Esteleirin 4. tunti: lisää harjoituksia kolmen esteen linjalla

Myös tiistain toisella tunnilla päästiin hyppäämään, jee! Ratsunakin oli jälleen Lissu, tuplajee! Areenana oli tällä kertaa Ypäjä-halli.

Alkuverkkailtiin hetki itsenäisesti kevyessä ravissa, jonka aikana ehdin testailla sekä pidätteen että pohkeen toimivuuden. Verryttelytehtävänä tultiin kuviota johon kuului kevyessä ravissa kavaletin ylitys ympyrällä sekä kevyessä istunnassa laukaten kavaletti ympyrällä toisessa päädyssä. Toiseen suuntaan tultiin molemmat kavaletit laukassa ilman ympyröitä. Lissu oli odotetusti reipas, ja oma kevyt istunta tuntui mukavan tasapainoiselta ja vakaalta. Tämän ja eilisen päivän istuntatreenit olivat siis ilmeisesti tehneet tehtävänsä. Ponnistuspaikat osuivat kavaleteille pääsääntöisesti hyvin kohdilleen.

Aamutunnin tapaan mentiin nytkin kolmen esteen suhteutettua linjaa. Välit oli 12 metriä eli lyhyemmät kuin aamulla, ja tarkoitus oli tulla nämä kolmella askeleella. Ajattelin että laukkaa pitäisi ottaa kovastikin kiinni kun aamulla 15 metriä ei kolmelle askeleelle ollut mitenkään pitkä, unohdin vaan että esteet olivat vielä näin alkuun matalampia (noin 50-60 cm). Tultiin sitten niin pientä ja hidasta laukkaa linjalle että otettiin ekalle esteelle miniaskel juureen ja pienen hypyn jälkeen tuli askeleita väliin peräti neljä. Toinen väli meni kolmella. Hidastelusta tuli tietenkin noottia, ja seuraavalla kierroksella ratsastin sitten enemmän eteen. Nyt Lissu lähti ekalle esteelle kaukaa, ja päästiin molemmat välit helposti kolmella. Vähän tuntui että hevonen hyppäsi laakana ja posotti koko linjan ilman mitään kontrollia, mutta videolla meno näytti ihan rauhalliselta. Oma nopeusmittari taitaa siis olla pahemman kerran rikki.

Seuraavaksi vaihdettiin suunta ja tultiin sama linja vasemmasta laukasta nyt hieman korkeampina (n. 70 cm), ja jatkettiin vielä lävistäjällä olevalle aaltolankkuesteelle. Aaltolankulle ohjeistuksena oli ratsastaa liikkeen takana istuen ja pohkeet kiinni sekä hyvän tuntuman säilyttäen. Suora linja hurautettiin taas vauhdikkaan oloisesti, ja kommenttia tulikin että Lissu meni vähän hätäiseksi koska tein "poniratsastajamyötäyksiä" eli heittäydyin liian reippaasti ylävartalolla hyppyyn. Rauhoita mukautumisia äläkä ennakoi hyppyä kuului ohje. Aaltolankulle lähestyin kyllä liikkeen takana istuen, mutta lähdin liian aikaisin heittäytymään ylävartalolla eteen kuvitellessani Lissun lähtevän hyppyyn kaukaa. Ohjankin heitin pois niin että kielto olisi voinut tulla, mutta Lissu vain veti päätä alas estettä katsoakseen ja otti vielä pikkuaskeleen ennen kuin loikkasi yli. En pahemmin keikahtanut kyydissä, mutta hevosen ansioksi voidaan katsoa erikoisesteen ylitys kuskin töpeksiessä lähestymisen.

Tämänkin ratapiirroksen ehti tehdä Anne.

Lopuksi tultiin kuvassa oleva radanpoikanen, ja esteet nousivat aaltolankkua lukuunottamatta noin 80 cm:iin. Kolmos- ja seiskaeste oli kuulemma peräti 85 cm. Yritin nyt tehdä linjalla rauhallisemmat mukautumiset, ja mielestäni onnistuinkin hieman vähentämään hosumista ja hevosen kiireiseksi ajamista. Pohkeet tosin heilahtivat viimeisellä osalla irti hevosesta eli vielä oli liikaa polvella puristusta hypyssä. Aaltolankulle (este numero 4) tultiin täysin samanlainen pikkuaskeleella loikkaus kuin edellisellä kierroksella, enkä ollut virheestäni oppinut vaan taas ennakoin hyppyä ylävartalolla. Okseri lävistäjällä oli kasikympissä joten se vähän jännitti, mutta päästiin hyvään paikkaan ja nätisti yli mitä nyt taisin taas tehdä mukautumisen liian isosti. Laukat muistaakseni vaihtui kaikilla lävistäjillä sillä ravin kautta korjailuja ei tarvinnut tehdä. Kaarteissa ope kehotti rentouttamaan kättä ja varomaan käden lukkiutumista kiinni ohjaan niin että jousto katoaa. Sama juttu siis kuin eilen että jäin helposti ohjaan kiinni sen sijaan että olisin tehnyt selkeän pidätteen ja sitten myödännyt. Toiseen suuntaan aaltolankulle tultiin hyvään paikkaan ja päästiin tyylikkäämmin yli. Radan päättävälle suoralle linjalle tullessa ope huuteli odottamaan hevosta ja pitämään ylävartalon hypyissä rauhallisempana. Lissu hyppäsi autopilotilla ja laukan pituuttakaan ei tarvinnut juuri väleihin säätää joten sain melko hyvin keskityttyä istuntaan. Pohkeet lentelivät taas irti kyljistä ainakin kahdessa viimeisessä hypyssä eli paino pitäisi näissä isommissakin hypyissä saada pysymään paremmin jalustimilla polvella satulaan tarraamisen sijaan. Aaltolankkua lukuunottamatta rata siis meni kokonaisuutena ihan sujuvasti ja nätisti, itsestäni meno tuntui vähän holtittomalta mutta ei kuulemma näyttänyt ulospäin yhtään niin vauhdikkaalta kuin tuntui.

Näin jäi päivän toisestakin estetunnista hyvä mieli kun kasikympin esteet ylittyivät Lissun kanssa varman oloisesti kuskin pienestä hermoilusta huolimatta. Harmittamaan jäi se etten onnistunut aamulta korjaamaan keskeisintä virhettä eli ylävartalolla hypyn ennakointia. Opella oli tosiaan hyvä pointti siinä että Lissu muuttuu hätäisemmäksi jos kuski heittäytyy hyppyihin etuajassa ja liioitellen.

Tunnin loppupuolen isommat hypyt jäi taas kuvaamatta, mutta alkupään hyppyjä suoralla linjalla ehti joku ahkera leiriläinen videoida.