa lukuunottamatta ole näin isoja tullut aikuisiällä juuri hypeltyä. Jännitys kuitenkin laantui kun pääsin hevosen selkään ja esteet näyttivät siitä näkövinkkelistä ihan sopivan kokoisilta. Rata olikin melko kiltti siinä mielessä että vain puolet kaikkiaan kahdeksasta esteestä olivat maksimikorkeudessa. Oksereita oli vain kaksi, molemmat 80 cm:ssä ja lyhyitä. Silti pelkäsin eilisen perusteella että oksereilta tulisi pudotuksia. Arvosteluna radalla oli A.2.0, mutta en ottanut tavoitteekseni nopeaa aikaa vaan puhtaan ja edes kohtuullisen siistin radan.

Verryttely hoidettiin sujuvasti työskentelemällä hetki ravissa ja laukassa sekä hyppäämällä kahdesti ykköseste ja kerran neloseste. Verryttelyhypyt sujuivat hyvin muilta osin mutta okserilla kaikesta yrityksestä huolimatta sukelsin taas liikaa ja Lissu pudotti takapuomin. Tämä tietysti latisti odotuksiani radan suhteen.

Verryttelyhyppy nelosesteelle. Kaikki kuvat otti Tuomas Jaakkola.

Olimme vuorossa luokan ensimmäisinä, joten verryttelyn jälkeen ei tarvinnut odotella ja hermoilla vaan pääsimme saman tien itse asiaan. Lissu liikkui koko radan varsin reippaasti niin että pidätellä kyllä sai, mutta sopivat ponnistuspaikat löytyivät kivasti. Kolme ensimmäistä estettä sujuivat oikein näppärästi ja tultiin alas myötälaukoissa. Kakkonen oli ensimmäinen okseri eikä edes kolahtanut, jes! Nelosella sitten menin kaikesta huolimatta ennakoimaan jonkin verran, ja kaviot kolisi puomiin. Vasta radan jälkeen sain varmistuksen että kolinasta huolimatta puomi ei pudonnut. Nelosella ei laukanvaihto onnistunut, ja sekunteja tuhlaantui aivan tolkuttomasti kun yritin puolen kentän verran siirtää Lissua raviin. Näin ollen kierrettiin vitoselle aivan turhan pitkällä tiellä. Vitosella laukka vaihtui toivotusti, joten kaareva tie kutoselle ei tuottanut ongelmia. Päädyttiin kutoselle kuitenkin vähän pohjaan siinä missä muut radan esteet hypättiin hyvistä paikoista tai aavistuksen kaukaa. Seiskalla laukka vaihtui vääräksi, ja seuraavassa kaarteessa laukan korjailuun taisi taas upota ylimääräinen sekunti. Kasi ylittyi sujuvasti ja sitten oltiinkin jo maalissa ennen kuin olin ehtinyt edes kunnolla tajuta mitä radan aikana tapahtui.

Tästä se alkaa!

Kolmoseste.

Nelonen kolisi mutta ei pudonnut.

Kutoselle vähän pohjaan, tässä nähdään sitä sukeltamista.

Este numero seitsemän.

Sujuvasti kasin yli ja maaliin.

Olin luonnollisestikin hurjan tyytyväinen puhtaaseen ja sujuvaan rataan tällä korkeudella. Kun aiemmassa hevoselämässäni silloin kauan sitten kisakorkeudet olivat 80-90 cm niin tämähän alkaa vaikuttaa siltä kuin olisin pikkuhiljaa palaamassa entiselle tasolleni! Eniten paluu "omalle tasolle" taitaa olla uskalluksesta kiinni, joten tämänpäiväinen suoritus toimi mainiona itseluottamuksen kohottajana kun pääsin toteamaan että pystyn ja rohkenen kyllä näitä korkeuksia hypätä. Lisää rutiinia niin hyvä tulee! Parantamisen varaa jäi etenkin myötälaukkojen osumiseen kohdilleen tai vähintäänkin laukan korjaamisen nopeuteen jottei ylimääräistä aikaa menisi laukkojen korjailuun näin paljon. Aikammehan ei luokassa tietenkään palkintosijaan riittänyt, vaan olimme hitaimmalla puhtaalla radalla seitsemän osallistujan luokassa neljänsiä. Hyppyihin sukeltamista olisi pitänyt hillitä vielä paremmin, vaikka jossain määrin taisin tätä onnistua rajoittamaan kun ei puomeja alas tullut ja kolisikin vain yksi.

Radan videoinnista kiitokset Melissalle!


Kisojen jälkeen hevoset vietiin kokovartalosuihkun kautta viettämään ansaittua viikonloppua laitumella. Leirikäytössä olevat hevoset eivät koko leirin aikana ulkoilleet ratsastuksia lukuunottamatta (tämän käytännön hevosystävällisyys kyllä epäilytti), mutta onneksi hevoset saavat viikonloppuisin olla perjantain puolesta päivästä sunnuntai-iltaan laitumella ympäri vuorokauden. Lissu käyttäytyi laitumelle viedessäkin aivan yhtä kiltisti kuin koko viikon eikä ottanut kierroksia kuten monet muut tammat, mutta mielissään se kirmasi vapauteen heti kun sain siltä suitset päästä. Sinne jäivät leirihevosemme nauttimaan kesästä kun taas itse suuntasimme lounaan ja leirin päätöstilaisuuden kautta pitkälle ajomatkalle kohti Oulua. Viikko Ypäjällä kului aivan liian nopeasti, ja ainakin omasta puolestani leiri oli onnistunut ja täytti odotukset. Tuntien ohjelma painottui mukavasti esteisiin kuten esteleirillä kuuluukin, ja harjoitukset olivat tasoiselleni ratsastajalle oikein hyödyllisiä. Jotain tuli ehkä opittuakin ja ennen kaikkea hyppyvarmuutta kasvatettua. Ratsastamani hevoset olivat oikein mukavia (Lissun olisin ottanut vaikka kotiin mukaan) ja hyvät opettajat ansaitsevat myös kunniamaininnan. Kyllä Ypäjälle voisi lähteä ensi kesänä uudestaan!