Koska ensi viikonloppuna en pääse kummallekaan tunnilleni (sain kesälle vakiotuntipaikat lauantaille ja sunnuntaille) anopin 60-vuotispäivien vuoksi, tungin tänään mukaan korvaavalle tunnille jo etukäteen. Kannatti tunkea, sillä hevoslistasta löytyi minulle hauska yllätysratsu: Osku! Osku on noin 135 cm korkea pikku söpöläinen, ja vaikka olenkin sen toisinaan nähnyt myös pienimpien aikuisten ratsuna olin jostain syystä aina ajatellut sen itselleni turhan pieneksi. Tosin ratsastinhan minä koko teini-ikäni Oskun kokoisilla ja pienemmilläkin poneilla sen jälkeen kun 13-vuotiaana saavutin 157 cm:n aikuispituuteni. Painoa toki on nykyään kymmenen kiloa enemmän kuin tikkulaihoina teinivuosina, mutta nelosella se vielä (juuri ja juuri) alkaa joten eipä kai tässä senkään suhteen olisi syytä luokitella itseään täysin ulos pikkuponeilta. Maneesin peilistä pääsinkin toteamaan että olimme Oskun kanssa ihan sopusuhtainen ratsukko eivätkä jalkani lainkaan roikkuneet ponin mahan alla.
Osku osoittautui mukavan reippaaksi poniksi, tai oikeastaan vähän turhankin kiireiseksi ja hätäiseksi. Eteenpäin ei tarvinnut hoputella koko tunnin aikana vaan lähinnä ponia sai olla jarruttelemassa. Aloitimme tunnin pohkeenväistöillä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle sekä loivalla kiemurauralla vastakkaisella pitkällä sivulla. Tehtävää ratsastettiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Osku väisti pohjetta kuuliaisesti ja väistöissä oli ihan hyvä poikitus, mutta kaula tahtoi vasenta pohjetta väistäessä mennä mutkalle vasemmalle kun taas oikeaa pohjetta väistäessä ei meinannut löytyä kunnollista asetusta oikealle. Etuosan ja kaulan asennon kanssa oli siis tekemistä vaikka takaosa hyvin väistikin. Pyrkimyksenä oli päästä istunnalla hidastamaan käyntiä/ravia väistön aikana sekä ulkoavuilla kontrolloida etuosa takaosan eteen. Ihan hyviä väistöaskeleita sieltä saatiinkin molempiin suuntiin, tosin väistöihin en saanut ponia pyöristymään vaan mentiin hieman jännittyneesti pää ylhäällä.
Ravi oli Oskulla helpoin askellaji ratsastaa, sen pienissä ja hyvin tasaisissa liikkeissä oli helppo istua ja ravissa oli ponin kiireisyyttä helpoin kontrolloida. Välillä meinattiin kipittää mutta istunnalla sai menoa jonkin verran rauhoitettua. Asetusten kautta Osku tuli hetkittäin pyöreälle kaulalle, ja mukaan mahtui pätkiä jolloin poni kulki ihan mukavan oloisesti sekä kuski sai kättä rentoutettua. Havaitsin Oskun olevan vino samalla tavalla kuin Jussi eli sekä nenä että takaosa tahtoivat koko ajan olla hieman vasemmalla kun taas oikealle taipuminen oli kankeaa. Oikealle sai asetuksen läpimenoa vaatia ihan topakasti, mutta kun ponin sai oikealle asettumaan myötäsi se myös niskasta hyvin. Usein syyllistyin itse myötäämään ohjasta liian aikaisin eli ota-päästä-syndrooma oireili jälleen. Asettava oikea käsi tahtoi painua kiinni oikeaan reiteen eli käsien asennossa ja kantamisessa oli kyllä taas sanomista. Opettaja muistuttelikin kyynärkulman säilyttämisestä.
Väistöjen jälkeen käveltiin hetki ennen kuin aloitettiin laukkatehtävä kolmikaarisella kiemurauralla. Kiemura tehtiin koko maneesin pituudelle siten että ensimmäinen kaari ja viimeinen kaari myötälaukassa olivat kapeammat ja keskimmäinen kaari vastalaukassa tuli isompana ja loivempana. Aloitettiin oikeasta laukasta, ja Oskulta ei ainakaan vauhtia puuttunut. Laukka oli kiireistä kaahotusta ja ehkä hieman nelitahtistakin. Pääty-ympyröillä sain laukkaa hieman rauhoitettua sekä ponia pyöristymäänkin, tosin laukan hidastamisyritykset johtivat helposti raville tippumiseen. Istunnalla tuntui olevan tärkeä rooli laukan rauhoittamisessa ja kasaamisessa. Opettaja muistutti olemaan liikuttamatta lantiota laukan mukana satulassa ees ja taas, eli painopisteen tulisi pysyä yhdessä kohtaa. Kiemurauralla Osku tahtoi kiihdytellä vastalaukkaan, mutta kiireisestä temposta huolimatta vastalaukkakaari saatiin suoritettua ihan kohtuullisen tasapainoisesti oikean laukan säilyessä. Viimeinen kiemuraura oikeaan laukkaan onnistui aivan nappiin - olin saanut juuri ympyrällä Oskua rentoutumaan ja pyöristymään, joten ensimmäiselle kaarelle tultiin ihan hallitusti ja sen jälkeen sitten saatiin esitettyä oikein hieno vastalaukkakaari. Selkeästi tunsin satulaankin kuinka kaikki osui siinä hetkessä kohdilleen, ja laukka alkoi tuntua ihan erilaiselta kuin Oskun peruskaahotus ponin laukatessa kaaren läpi hienosti pyöreänä ja tasapainoisena. Opettaja kehui että siinä saatiin ponia jo ihan oikeasti suoristumaan. Palkkioksi Osku sai kävellä hetken pitkin ohjin.
Sama kiemura vastalaukkoinen tultiin lopuksi vielä vasemmassa laukassa. Laukka meni taas kiirehtimiseksi ja kaahotukseksi, ja oikeassa laukassa koettua onnistumista ei saatu enää toistettua. Vasen laukka olikin vastalaukkana hankalampi säilyttää, ja mentiin ensin muutama epäonnistunut yritys ristilaukkaan vaihtaen tai raville tiputtaen. Luulen näiden vaikeuksien johtuneen siitä että Oskun on hankala saada vasenta kylkeään venytettyä kuten kaarre oikealle vasemmassa laukassa vaatisi, olinhan havainnut koko alkutunnin ajan sen olevan vasemmalle linkussa. Epäilen myös että oman painoni jakautumisella ja istunnan vakaudella oli asian kanssa paljonkin tekemistä. Saatiin kuitenkin pari kertaa tultua vastalaukka ihan onnistuneesti vasemman laukan säilyessä koko kaaren ajan vaikka poni olikin kiireinen.
Lopuksi kevenneltiin vielä hetki kolmikaarisella kiemurauralla sekä ympyröillä. Itse tosin unohduin välillä istumaan harjoitusraviin sillä alas istumalla sai Oskun ravin tahtia kontrolloitua paljon paremmin. Oskulla oli laukan jälkeen kipitysvaihde päällä ja se oli hieman juoksemassa alta pois. Ympyröillä taivuttelemalla ponia sai hieman pyöristymään eteen ja alas, tosin vasemmalle kaula taipui turhankin linkkuun kuskin unohtaessa riittävän ulko-ohjan tuen.
Tunnista jäi hyvä fiilis sillä Oskulla oli tosi hauska ratsastaa, ja mahtuihan sinne niitä pieniä onnistumisen hetkiäkin. Juuri Oskun kaltaisilla poneilla ratsastin paljon Silloin Kun Olin Nuori, joten ihana paluu lapsuuteen -nostalgiaolo tässä tuli väistämättä. Menen kyllä Oskulla oikein mielelläni toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti