Keskiviikon toisella leiritunnilla oli ohjelmassa kavaletteja, ja olin toivonut ratsuksi "pienehköä suokkia". Tällä kuvauksella sain Ypäjä Urhon, Taiston pienikokoisemman täysveljen. Urholla oli tallissa samanlaista jyrätaipumusta kuin Taistolla, mutta siinä missä Taisto vaikutti jurolta ja itsevarmalta tyypiltä oli Urho pikemminkin sympaattinen ressukka ja ratsuna nöyrempi.
Tunti ratsastettiin Ypäjä-hallissa, joka oli jaettu kahtia niin että kaksi ryhmää ratsasti yhtä aikaa. Tämä oli Urholle vähän ongelmallista, sillä se selvästikin pelkäsi maneesin keskellä lyhyellä sivulla vastaantulevia hevosia. Niinpä se tekikin tunnin aikana lukuisia pakenemisia uralta, onneksi ei kuitenkaan sellaisia paniikkilähtöjä että olisi ollut vaikeuksia pysyä kyydissä. Ihan rennosti ei kuitenkaan voinut tässä päädyssä ratsastaa kun koko ajan sai odottaa hevosen häviävän sivuttaisliikkeellä alta.
Verryttelytehtävänä tultiin kuviota johon kuului kolmen ravipuomin sarja molemmilla pääty-ympyröillä, toisella pitkällä sivulla käynnissä pohkeenväistö uralta sisään ja takaisin sekä toinen pitkä sivu ravia kevyessä istunnassa. Urho toimi verkassa aika näppärästi, hakeutui tuntumalle pyöreäksi sen mitä lyhyellä kaulallaan pystyi ja teki väistöt oikein kuuliaisesti. Ravissa piti vähän tarkkailla pohkeen kanssa aktiivisuuden säilymistä jotta puomivälit eivät käyneet pitkiksi.
Seuraava tehtävä sisälsi pääty-ympyrän puomit kevyessä ravissa sekä suunnanvaihdon pitkältä sivulta kentän poikki pienen kavaletin yli ravaten. Tämän jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin puoli ympyrää kevyessä istunnassa. Ei isompia ongelmia tässäkään tehtävässä, paitsi että laukassa Urho alkoi entistä enemmän arkoa vastaantulevia hevosia tullessamme maneesin jakavalle lyhyelle sivulle.
Laukassa työskenneltiin ensin kolme ratsukkoa kerrallaan pääty-ympyrällä, jossa tultiin vuoroin kolmen puomin kaareva sarja sisemmällä ympyrällä tai kentän keskellä oleva kavaletti ulommalla ympyrällä. Urhon laukka ei ollut kovin hyvin säädeltävissä, joten kavaletille oli välillä hankala löytää hyvää ponnistuspaikkaa. Pari kertaa tultiin ihan pohjaan tai hypättiin hirmuisen kaukaa, mutta enimmäkseen paikat olivat ihan ok. Kolmen puomin sarjalla Urho lähti helposti liiraamaan ulospäin niin että viimeinen puomi ylittyi aivan ulkoreunasta. Ulkopohje ei siis ollut aivan kunnolla läpi. Kertaalleen kävi kavaletilla niin että Urho päättikin paeta toiseen suuntaan sen sijaan että olisi kavaletilta jatkanut ympyrällä kohti pelottavaa päätyä missä viereisen tunnin hevoset tulivat vastaan. Heti kavaletin jälkeen hevonen siis häipyi kiireellä oikealle kun taas kuski oli kevyessä istunnassa menossa vasemmalle, mutta onneksi tasapainoni oli sen verran hyvä etten kuitenkaan lähtenyt yksinäni jatkamaan matkaa vaan pysyin Urhon kyydissä.
Lopuksi tultiin yksi kerrallaan laukanvaihtokahdeksikkoa, joka alkoi ympyrän ravipuomeilla toisessa päädyssä ja jatkui laukassa kääntäen pitkältä sivulta kentän poikki ja kavaletin yli laukkaa vaihtaen. Toisessa päädyssä mentiin laukkapuomisarja ympyrällä ja palattiin aloituspäätyyn saman kavaletin yli taas laukkaa vaihtaen. Vaihdot osoittautuivat meille varsin haasteellisiksi eivätkä alkuun onnistuneet lainkaan. Sitten alkoi etupää vaihtaa mutta takapää jäi matkasta niin että alas tultiin ristilaukassa. Koko tunnin aikana onnistuttiin tekemään tasan kaksi onnistunutta vaihtoa, jotka molemmat olivat vasemmasta oikeaan laukkaan. Ponnistuspaikan kanssa oli kovasti hankaluuksia, mikä vaikeutti vaihtoon keskittymistä kun ei hyppy useinkaan ollut kovin sujuva. Urhon laukka oli helposti liian ponnetonta, mutta pohkeella aktivointi johti siihen että mennä puksutettiin liian pitkänä. Säädeltävyys jäi siis uupumaan edelleen. Kömpelöt hypyt ja epäonnistuneet vaihdot tietenkin latistivat omia tunnelmia aika lailla, mutta ope lohdutteli tunnin lopuksi että laukanvaihdot saattavat olla Urholle itselleen vähän hankalia. Urho ei kuitenkaan ollut tälle opelle tuttu hevonen, joten kysymysmerkiksi jäi oliko asia todellakin niin ettei Urho vielä tätä hommaa oikein hanskaa vai oliko vaihtojen onnistumattomuudessa kyse vain ja ainoastaan omasta tumpeloinnstani.
Loppuverryttelyssä ravattiin vielä hetki pääty-ympyrällä ravipuomien yli vuoroin ravia lyhentäen ja vuoroin pidentäen. Tässä tehtävässä pääsimme Urhon kanssa takaisin mukaavuusalueellemme, sillä ravissa askelpituuden säätely sujui hyvin ja Urho pyöristyi taas kivasti.
Tunnin päätteeksi sain open palautteessa kehuja hyvästä tasapainosta ja kevyestä istunnasta jossa lonkkakulma sulkeutuu riittävästi. Harmi vaan että en sitten koulutunnilla osaa lonkkakulmaa tarpeeksi avata, joten taidan siis olla tässä suhteessa ennemminkin synnynnäinen esteratsastaja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti