Tehtiin melko minimaalinen alkuverryttely ravissa, ohjeena oli ratsastaa laajoja ympyröitä vasta-asettaen ja pyrkien kääntämään pelkillä ulkoavuilla. Pera asettuikin mukavasti molempiin suuntiin ja tuntui kääntyvän ulkopohkeesta vaivattomasti. Eteenpäinpyrkimyksessä oli toivomisen varaa, ja sain ihan ahkerasti pyytää aktiivisempaa ravia. Erillistä laukkaverryttelyä ei tehty vaan siirryttiin ratsastamaan kolmen puomikasan suoraa linjaa jossa kumpikin väli oli 13 metriä. Ohje oli tulla neljällä laukka-askeleella, mikä tarkoitti sitä että Peran sai pitää melko pienessä laukassa. Pera olikin tässä vaiheessa vielä vähän hitaalla vaihteella, ja tehtävään sopiva lyhyt ja rauhallinen laukka löytyi helposti. Itse asiassa Pera tuntui puomilinjalla olevan pohkeen takana eikä reagoinut eteen siinä vaiheessa kun olisin sitä hieman halunnut aktivoida. 13 metrin välit sujuivat kuitenkin juuri sopivasti neljällä askeleella tässä pikkulaukassa. Ekalla kierroksella Pera liirasi linjalla oikealle, mutta toisella kierroksella olin paremmin hereillä ohjaamassa puomien keskelle.
Seuraavaksi puomikasat muuttuivat 60 cm pystyiksi, ja tultiin kuvan mukaista tehtävää joka alkoi vinolla lähestymisellä vasemmassa laukassa pituushalkaisijan suuntaiselle pystylle, hypyssä vaihto oikeaan laukkaan ja päädyn kautta kolmen esteen linjalle jossa 13 metrin välit oli nyt tarkoitettu kolmelle laukka-askeleelle. Seitsemän ensimmäisen ratsukon suorituksia seuratessa arvioin että välit olisivat Peralle näillä korkeuksilla sopivat kolmeen laukkaan ilman isompaa säätämistä. Oman vuoron koittaessa herättelin Peraa hieman aktiivisempaan laukkaan alkutunnin torkkuvaiheesta. Vinopystylle lähestymisessä Pera tunki vasemmalle, ja hyppypaikka ei sattunut ihan nappiin vaan jäi kauas, enkä ihan kunnolla päässyt hyppyyn mukaan. Laukka kuitenkin vaihtui toivotusti. Kolmen pystyn linja puolestaan sujui oikein nätisti, ja välit olivat sopivat kolmella askeleella kun otin laukkaa aavistuksen verran kiinni hypyn jälkeen ja annoin sen jälkeen sujua itsekseen seuraavalle esteelle.
Seuraava muunnelma tehtävästä oli aloitus samalle vinon lähestymisen pystylle vasemmasta oikeaan laukkaan vaihtaen, oikeassa laukassa uraa pitkin ja vino lähestyminen toiselle pystylle jolla vastaavasti vaihto vasempaan laukkaan, ja lopuksi kolmen esteen linja nyt toiseen suuntaan. Linjan eka osa muuttui nyt tasaokseriksi. Suoriuduimme vinopystyistä ongelmitta, ja laukat vaihtuivat molempiin suuntiin. Pera taisi aika hyvin arvata mitä tehtävässä haetaan, joten tiesi vaihtaa vaikken juuri johtanutkaan. Mielestäni sain ratsastettua myös ihan järkevät, sopivan vinot tiet esteille. Suora linja oli ihan sujuva, tosin nyt sisäänhyppy okserilla aiheutti sen että välit kävivät ahtaamman oloisiksi. Vähän paremmin olisin voinut ottaa kiinni niin että ponnistuspaikat olisivat ollet hiukan kauempana.
Tätä tehtävää tultiin vielä toinen kierros korotetuilla esteillä eli 70 cm korkeudessa. Tässä vaiheessa alkoi hieman huolestuttaa välien ahtaus, vaikkei sen 10 cm lisää korkeudessa niin merkittävä kai pitäisi olla. Vinopystyt tultiin tälläkin kierroksella onnistuneesti laukat vaihtaen, tosin ensimmäisellä esteellä Pera kuulemma teki vaihdon jo ennen hyppyä. Esteiden jälkeen jäin tutusti keikkumaan irti satulasta, vaikka tänään Pera ei pahemmin matalaksi painunutkaan. Laukka sujui vähän liiankin hyvin eteen, ja linjalle tullessa ope käski tasapainottamaan menoa. Päädyttiin kuitenkin linjalle vähän turhan isossa laukassa, ja kun sisäänhyppy okserilla oli melko iso ja laukassa imua, jäivät molemmat välit aika ahtaaksi. Ajauduttiin siis sekä kakkos- että kolmososalle liian juureen kun en ehtinyt siinä kolmen askeleen aikana ottaa riittävästi kiinni. Pera kyllä nousi hyvin hyppyyn esteen juurestakin, nämä korkeudet kun eivät ole sille vielä oikein mitään. Selvitettiin siis linjakin ihan kunnialla, mutta jäi harmittamaan oma hitaus minkä vuoksi en saanut ajoissa Peraa kiinni ja lyhennettyä. Nyt jäi vähän sellainen olo että matkustelin vaan kyydissä ja annoin hevosen selvitä miten selviää. Selvää on että tällaisessa kolmen askeleen välissä minun on hankala ehtiä tehdä riittävä kiinniotto kun perusongelmani on että hypyn jälkeen en pääse nopeasti istumaan tiiviisti satulaan vaan jään haahuilemaan etukenoon. Mitä korkeampi este sen korostuneemmin tämä tietysti ilmenee. Taisinpa myös vähän heittää liikaa ohjaa pois hypyssä niin että välit sitten lallateltiin menemään löysällä ohjalla ilman mahdollisuuksia kunnon kontrolliin.
Vaikka tänään laukanvaihdot sujuivat hyvin eikä muutekaan ollut isoja ongelmia, jäi tunnista harmittava tumpelo-olo. Ehkä se oli se viimeinen linja joka jäi kaihertamaan kun ei ollut niin sujuva kuin olisi voinut olla, samoin kuin se yleisfiilis että tehtävistä selvittiin vain koska esteet oli pieniä ja koska hevonen armeliaasti paikkaili ratsastajan virheitä. Lisätreeniä tarvittaisiin siis kovasti, mutta valitettavasti pääsen työmatkan vuoksi seuraavan kerran ratsaille vasta kahden viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti