Käännä, käännä ja ole hypyssä mukana

Saimme Annen ja Noran kanssa järjestymään kolmen hengen estetunnin Heli Pensonille. Olimme keskenämme jakaneet käytettävissä olevat ratsut jo etukäteen, ja minä siis pääsin (uskaltauduin) vihdoin kokeilemaan Suloa esteillä. Etukäteen olin huolissani Sulon taipumuksesta esittää toisinaan salamannopeita kieltoja, ja kysyinkin opelta heti tunnin alkuun mitä minun tulisi kieltojen ehkäisemiseksi välttää. Kuulemma tärkeintä on että ratsastaja ei jätä Suloa yksin esteelle tullessa, sillä Sulo ei hyppää jos sillä on liian orpo olo. Lähestymisissä siis ohja tuntumalla ja pohkeet kiinni Suloa tukemassa niin ei pitäisi olla hätää.

Aloitettiin verryttelemällä hevoset kaikissa askellajeissa pyrkien rentouteen satulan molemmin puolin sekä pyöreänä liikkumiseen. Ohjeena oli käyttää vaihdellen myötä- ja vasta-asetuksia. Sulo oli käynnissä vähän hitaan oloinen, mutta liikkui ravissa mukavan aktiivisesti. Ei tarvinnut paljon eteenpäin pyydellä. Ravissa löytyi asetusten kautta pikkuhiljaa myös toivottua pyöreyttä eteen ja alas. Lähdin siinä vaan itsekin taas kallistumaan etukumaraan hevosen mukana, ja käsky kävi istua pystymmässä. Myös laukassa Sulo liikkui sopivan reippaasti, mutta en saanut sitä kunnolla pyöreäksi. Ope huomautti että (sisä)käsi ei ihan kunnolla seuraile laukan liikettä, minkä seurauksena ohja käy vuoroin löysänä ja vuoroin kiristyy. Tästä johtuen hevosen pää hieman heiluu puolelta toiselle, eikä se oikein pysty jäämään rauhassa tuntumalle. 

Estetehtävät aloitettiin ravilähestymisillä. Tultiin kuviota jossa ravattiin pituushalkaisijalla kahden ravipuomin yli (puomien väli oli melko pitkä joten sai olla tarkkana että ravi oli riittävän isoa), puomien jälkeen kaarrettiin oikealle uraa pitkin ja uralta käännettiin lävistäjäristikolle jolta laskeutuminen vasemmassa laukassa. Sulon ravi tahtoi vähän hyytyä ristikolle ja ekat pari kierrosta ylitettiin ristikko varsin veltosti. Tämän seurauksena ei päästy myötälaukkaankaan. Myös oma painoni tahtoi hypyssä keikahtaa oikealle - olin kyllä kääntymässä keskivartalosta vasemmalle mutta tämän seurauksena paino valahtikin oikealle lonkalle. Kolmannella yrityksellä pidin open neuvosta katseen huolellisesti esteen jälkeisessä menosuunnassa, eli etuviistossa vasemmalla maneesin seinässä sen sijaan että olisin vain herkeämättä tuijottanut estettä, ja nyt Sulo laskeutuikin vasemmassa laukassa. Tultiin täysin vastaavat ravilähestymiset vielä toiseen suuntaan toiselle ristikolle, eli nyt lävistäjäesteeltä piti saada oikea laukka. Tämä suunta olikin jotenkin luontevampi, ja molemmat kaksi kierrosta laukka sattui kohdilleen. Ehdin jopa johtaa kädellä.

Seuraavaksi ravipuomien paikalle pituushalkaisijalle tuli pieni pystyeste, ja lävistäjäristikot nostettiin myös pystyiksi. Tehtävänanto oli hypätä este pituushalkaisijalla vasemmasta laukasta lähestyen, esteen jälkeen nopeasti tarkistaa kummassa laukassa ollaan, kiepauttaa laukan puolelta mahdollisimman pieni käännös takaisin tulosuuntaan ja hypätä sama este toisin päin. Hypystä piti saada oikea laukka, jota jatkettiin lävistäjäpystylle missä vaihto vasempaan. Kaksi ensimmäistä kierrosta tultiin pienemmillä korkeuksilla, ja suoriuduimme Sulon kanssa ihan mukavasti. Laukka säilyi pituushalkaisijalla koko ajan vasempana. Ekalla kierroksella ei laukka vaihtunut toisessa hypyssä oikeaksi, eli suunnan tiedotus ei ollut vielä aivan kohdallaan. Toisella kierroksella vaihtui jo, ja lävistäjäesteeltä saatiin vasen laukka joka kierroksella. Kun esteet nousivat hiukan korkeammiksi (ehkä 65-70 cm:iin) otettiin yksi sähellyskierros jolloin en ollut pituushalkaisijalla ihan kunnolla mukana hypyssä. Sulo vaihtoi laukan oikeaksi, mutta en tätä ehtinyt huomata vaan käänsin vanhasta tottumuksesta vasemmalle. Saatiin käsky aloittaa alusta, ja suoritettiinkin tehtävä uusintayrityksellä varsin onnistuneesti. Suunnanmuutossilmukkamme pituushalkaisijalla tosin olivat kautta linjan turhan laajoja, Sulon olisi kyllä varmasti saanut päättäväisemmällä otteella kääntymään paljon pienemminkin. Ope muistutteli katseen sekä ulkoapujen merkityksestä käännöksessä.

Täysin sama kuvio tultiin vielä kahdesti toiseen suuntaan. Nyt siis tultiin sisään oikeassa laukassa, jonka Sulo myös pituushalkaisijan esteellä säilytti niin että päästiin tekemään silmukat tällä kertaa oikealle. Ekalla kierroksella oli hyppypaikat vähän pielessä mutta silti laukat vaihtuivat toivotusti sekä pituushalkaisijalla että lävistäjällä. Pääsin myös toteamaan että minun on hankala pysyä Sulon hypyssä mukana silloin kun se lähtee vähän kauempaa. Toinen kierros tähän suuntaan oli varsin asiallinen lukuunottamatta puomin alas kolautusta pituushalkaisijalta ulos hypätessä.  

Lopuksi hypättiin yksittäisenä pituushalkaisijan pysty hieman korotettuna. Näytti melko isolta mutta oli ilmeisestikin "vain" 85 cm. Saatiin esteen eteen avuksi ponnistuspuomi, jonka jälkeen ennen estettä mahtui yksi laukka-askel. Näin ei ponnistuspaikkaa tarvinnut jännittää kuin puomille, ja itse hypyssä olisi pitänyt pystyä keskittymään vasemmalle johtamiseen niin että laukka olisi vaihtunut oikeasta vasemmaksi. En sitä johtamista kuitenkaan ehtinyt tarpeeksi ajatella, joten laukka ei esteellä vaihtunut. Ensimmäisellä yrityksellä olin hypyssä vähän huonosti mukana. Oma tulkintani on että lähdin itse hyppäämään vähän turhankin isoa estettä, jolloin paino katosi jalustimilta, pohje heilahti vähän taakse ja hypystä laskeutumisesta tuli näin ollen aika töksähtävä. Saatiin tulla vielä uudestaan, ja kun nyt sain istunnan ja myötäämisen paremmin kohdilleen oli suoritus ihan asiallinen lukuunottamatta sitä ettei päästy haluttuun laukkaan. 

Open palaute tunnin jälkeen oli että ei hassumpaa menoa, mutta suoristaudun usein hypyn jälkeen liian aikaisin niin etten ole loppuun asti ihan kunnolla hevosen mukana. Toisaalta taas esteen jälkeiset laukka-askeleet jään helposti könöttämään etukumarassa ja irti satulasta. Itseäni jäikin harmittamaan se että mukautumiseni hyppyihin oli välillä hieman kömpelön oloista. Jatkossa on siis syytä kiinnittää huomiota siihen että en omalta osaltani lopeta hyppyä turhan aikaisin.

Sulo oli hyppykaverina oikein mainio, ja luotto siihen ettei se kiellä kasvoi tunnin mittaan. Aloin suorastaan hinkua uudestaan estetunnille sen kanssa (ja koulutunnille toki myös).