Kolmantena kurssipäivänä jatkettiin jarrujen etsintää Kallen kanssa. Mentiin tällä kertaa maneesissa ja Kalle tuli minulle suoraan edelliseltä tunnilta.
Aloitettiin taaskin ravi- ja laukkaverryttelyllä molempiin suuntiin. Jätin tosin Kallen kanssa laukkailut välistä kun en ravissakaan saanut pidätteitä läpi, ja olihan tuo jo laukannut edellisellä tunnilla. Tässä kohtaa meno oli vielä toivotonta kaahotusta jokseenkin eilisen tapaan, kamala hätä ja kiire oli ponilla taas johonkin. Ei siellä meinannut kärsiä edes keventää vaan pakko oli istua alas satulaan jotta sai edes vähän hidastettua menoa.
Verkan jälkeen aloitettiin avotaivutuksilla uraa pitkin käynnissä oikeaan kierrokseen. Pitkien sivujen alkuun tehtiin voltit ja siitä jatkettiin sitten avoa. Yllättäen sain Kallen kävelemään ihan rauhallisesti ja kuulolla kun lähdin ratsastamaan mahdollisimman pienillä ja kevyillä avuilla ja pehmeällä kädellä. Käynnissä oli helppo istua itse hiljaa ja rauhallisesti, ja kun ei ohjasta jäänyt vetämään rauhoittui Kallenkin meno. Aivan kuten jo eilen arvelin, Kalle juoksee vetoa karkuun ja ratkaisu kaahailuun ei ole kiskoa ohjasta niin kovaa kuin jaksaa. Kummasti vaan Kallekin kuunteli pidätteitä istunnalla ja kevyesti ohjalla kunhan vaan oli päästy sopivan tyyneen mielentilaan. Avoissa pystyi jopa pyytämään pohkeilla taipumista ja poikitusta ilman että poni vain kiihdytti vauhtia. Ihan kelvollisia avoja saatiinkin, tosin alkuun opettaja sai vaatia parempaa poikitusta ja etuosaa paremmin uran sisäpuolelle, mutta lopulta mentiin ihan nätisti kolmella uralla kunhan vaan uskalsin Kallelta sitä pyytää pelkäämättä rauhallisen fiiliksen katoamista. Pystymmästä ylävartalosta ja paremmasta ryhdistä sekä käsien vierekkäin pitämisestä sai ope jälleen muistutella läpi tunnin, tosin nyt onnistuin hetkittäin korjaamaan asentoani tehokkaammin ja jossain kohtaa tuli jopa kehu sopivasta ryhdistä.
Samoja avotaivutuksia jatkettiin vielä ravissa, ja kun rauhallisesta käynnistä päästiin siirtymään raviin kulki Kalle ravissakin ihan sopivassa tempossa ja pidätteitä kuunnellen. Olipas siellä eri mukava istua kyydissä kun poni ravasi energisesti ja reippaasti mutta kiirehtimättä ja kuulolla. Eipä enää niin pompottanutkaan, eli päästiin ainakin hetkeksi positiiviseen kierteeseen jossa hevosen rentous ja pehmeys mahdollisti rennon istunnan ja pehmeän käden sekä päinvastoin. Parit avotkin saatiin ihan nätisti ravissa, tosin poikitus taisi jäädä hieman puutteelliseksi. Sitten Kalle alkoi taas hermostua kun en enää ravissa saanut itseäni pidettyä tarpeeksi rentona avotaivutusta ratsastaessani, ja taas se yritti lähteä juoksemaan alta. Siinä vaiheessa kun jouduin turvautumaan voimakkaaseen ohjalla pidättämiseen (=vetämiseen) tiesin että peli oli taas menetetty tältä erää ja avot vaan juostiin läpi jännittyneenä. Kohta kuitenkin vaihdettiin ravissa suuntaa ratsastamalla lävistäjä keskiravissa, ja ai että Kallesta irtosi sitä keskiravia. Enpä ole näin lennokkasta keskiravia päässytkään ratsastamaan pitkään aikaan. Toki sitten uralle päästessä oli "hieman" vaikeuksia ottaa poni taas kiinni ja palata harjoitusraviin.
Mentiin avot vielä vasempaan kierrokseen ja sävelet oli aikalailla samat kuin oikealle, eli käynnissä saatiin tilanne rauhoitettua ja oikein kivoja hetkiä ja hyviä avoja ilman että kuskin ja ratsun tarvitsi riidellä vauhdin määrästä, mutta ravissa en taas saanut rentoutta säilytettyä niin ettei Kalle olisi lähtenyt kiirehtimään. Vasemmalle asettaminen ja taivuttaminen oli helpompaa kuin oikealle, ja tunnin hienoimmat avot saatiin käynnissä vasemmalle.
Avojen jälkeen otettiin lyhyt lepokäynti ennen kuin siirryttiin keskiympyrälle vasempaan kierrokseen harjoitusravissa ja nostettiin laukka. Laukka meni taas enimmäkseen kaahaamiseksi ja oli todellakin sellainen olo että poni vie ja kuski vikisee. Ylävartalon eteenkallistumista sai taas varoa, sillä kuten ope huomautti minulla oli taipumusta mennä etunojaan etenkin silloin kun Kalle lähti menemään liian kovaa. Ei mennyt pidätteet läpi laukassa, ja enpä saanut käsiä rennoiksi vaan liian kovalla kädellä yritettiin taas kiskoa ponilta vauhtia pois. Ehkä pari pientä hetkeä sain Kallen ottamaan pidätteen vastaan niin että saatoin myödätä. Tehtiin ympyrällä muutamia kertoja siirtymisiä laukan ja ravin välillä sekä keskilaukkaa. Kalle lähti luonnollisestikin hyvin keskilaukkaan, mutta siitä kokoaminen takaisin harjoituslaukkaan ei taas sitten mennytkään ihan putkeen. Ravi laukkojen välillä oli myös aikamoista matalalentoa, mutta ainakin laukannostot olivat taas oikein teräviä ja lennokkaita. Lopuksi jatkettiin ympyrältä uralle ja tultiin suunnanvaihto lävistäjällä keskilaukassa. Lävistäjälle kun päästin Kallen laukkaa pidentämään niin mentiin jo niin kovaa että alkoi lähestyvä kulma ihan hirvittää. Laukka säilyi hyvin lävistäjän loppuun asti ja olipahan taas lennokasta, ja selvittiin siitä kulmastakin hengissä kiitoravilla.
Laukattiin ja ravattiin samalla lailla keskiympyrällä oikeaan kierrokseen ja meno oli samaa kuin vasemmallekin. Oikealle tosin ongelmana oli myös se etten saanut Kallea oikein asettumaan ympyrän suuntaan, vaan pikemminkin se tahtoi asettua ulos ja kaatua lapa edellä sisälle. Lopuksi otettiin vielä yksi vauhdikas keskilaukkalävistäjä jonka jälkeen siirryttiin keventämään hevosia eteen-alas. Yllättäen Kalle toimi loppuverryttelyssä ihan kivasti, toki kipitystä ja kiirehtimistä oli jonkin verran mutta jotenkin meno tuntui rennommalta ja ravi joustavammalta, ja Kalle venyttikin kaulaa hieman eteen-alas kun annoin sille tilaa. Tähän saumaan sattui mukava pieni hetki jolloin koko ohjastuntuma tuntui mukavan kuminauhamaiselta, jolloin niin asetukset kuin pidätteetkin saattoi tehdä pehmeällä ja joustavalla kädellä. Kauan ei ravailtu, ja Kalle jopa siirtyi käyntiin lähes kokonaan istunnalla. Hyppäsin kyydistä irrottamaan thiedeman-ohjat jotta Kalle sai loppukäynnissä venyttää kunnolla kaulaansa. Väsyneeltähän se poni jo vaikutti kun taluttelin sitä käynnissä, ja ihmekös tuo kun oli juossut kaksi tuntia putkeen täydellä höyryllä.
Tänään siis pääsin Kallen kanssa jo hieman paremmin samalle aallonpituudelle ja hommassa oli ajoittain ihan oikeaa otettakin vaikka paljon sitä älytöntä kaahausta mahtui vielä mukaan. Kun vaan onnistuisin ravissa ja laukassa (sekä sivuttaisliikkeissä) saavuttamaan saman rentouden ja eleettömyyden sekä pehmeän käden kuin käynnissä niin Kallehan toimisi oikein kivasti. Mukava kaveri tämä Kalle on, ja kyllähän se kuuntelee jos nätisti osaa ratsastaa, mutta reaktio ratsastajan jännittymiseen tai kovaan käteen on aina alta pois juokseminen. Ja kun poni tarpeeksi kiitää niin ei minulla ole enää muita keinoja sen pysäyttämiseksi kuin väkivalloin kiskoa ohjasta, myötääminen ja istunnalla pidättäminen ei siinä tilanteessa enää oikein auta. Mielenkiintoista ja toivottavasti opettavaistakin tällaisella hevosella ratsastaminen kyllä on, ja onneksi Kalle on niin pieni että sen kanssa ei pelota vaikka vauhti vähän kiihtyykin. Samanlainen kaahaus 170 cm puokilla olisi jo pelottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti