Yritin muistutella itselleni ettei ole tarpeellista saati suotavaa ratsastajan puskea ja puskea hevosta hiki päässä pohkeella, vaan molempien kannalta parempi vaihtoehto olisi kevyehköt, tarkoituksenmukaiset pohjeavut ja niiden tehostus raipalla. Luulisin että en ihan niin pahasti unohtunut pohkeella jumputtamaan kuin tällaisten tahmeasti liikkuvien ratsujen kanssa yleensä käy, sillä sen verran rankalta tuntui eka treeni sairastelun jälkeen että yritin kyllä itseäni säästellä karsimalla ylimääräiset avut pois. Silti jäi tämän suhteen roppakaupalla parannettavaa, sillä lopputulos ei apujenkäytön kosmeettisella järkevöittämisellä muuttunut vielä mihinkään, eikä Jukka siis liikkunut yhtään tarmokkaammin tai paremmin pohkeen edessä kuin aiemminkaan. Aivan varmasti käytin tunnin aikana pohjetta ja raippaa ties kuinka monta kertaa saamatta vasteeksi mitään reaktiota, ja toisaalta Jukan reagoidessa ei apujen hellitys ollut välttämättä täsmälleen oikein ajoitettu. Etenkin ravissa meno oli sitä että Jukka tahmaili, ja reagoi pohkeeseen tai raippaan ottamalla kaksi reippaampaa askelta ja hyytyen sitten välittömästi uudestaan. Siinä loppui kuskilta konstit, keinot ja taidot kesken löytää ponille jatkuvampaa eteenpäinpyrkimystä.
Teemana olivat tänään vasta-asetukset ja vastalaukka, ja näissä puitteissa mentiin loivaa kiemuraa sekä pääty-ympyröitä vasta-asettaen ensin ravissa. Myös laukassa työstettiin vasta-asetusta ympyröillä sekä mentiin vastalaukkaa loivalla kiemuralla. Asetuksen kanssa oli niin ja näin, joko sitä ei ollut lainkaan tai sitten oli kaula liian mutkalla. Kertaakaan en tainnut saada Jukkaa myötäämään rehellisesti niskasta asetukseen (enpä kyllä jaksanut tarpeeksi sitkeästi pyytääkään), ja eipä sitä kai oikein voi oikeaoppisesta asetuksesta puhua silloin kun poni liikkuu kaulasta aivan väärinpäin ja nokka ylhäällä.
 |
| Asetus - näin se tehdään väärin. |
 |
| Ravissa tahmailua. |
Laukassa meno ei tuntunut aivan yhtä nihkeältä kuin ravissa, joskin rytmi tahtoi helposti lösähtää nelitahtiseksi. Laukannostoihin Jukka lähti kiihdyttämään ravia ja pyrki kovasti ennakoimaan aina kun sai päähänsä että laukkaa saatettaisiin kohta haluta. Välillä oli vaikeuksia päästä tekemään nosto ratsastajan merkistä kun Jukka-rukka oli niin kovasti hätiköimässä. Mukavan reipasta ravia kyllä mentiin silloin kun Jukka kuvitteli laukannoston lähestyvän, harmi vaan että edelleenkään poni ei ollut varsinaisesti pohkeen edessä kun vauhdin säätely ei toiminut ratsastajan kontrolloimana vaan täysin Jukan omien arvailujen varassa.
Loivat kiemurat vastalaukassa eivät sinänsä tuottaneet ongelmia, tosin tässäkin oli laukan suuntaan asetuksessa vaihtoehtoina ei mitään tai kaula mutkalla. Lopuksi tultiin vielä pari kierrosta haastavampaa laukkakuviota, eli oikeassa laukassa kolmikaarista kiemuraa jonka ensimmäisen kaaren jälkeen pyöräytettiin voltti oikealle, tästä toiselle kaarelle vastalaukassa ja vielä kolmannen kaaren alkuun voltti oikealle. Suunta oli meille sikäli haastava, että Jukka on aivan erityisen näppärä tekemään lennosta laukanvaihdon juuri oikeasta vasempaan. Tätä erityisosaamistaan se esittelikin niillä molemmilla kierroksilla mitä kuviota ehdimme kokeilla. Ensimmäisellä yrityksellä keikautin kyllä painoa reilusti puolelta toiselle voltin oikealle vaihtuessa kaarteeksi vasemmalle, joten ei ihmekään että Jukka vipsautti vaihdon heti kun raipan napautuksella yritin aktivoida takapäätä laukan ylläpitoon. Toiselle kierrokselle päätin keskittyä istumaan paremmin keskellä hevosta suunnan vaihtuessa sekä ratsastamaan fiksumman tien. Silti Jukka edelleen tulkitsi pohjeavut laukanvaihtoavuiksi heti kun käännyttiin vastalaukkakaarelle, joten mönkään meni taas.
Eipä ollut mikään erityisen mieltäylentävä tunti, vaan samanlainen harmitus jäi kuin yleensäkin Jukalla mentyäni. Olisipa kätevä päästä Jukan pään sisään ja ymmärtää miksi se on niin kovin tahmea, jumittava ja jäykkä. Ja toisaalta mistä sille yhtäkkiä ilmestyy niin kauhea hoppu kun laukannostot tulevat kuvioihin. Toistaiseksi en ole onnistunut pääsemään Jukan kanssa lainkaan samalle aaltopituudelle, joten touhu taitaa olla yhtä turhauttavaa sekä ratsastajalle että hevoselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti