2. kurssipäivä: Missä tässä on jarrut?

Toiselle koulukurssin tunnille sain ratsuksi hauskan tupsujalkaotuksen nimeltä The Gaels eli tutummin Kalle. Kalle on 6-vuotias, noin 140 cm korkea ja suvultaan tuntematon, mutta sen ulkomuoto viittaa kovasti tinkeriin. Mikään pulla-tinker Kalle ei ainakaan ole, tallin sivuilla ponia kutsuttiin kuuma-Kalleksi ja ennen tuntia tallilla vastaan tullut vanha tuttu tiesi kertoa että Kallella on aina täysi hönkä päällä. Karsinassa Kalle ainakin oli oikein kiltti ja mukava otus. Varustukseen kuului Kallellakin thiedeman-apuohja ja vieläpä varsin kireälle vedettynä.

Tunti aloitettiin tänäänkin puoli-itsenäisellä alkuverryttelyllä kevyessä ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Myöskin eilisen tapaan opettaja sai alusta lähtien muistutella pystymmästä ylävartalosta ja paremmasta ryhdistä sekä käsien kantamisesta vierekkäin. Kallella oli odotusten mukaisesti vitosvaihde päällä ja sitä sai olla koko ajan jarruttelemassa. Lisäksi Kalle tahtoi molempiin suuntiin tunkea aika voimakkaasti sisäpohjetta vastaan volteilla ja ympyröillä, ja heti kun yritin työntää sitä sisäpohkeella isommalle uralle oli reaktiona vain vauhdin lisäys. Oikeastaan Kallen reaktio mihin hyvänsä apuun taisi olla vauhdin lisäys... Yritin välttää vetämään jäämistä ja myödätä ohjasta heti ponin hidastaessa, mutta thiedeman varmaan teki sen myötäyksen aika hitaaksi.

Alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin pohkeenväistöillä käynnissä pituushalkaisijalta uralle, ensin oikeassa kierroksessa eli oikeaa pohjetta väistättäen. Lisäksi vastakkaiselle pitkälle sivulle ratsastettiin kymmenen metrin voltti. 

Näin vedämme apuohjilla ponin pakettiin ja luotiviivan taakse, osa 1: käynti.

Kalle tahtoi olla käynnissäkin kiireinen eikä se reagoinut pidätteisiin istunnalla juuri mitenkään. Ehkä mulla vaan loppui tässä kohti keskivartalon lihasjäntevyys ihan kesken. Pikkuhiljaa sain käyntiä kuitenkin rauhoitettua ainakin hetkittäin niin että opeltakin tuli kehu hyvästä käynnistä. Väistöihin tullessa Kalle kuitenkin tuppasi jännittymään ja juoksemaan pois alta. Taipumukseni jännittyneeseen apujenkäyttöön väistöissä ei tietysti auttanut asiaa yhtään, joten väistöt menivät sitten lähinnä kaavalla poni kiirehtii alta, kuski vetää epätoivoisesti vauhdin hidastamiseksi molemmista ohjista ja heti jos ajatteleekaan pyytävänsä pohkeella sivulle poni vaan sinkoaa eteen entistä kiireisemmin. Kohta jatkettiin samaa tehtävää harjoitusravissa, missä väistö oli tietysti vieläkin hankalampi. Ravissa en saanut oikein missään kohtaa rauhoitettua Kallen menoa ja pidätteitä läpi. Tämä olisi epäilemättä vaatinut oikein rentoa ja jämäkkää istuntaa, mutta sellaiseen ei tämä täti pysty varsinkaan ponin kiitäessä mahanalus jalkoja täynnä ja jännittyneenä selkä alhaalla pompottaen kyydissä istujaa kuin popkornia.

Ei se ope suotta muistutellut ryhdistä.

Kun väistötehtävän suunta vaihdettiin vasemmalle, saimmekin yllättäen jopa pari kohtuullisen onnistunutta käyntiväistöä aikaiseksi. Kalle malttoi odottaa ja hidastaa väistössä niin että ihan kunnon ristiaskeleitakin mahtui mukaan. Ravissa ei sitten valitettavasti enää sama onnistunut, vaan ryysittiin taas väistöt läpi pidätteen läpimenosta tapellen. Opettaja kommentoi että väistössä minun pitäisi saada itseni rennoksi koska nyt poni jännittyy niin kovasti kuskin jännittyessä, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Pohkeenväistöyritystä ravissa, pidätteitä.

Voltilla maltettiin jopa hieman rauhoittua.

Erinomainen demokuva kuskin vasemmalle kallistumisesta. Näitä kenotuskuvia oli PALJON.

Pienen lepokäynnin jälkeen jatkettiin laukkatehtävillä. Tänäänkin mentiin vastalaukkaa, tällä kertaa loivalla kiemurauralla, ja lisäksi tehtiin toiselle pitkälle sivulle tötteröiden rajaama kymmenen metrin voltti. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa, ja toki laukassakin Kallella oli kaahotusmeininki päällä mutta laukassa oli kuitenkin paljon helpompi istua rennosti alas satulaan. Enpä muuten olekaan pitkään aikaan ratsastanut yhtä säpäköitä laukannostoja kuin tänään. Kiemuraura hujahti liian reippaassa vauhdissa, mutta siitäkin huolimatta vasen laukka säilyi ainakin jotenkuten tasapainoisesti. Voltille oli aluksi hankaluuksia mahtua, ja pidätteet voltilla johtivat alkuun kiitoraville tippumiseen, mutta lopulta sain jonkinlaisen balanssin pidätteille, laukkaa ylläpitäville pohkeille ja kääntäville avuille niin että laukkaa sai hieman hidastettua ja lyhennettyä ja voltti pyörähti onnistuneesti merkkien sisään. Välillä laukan tempo oli rauhallisempi etenkin ympyröillä ja välillä taas kaahotettiin. Opettaja saikin toistaa varmaan kymmeniä kertoja tunnin aikana saman litanian "Hidasta/Ei niin kovaa - Nojaa taakse - Kädet vierekkäin". Ois voinut alkutunnista nauhoittaa tuosta pari eri muunnelmaa ja pistää lopputunniksi repeatilla soimaan.

Vasenta laukkaa. Toistuvat muistutukset käsien kantamisesta vierekkäin olivat myös erittäin aiheellisia.

Tiukka kallistus vasemmalle myös laukassa. Ei näin.

Oikeaan kierrokseen sävelet oli aikalailla samat: kaahotusta, voltilla ja ympyröillä hieman parempaa kontrollia ja voltit ihme kyllä mahtuivat tötteröiden väliin. Oikealle vastalaukka tuotti alkuun hankaluuksia, sillä Kalle lähti aina kiemurauralle kääntäessä tykittämään oikein kunnolla ja vetäisi laukanvaihdon kentän keskelle kiemuran kaarteeseen. En tiedä oliko esim. oman painoni jakautumisella jotain tekemistä sen kanssa että vasemmalle vastalaukka säilyi ongelmitta mutta oikealle tuli herkästi vaihto. Loppuviimeksi sain ratsastettua yhden kiemuran ehkä asteen hitaammassa temmossa ja oikean laukan säilyttäen.

Vau, kuski näyttää melkein ryhdikkäältä. Poni taisi juuri vaihtaa laukan vääräksi loivalla kiemuralla.

Laukan jälkeen ehdin ottaa loppuverryttelyksi vain noin kierroksen verran kevyttä ravia (joka oli aikamoista kiitämistä), sillä Kalle jatkoi vielä hetkeksi "läpiratsastukseen" pro-kuskille.

Etukeno loppuverryttelyssä. Poni kiitää.

Tunti oli kyllä ihan hauska ja ainakin vauhdikas - toisinaan kun on joidenkin ratsujen kanssa manaillut niiden moottorin puutetta niin Kallella niitä moottoreita olikin sitten useampia. Kädellä ratsastamiseksi ja ohjasta vetämiseksihän tämä pitkälti meni, ja aivan varmasti tällainen kuuma hevonen ottaa kierroksia siitä että kuski ei vaan osaa olla rento ja pehmeä. Mahdollisuuksien mukaan pyrin kyllä rentouttamaan kättä ja myötäämään ohjasta, mutta pidätteitä sai vaatia läpi ihan tosissaan niin että esimerkiksi ravista kokonaan käyntiin siirtymiseen saattoi mennä kokonainen ympyränkierros. Eipä minulta siis oikein löytynyt toimivia keinoja tämän ponin jarruttelemiseen.

Kuvaajana oli tällä kertaa isä.