Vuorossa oli kavalettiharjoituksia ja mikäpäs siinä, varsinkin kun ratsuksi sattui uljas musta nimeltä Pera - tuo heppa siis jonka kanssa pompin pystyestettä tuossa sivupalkin kuvassa. Peralla tulee mentyä sen verran harvoin että siinä välissä ehtii aina melkein unohtaa kuinka ihana hevonen se onkaan.
Alkuun verryteltiin käynnissä sekä kevyessä ravissa ratsastaen pitkälle sivulle voltit alkuun, keskelle ja loppuun. Tavoitteena oli hevosten liikkuminen lyhyenä mutta aktiivisena. Pera harppoi ravia vähän velton oloisena, mutta opettajan ohjauksella sain sen liikettä aktivoitua raipan naputuksilla ja löytyihän sieltä sitten ihan kunnollista ravia mistä pystyi sitä lyhentämistäkin yrittämään. Käsiini olisi taaskin kaivattu rauhallisuutta ja vakautta - Peran kanssa todella helposti unohtuu ottamaan ja päästämään sisäohjasta jatkuvasti. Onhan se kiva värkätä ohjalla kun hevonen vetää heti kaulaa kaarelle, mutta ei sillä hyvän ratsastuksen kanssa ole mitään tekemistä. Yritin miettiä lantion asentoa aina kun vain ehdin, ja jostain syystä en nyt havainnut painon valuvan niin voimakkaasti vasemmalle kuin yleensä. Opettaja neuvoi jälleen keventämään pienemmin ja rauhallisemmin. Pera asettui ihan mukavasti molempiin suuntiin ja pyöristyi volteilla. Raviverryttelyn lopussa kun Pera oli saatu kunnolla liikkeelle ja paremmin pohkeen eteen oli se oikein miellyttävä ja kevyt ratsastaa.
Hetken käveltyämme jatkettiin volttien ratsastusta sekä lisättiin tehtävään laukkapuomit pitkän sivun suuntaisella suoralla linjalla vasempaan kierrokseen. Puomeja oli kolme ja väleihin tuli kolme laukka-askelta. Puomilinja sujui ilman suurempia ongelmia, tosin välit tahtoivat välillä käydä hieman ahtaiksi kun en saanut Peran laukkaa ihan riittävästi lyhennettyä. Pientä vinoutta ja kiemurtelua oli myös havaittavissa, ja ope muistuttelikin ulkoavuista puomien välissä. Pera toimi laukassakin volteilla ihan mukavasti, mutta askeleen pituuteen olisin toivonut pääseväni vielä paremmin käsiksi.
Seuraavaksi puomit nostettiin pikkuruisiksi ristikoiksi ja tultiin samaa linjaa nyt oikeassa laukassa. Ristikkolinja sujui meiltä myös ihan nätisti, mahduttiin väleihin kolmella askeleella ja opettajan mukaan laukka oli tehtävään nähden oikein sopiva. Pääsääntöisesti oli sellainen olo että ihmeempiä ei satulassa tarvinnut tehdä vaan saattoi vain rentoutua ja nauttia menosta.
Lopuksi tultiin vielä samaa ristikkolinjaa jatkaen toiselle samanlaiselle kolmen kavaletin linjalle vastakkaisella pitkällä sivulla. Näitä linjoja mentiin ympäri kahden kierroksen verran oikeassa laukassa pyrkien tasaisen rytmin säilyttämiseen, ja Peran kanssa homma sujui edelleen varsin mallikkaasti. Opettajan palaute oli että suoritus oli varsin asiallinen ja hyvä että maltoin odottaa väleissä istunnan kanssa menemättä liian aikaisin etukumaraan.
Ehdittiin tulla samaa kahden linjan rytmitehtävää vielä vasempaan kierrokseen, ja tässä kohtaa kostautui se että olin jo liiaksi tuudittautunut tehtävän sujumiseen omalla painollaan ja ratsastajan skarppaamatta. Ensimmäiselle kavaletille tultiin aivan liian juureen, hevonen pääsi sen jälkeen liian pitkäksi eikä kunnollista rytmiä ja tasapainoa löytynyt enää oikein koko linjan aikana. Toista linjaa lähestyessä Pera puolestaan ponkaisikin ensimmäiselle kavaletille aivan liian kaukaa, jäin hieman jälkeen ja taas rämmittiin koko linja aivan epämääräisesti. Saatiin tästä hyvästä jatkaa suoraan sakkokierrokselle missä ensimmäinen linja ylittyi taas oudoista ponnistuspaikoista sähläten ja hevosen karatessa liian pitkäksi. Vasta neljännelle linjalle saatiin lopulta kohtuullisen sujuva ja tasapainoinen suoritus mihin saattoi hyvillä mielin lopettaa. Hieman jäi harmittamaan tämä lopputunnin tunarointi, kun Peran kanssa tällaisen kavalettitehtävän nyt oikeasti pitäisi olla ihan piece of cake. Ilmeisesti vaan nukahdin satulaan ihan täysin ja unohdin että ratsastaakin pitäisi eikä vain olettaa että Pera automaattisesti tekee nappisuorituksen kuskin puuttumatta asiaan.
Lopun kompurointia lukuunottamatta oli kyllä oikein rentouttava tunti, teki hyvää poikkeuksellisen stressaavan työviikon sekä keskiviikkoisen Hilanterin kanssa vänkäämisen jälkeen. Vaikka tehtävät eivät 100% täydellisesti sujuneetkaan niin Peran kanssa ratsastus tuntui ihanan helpolta ja kevyeltä. Hitsit että se on mukava hevonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti