perjantai 16. marraskuuta 2012

Kolme varttia jumitusta ja yksi sujuvampaa menoa

Viime aikoina olen saanut tottua vähän liian hyvälle kun kisojen ansiosta on ratsuvalikoimani koulutunneilla ollut ihanan Jussi-painotteinen. Vaan jottei totuus ratsastustaidoistani (tai siis niiden puutteesta) pääsisi unohtumaan, sain tänään ratsuksi astetta jos toistakin haastavamman tapauksen eli Mortin. Mortilla olen ratsastanut vain kahdesti aikaisemmin, ja niillä kerroilla ei ole todellakaan koettu onnistumisen elämyksiä. Tänään olin siis ylimääräisellä tunnilla kuuden ratsukon ryhmässä, jossa mukana oli myös Anne.

Olin Mortin erityispiirteistä siinä määrin perillä että esitin tunnin alussa opelle toiveen laukan sisällyttämisestä heti alkuverkkaan. Mortilta kun ei oikein saa liikettä auki muuten kuin laukan kautta. Toiveeni tuli huomioduksi siten että alkuverkka saatiin mennä omavalintaisessa askellajissa tilanteen ja hevosen mukaan. Yritin ensin ottaa pätkän ravia mutta eihän siitä mitään tullut joten ei kun laukkaan vaan saman tien. Aloituskierros oli oikea, ja ihme kyllä Mortti lähti laukassa liikkumaan ihan siedettävästi eteen. Toki sai pohkeella ratsastaa melko vahvasti. Ope kehotti käyttämään kevyttä istuntaa ja näin aluksi teinkin. Oikea laukka rullasi kohtalaisen hyvin, mutta vasempaan kierrokseen oli meno hitaampaa. Ope käski ottaa pitkällä sivulla eteen niin paljon kuin hevosesta lähtee, ja kun tarpeeksi usutin niin kyllähän se Mortti ihan reilusti eteen lähtikin. Tämä energia vaan olisi sitten pitänyt saada kiinnioton jälkeen kanavoitua oikein niin että hevonen olisi liikkunut pyöreänä kohti tuntumaa, mutta en tässä onnistunut. Laukattiin siis reippaasti mutta pää ylhäällä ja selkä alhaalla.

Verryttelyn jälkeen alettiin ratsastaa pituushalkasijalta voltteja vuoroin oikeaan ja vuoroin vasempaan niin että pituushalkaisijalle mahtui kaikkiaan neljä volttia. Tultiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Laukkaverkasta huolimatta Mortti oli ihan käsittämättömän nihkeä, eikä reagoinut pohkeeseen eikä raippaan oikeastaan lainkaan. Kaivoin epätoivoisesti pohkeella ja ope varoittikin heijaamasta pohjetta koko ajan ees taas, eli pikemminkin vain "tönäistään" hevosta eteenpäin sen jälkeen jätetään pohje hiljaa. Kuulemma Mortin saa toimimaan kun vaan pitää tasaisen tuntuman jota kohti ratsastaa hevosen liikkumaan kunnolla, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä olisi näin varmasti toiminutkin jos vain jollain ilveellä olisin saanut hevosen aktivoitua liikkumaan. Kaikki ne muut ongelmat mitä tässä volttitehtävässä esiintyi (selkä notkolla ja pää taivaissa jäkittäminen, vaikeudet asettaa niskasta kaulan ylitaipumatta, omat istuntavaikeudet) olivat oikeastaan vain johdannaista tästä ydinongelmasta eli matelevasta liikkumisesta sekä hevosen täydestä reagoimattomuudesta eteenajaville avuille. Todella turhauttavaa oli työntää jumivaa hevosta tuloksetta eteenpäin.

Tunnin loppupuoli olikin onneksi taas laukkapainotteinen. Jatkettiin volttien hiomista, mutta nyt kukin pysytteli laukassa omalla voltillaan jonka kokoa oli tarkoitus muunnella. Puolet ratsukoista laukkasi voltteja aina toisen puolikkaan odotellessa vuoroa. Aloituskierros oli vasen, ja laukka oli vielä vähän eteenpuskettavaa vaikka toki Mortti liikkuikin paljon paremmin kuin ravissa. Kun yritin ratsastaa pienempää volttia tahtoi laukka sammua, ja pari kertaa tipahdettiinkin raville (mistä taas uusi nosto tahtoi mennä rumaksi ajamiseksi). Ulkoavut olivat voltille kääntäessä erittäin tarpeen jottei Mortti lähtenyt luisumaan ulospäin karkuun. Ope neuvoi pitämään sisäpuolen polven rennompana irti satulasta jotten polvella puristamalla estäisi hevosen kääntymistä voltin uralle, sekä kehotti aktivoimaan laukkaa ulkopohkeella eteen. Silloin kun oli tilaa sain kehotuksen ratsastaa Mortilla vähän isompaa ympyrää, ja tällöin laukka lähti rullaamaan paremmin.

Vasemmassa kierroksessa voltilla laukatessa Mortti alkoi toimia jo ihan mukavasti. Laukka eteni nyt ilman jatkuvaa punkemista, ja homman idea alkoi todellakin olla "pohkeesta kohti tuntumaa". Liike parani myös sen myötä kun open ohjeesta pyrin pyytämään Mortin takaosaa aavistuksen ulospäin ja vastaavasti kääntämään etuosaa sisään takaosan eteen. Näin saatiin töihin myös vasen takajalka jota Mortti kuulemma yrittää säästellä heittämällä takaosaa sisään vasemmalle. Mortti liikkui ainakin kaulasta ihan nätisti pyöreänä, ja tuntui olevan molemmilla ohjilla niin että asetus sisälle ulko-ohjan tuntuman säilyttäen oli helppoa. Mukavahan siinä oli laukata kun Mortti eteni ihan vapaaehtoisesti pehmeää keinuhevoslaukkaansa ja myötäsi niskasta tuntumalle ilman erityisempää houkuttelua.

Loppuravissa Mortti oli kuin eri hevonen alkutuntiin verrattuna. Laukan jälkeen vauhtia oli vähän liikaakin ja sain ensin hieman jarrutella ennen kuin Mortti malttoi pyöristyä tuntumalle. Vasempaan kierrokseen liikuttiin oikein mukavan oloista reipasta ravia pyöreänä, ja enää ei Morttia tosiaan tarvinnut puskea eteenpäin lainkaan. Oikeaan kierrokseen mentiin alkuun vähän liiaksi kaula mutkalla jolloin sisälavan kunnollinen liike estyi. Open ohjeesta ratsastin hetken vasta-asettaen, ja tätä kautta sain Mortin liikkumaan suorempana ja sitä myötä myös pyöreämpänä sekä letkeämmin etenevää ravia. Erittäin nihkeästi alkanut tunti päättyi siis lopulta ihan mukaviin tunnelmiin.

Alkutunti oli tosiaan juuri niin kamalaa kuin olin osannut odottaakin (ellei vielä kamalampaa), mutta kun Mortti oli vihdoin ja viimein noin 45 minuutin kohdalla lämmennyt riittävästi muuttuikin meno paljon sujuvammaksi. Tällaista se taitaa Mortin kanssa olla oikeastaan aina. Nyt kuitenkin viimeinen vartti oli sen verran mukava että seuraavan kerran Mortin sattuessa kohdalle saatan lähteä tunnille hieman positiivisemmin odotuksin.

Videolla ensimmäinen puolikas nihkeilyä ja toinen puolikas lopputunnin parempia hetkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti