Esteleirin 1. tunti: paino jalustimille

Kauan odotettu esteleiri on vihdoin käsillä! Sunnuntaiaamuna lähdimme Annen, Noran ja kolmannen leirikaverin kanssa ajamaan Oulusta kohti Ypäjää jonne saavuimme jopa ihan ajoissa hieman iltakuuden jälkeen. Asetuttuamme taloksi Hevosopiston kurssikeskukseen lähdimme hakemaan hevoset laitumelta. Itse päädyin lopulta siihen porukkaan joka lähti hakemaan tammalaumaa. Tammojen joukosta minulle valikoitui ystävällisen näköinen, pienehkö tummanruunikko suomenhevonen. Talliin päästyämme selvisi että tamman nimi on Uno Liisa eli ”Lissu”, ja kun myöhemmin illalla sai ilmoittaa toiveensa nimikkohevosen suhteen oli Lissu ykköstoiveeni ja sen nimikokseni sainkin. Pikaisen selvityksen mukaan Lissu on 14-vuotias, kolme kertaa varsonut ja 157 cm korkea. Jälkimmäistä tietoa on vähän vaikea uskoa sillä kun itse 157-senttisenä seisoin Lissun vieressä oli sen säkä kyllä lähes 10 cm omaa päälakeani matalammalla.

Sain Lissun myös ratsukseni maanantaiaamun tunnille, jolla ohjelmassa oli koulua (tai ”estekoulua”). Ryhmässämme oli kuusi ratsastajaa ja mentiin Opistohallin viereisellä ulkokentällä. Lissu vaikutti jo alkukäyntien aikana varsin reippaalta ja menevältä tapaukselta joka kiiruhti eteenpäin ilman hoputteluja. Koko tunnin ajan sitä saikin olla enemmän pidättelemässä kuin pyytämässä eteenpäin, joten oma moottori tältä hevoselta ainakin löytyy. Tunti alkoi käynnissä suoraa uraa ratsastaen sekä erityisesti istuntaan huomiota kiinnittäen. Painoa jalustimelle ja suoraan alaspäin kohti maata kantapään painuessa hieman jalkaterää alemmas, varpaat menosuuntaan tai aavistuksen ulospäin mutta ei koskaan sisäänpäin. Henkilökohtaisena ohjeena sain kehotuksen kääntää oikean jalan varpaita enemmän ulospäin, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä sillä juuri oikealla puolella lonkan avaaminen tahtoo aina olla vaikeampaa.

Perusasioiden tarkistusta jatkettiin seuraavaksi kevyessä ravissa uraa pitkin sekä kumpaankin päätyyn ympyrät ratsastaen. Oikeaan kierrokseen Lissu oli tunkemassa lapa edellä sisäänpäin, kun taas vasemmassa kierroksessa etuosaa oli liiraamassa ulospäin. Yritin päästä ympyröillä tätä korjaamaan, mutta enpä tainnut koko tunnin aikana saada Lissun suoruutta juuri parannettua. Kevennyksessä ope kehotti hieman parantamaan ryhtiä, tarkentaen että pystymmässä ei tarvitse keventää mutta hartioita pitäisi vähän vetää taaksepäin. Jalustimet taisivat koko tunnin ajan olla vähän liian pitkät, mutta en viitsinyt ruveta niiden kanssa säätämään sillä olivat viimeisessä reiässä ja olisin joutunut laittamaan kierteitä. Tämä ehkä hieman hankaloitti painon hakemista jalustimille.

Laukkaharjoituksia varten jakaannuttiin kolmen ratsukon pääty-ympyröille. Tehtävänä oli ratsastaa ympyrän toinen puolikas kevyttä ravia ja kentän keskipisteestä nostaa laukka kevyestä ravista. Puoli ympyrää laukattuamme siirryttiin takaisin kevyeeseen raviin pyrkien jatkamaan keventäen välittömästi ilman alasistuttuja raviaskeleita. Harjoituksen oli tarkoitus kehittää istunnan ja painopisteen hallintaa. Vasemmassa laukassa istuttiin satulassa, mutta kierroksen vaihduttua oikeaksi mentiin laukkapätkät kevyessä istunnassa. Lissu oli oikein herkkä nostoavuille ja välillä lähti ennakoimaankin, joten laukannostot kevyestä ravista onnistuivat vaivattomasti. Laukka rullasi ihan kivasti, mutta ravissa Lissulla oli kiire ja enemmänkin olisin saanut tehdä tasapainottavia pidätteitä. Kevyessä istunnassa sain ohjeeksi työntää lantiota enemmän taaksepäin niin ettei koko painopiste leijaile jossain hevosen sään kohdalla. Edelleen liian pitkät jalustimet hankaloittivat kevyen istunnan optimointia.

Laukkahommien jälkeen ravattiin vielä hetki keventäen uraa pitkin. Lissulla oli vauhtivaihde päällä ja ravia piti rauhoitella. Ohjeena oli pyrkiä hidastamaan ravia istunnalla ja kevennyksen muutoksilla ohjilla pidättämisen sijaan. Pikkuhiljaa Lissun meno hieman tasoittui, tosin kieltämättä ohjallakin tuli pidätteitä otettua. Istunnalla jarruttelu kuulemma kuuluisi tehdä kevennyksen rytmiä hidastamalla, ei kevennystä madaltamalla kuten ensin lähdin yrittämään. 

Lissu vaikutti sen verran mutkattomalta ja kivalta ratsulta että kun iltapäivän kavalettitunnille sai esittää hevostoiveita toivoin uudestaan Lissua. Kuuleman mukaan Lissu on hyvä hyppääjä ja esteillä paremmin elementissään kuin koulutunnilla, joten ihan mukava olisi päästä kokeilemaan sillä hyppäämistäkin. Vauhtia ei Lissulta ainakaan tuntuisi puuttuvan, mutta turvallisen ja varman oloinen kaveri se kuitenkin on.