Aloitettiin viime tunnilta tutulla tehtävällä jossa oli tarkoitus ratsastaa käynti mahdollisimman lyhyeksi ja teräväksi ja tästä ”sytyttää” hevonen polkemaan lyhyeen ja terävään raviin. Ravissa pyöräytettiin uralta voltti. Jussi oli varsin reippaan mutta samalla jännittyneen ja jäykän oloinen. Aika samanlainen kuin tyypillisesti kisaverkassa (paitsi paremmin eteenliikkuva), joten pääsin nyt siinä mielessä hyvin treenaamaan kisatilannetta. En kovin vahvasti edes yrittänyt käyntiä lyhentää ja aktivoida kun muutenkin Jussi tuntui vetävän vaan selkää alas ja päätä ylös ja yrittävän vastustella apuja. Volteilla yritin ensin istua harjoitusravissa mutta siirryin pian keventämään kun ei selkä alhaalla kulkevan hevosen kyydissä pomppiminen tuntunut oikein toimivalta ratkaisulta. Kohta jätettiin käynnit pois ja verkkailtiin hetki ravissa molempiin suuntiin. Edelleen meno oli aika kamalaa ja meinasin jo kokonaan lyödä hanskat tiskiin tässä vaiheessa tuntia. Hevonen oli umpivino takaosaa vasemmalle liiraten ja oikealle lavalle kaatuen, ja oikealle taivuttaminen oli toivotonta. En onnistunut tekemään oikein mitään mihin ei vasteena olisi ollut lähinnä hevosen jännittyminen pää ylös ja selkä alas. Ainoa positiivinen puoli oli että Jussi kyllä liikkui ihan mukavasti eteen ja oli pohkeen edessä, tosin tämä tietysti johti siihen että apujenkäyttöni keskittyi 90-prosenttisesti ohjaan.
Hieman alkoi helpottaa kun kierros vaihtui vasemmaksi ja Jussi sai liikkua ympyröillä ja volteilla suosikkiasennossaan eli vasemmalle asettuneena ja taipuneena. Yritin sitä kuitenkin vähän jumpata pyytämällä takaosaa ulos ympyrältä, mikä oli vielä tässä vaiheessa aika nihkeää. Olin itse ehkä jo vähän luovuttanut ja siirtynyt aikaisemmasta hampaat irvessä vääntämisestä passiivisemmaksi matkustelijaksi, ja ehkä tämä auttoi saamaan Jussin rennommaksi kun en koko ajan ollut sitä ahdistamassa. Ravi alkoi pikkuhiljaa muuttua pehmeämmän oloiseksi ja hevonen liikkua kaulasta pyöreänä. Ympyrällä vasemmalle pääsin jo paremmin kääntämään etuosaa sisälle ulkopohkeella, ja tätä kautta sain hevosta hieman suoristettua. Ope neuvoikin pitämään ulkopohkeen (oikea) hieman edempänä ja sisäpohkeen taaempana. Verryttelyn loppua kohti alkoi jo tuntua että ehkä tästä tunnista ei ihan täyskatastrofia tulekaan. Viimeiset hetket vasempaan kierrokseen ennen lepokäyntejä olivat jo ihan mukavia niin hevosen muodon kuin notkeudenkin suhteen, tosin havaitsin kyllä selvästi että ihan kunnolla selkä ylhäällä ja takajalat alla ei liikuttu vaan pikemminkin takajalat ”potkivat taaksepäin”.
Mitään kovin monimutkaisia kiemuroita ei tänään harjoiteltu, vaan keskityttiin K.N. Specialin laukannostoihin. Oikeassa kierroksessa siis tultiin nosto ravista lyhyellä sivulla ja heti perään pääty-ympyrä. Vasempaan kierrokseen puolestaan tehtiin nosto kentän keskellä. Nostojen väliin jäi paljon aikaa ravailla ja laukkailla omaa tahtiin, joten hyvin pitkälti tunti koostui tänään ympyröiden ja volttien pyörittelystä ravissa ja laukassa. Laukat nousivat kyllä molempiin suuntiin ilman suurempaa tuskaa, mutta hitaanpuoleisesti. Jussin reaktioaika laukka-apuihin oli pitkä ja näin nosto oli aina enemmän tai vähemmän myöhässä pisteestä. Myös ensimmäiset askeleet noston jälkeen olivat velttoja ennen kuin laukka lähti rullaamaan kunnolla. Nostossa jäin liiaksi pusertamaan sisäpohkeella (ja heittämään ulkopohjetta taakse) kun taas oikea ratkaisu olisi ollut nopea pohje joka antaa napakan lyhyen merkin ja tarvittaessa heti perään uuden merkin. Ei kai sitä voi hevoseltakaan odottaa muuta kuin hitautta kun ratsastaja itse on hidas...
Oikeassa laukassa pyöreys oli hieman hukassa, mutta ope kehui hyvästä tarmokkaasta laukan rytmistä. Oikealle oli myös tuttuja ongelmia ulko-ohjan kanssa, eli ulkokäsi tahtoi myötäillä laukan mukana liikaa. Seurauksena epävakaa ulko-ohjan tuntuma ja hevosen pään heiluminen puolelta toiselle. Vasen laukka toimi tänäänkin paremmin ja liikuttiin jopa ihan pyöreässä muodossa (joskin pitkähkössä sellaisessa), ja Jussi oli ihan mukavan kevyt edestä jolloin sain itsekin tuntuman rentoutettua. Ope kommentoikin jossain vaiheessa tunnin loppupuolella että hevosen raami laukassa oli melko hyvä – ei mikään vaativan tason koottu muoto mutta sopiva helpon B:n muoto, ja Jussi kuulemma myös näytti kevyeltä ohjalla. Loppua kohti myös saatiin joku vähän näpsäkämpi nosto josta laukka lähti paremmin liikeelle jo ensimmäisistä askeleista.
Laukkojen välillä ehdin tosiaan työskennellä aika paljon harjoitusravissa, ja tässäkin askellajissa meno parani tunnin mittaan. Hevosen muoto alkoi muuttua ”nenä alas nyplätystä” rehellisemmän pyöreäksi, ja asetus oikealle alkoi irrota jo paremmin. Toimivia jumppaustehtäviä Jussille olivat vasta-asetus oikealle ja samalla etuosan kääntäminen ulkopohkeesta ympyrällä sisäänpäin. Ihan niin hyvältä ei meno tuntunut kuin parhaina päivinä, vaan edelleen oli hieman sellainen fiilis että hevosen pyöreys ei tullut ihan kunnolla läpi selän. Koko ajan joutui vähän jotain säätämään ohjalla tai pohkeella sen sijaan että olisi voinut jättää hevosen tasaiselle tuntumalle ravaamaan itsekseen. Muoto olisi myös voinut olla ryhdikkäämpi ja liike enemmän ylämäkeen. Alkutuntiin verrattuna parannusta oli kuitenkin paljon, kun Jussi ylipäänsä liikkui pyöreänä ja rentona ja asettui molempiin suuntiin.
Lopuksi tultiin vielä muutama keskiravilävistäjä. Ensimmäinen keskiravimme (jonka aikana kevensin) oli oman arvioni mukaan tunnin paras, askel tuntui ihan oikeasti venyvän ja muuttuvan lennokkaammaksi. Keskiravi satulassa istuen ei irronnut aivan yhtä hyvin, mutta kelvollista pidennystä löytyi näinkin ja hienoa oli se kuinka hyvässä muodossa Jussi säilyi keskiravissa (tai pikemminkin kuinka hieno muoto sieltä löytyi kun liikettä vähän aktivoi eteen). Keskiravin aikana ope muistutteli pitämään lantion vartalon alla, ja etenkin keventäessä kädet hiljaa niin etteivät ne lähde kevennyksen mukana liikkeeseen.
Lyhyt yhteenveto tunnista: on mennyt paremminkin mutta on mennyt huonomminkin. Tältä pohjalta lähden ihan hyvällä mielellä kisoihin vaikka mitään loistosuoritusta ei toki voi odottaa. Kisaverkassa vaan on pidettävä pää kylmänä samalla lailla kuin tänään jos ja kun hevonen ei alkuun tunnu toimivan yhtikäs mihinkään suuntaan.
Videokuvaa tunnista kertyi tosiaan mukavan runsaasti. Alkutunnin pahimmista ahdistushetkistä ei juurikaan materiaalia tallentunut kun en ollut vielä hoksannut vinkata Annelle miten kamerani saa tarkentamaan hämärässä maneesissa. Parempi vaan kun ei tarvitse ihan niitä huonoimpia hetkiä jälkeenpäin katsella. Joka tapauksessa videolta mielestäni näkyy kuinka meno paranee tunnin mittaan. Liikkuva kuva paljastaa armottomasti sen kuinka kamalasti pohkeeni heiluvat harjoitusravissa, mikä nyt oli toki erittäin hyvin tiedossa jo entuudestaan. Pahiten tämä ongelma ilmenee juuri Jussilla ratsastaessani, ja hyvillä mielin en kisoihin kannuksia näin heiluviin jalkoihin laita. (Täytyy kuitenkin todeta että koskaan kannuksilla ratsastaessani ei ole Jussin kyljistä karvakaan taittunut joten onneksi nuo jalat taitaa lähinnä heilua itsekseen irti hevosen kyljistä. Rumalta se silti näyttää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti